tag:blogger.com,1999:blog-839704389656673690.post5910100617563586152..comments2023-06-29T15:41:28.243+03:00Comments on Herra Downin perintöä: Soutua syvissä vesissä.Mama Peippohttp://www.blogger.com/profile/13578058363285060435noreply@blogger.comBlogger6125tag:blogger.com,1999:blog-839704389656673690.post-66251697022617075692011-09-19T21:55:15.847+03:002011-09-19T21:55:15.847+03:00Uskotaan ja toivotaan, että kaikki menee hyvin. Et...Uskotaan ja toivotaan, että kaikki menee hyvin. Että luonto auttaa Neitiä parantumaan, kuten se lasten kohdalla usein tekee pahoissakin paikoissa. Ja tietysti lääkärit tekee osansa. Olisihan se luonnotonta, jos et äitinä yhtään olisi huolissasi. Mutta älä kuitenkaan anna leukemiamörön pilata teidän muuten onnellista vauva-aikaa.<br /><br />Kovasti tsemppiä!Katjahttps://www.blogger.com/profile/09063793823304585546noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-839704389656673690.post-12179386426314714562011-09-19T09:38:02.362+03:002011-09-19T09:38:02.362+03:00Kiitokset kaikille.
Tuo tunne tulee ja menee. Mu...Kiitokset kaikille. <br /><br />Tuo tunne tulee ja menee. Mutta päivittäin se on läsnä. Puristavana, lamaavana. Onneksi tämä pelko ei kuitenkaan vello koko aika mielessä, vaan iskee kuin salama kirkkaalta taivaalta joinain hetkinä.<br /><br />Moon Mamma: Uskon myös, että aivot eivät pysty käsittelemään kerrallaan näin suuria asioita tai ne sanoisivat poks. Nyt taitaa taas olla muuten "hiljaista" elämässä, joten on taas aikaa käsitellä näitä asioita. Olet varmasti joutunut painimaan samojen ajatusten kanssa, eikä se ole kivaa. Mutta kyllä se omalla tavalla tuo lohtuaan, että tietää muidenkin ymmärtävän oman ahdistuksen. Ettei ole yksin ajatuksineen. Vaikka kenellekään ei tälläistä toivoisi. Kenenkään ei pitäisi joutua pelkäämään oman lapsen puolesta.Mama Peippohttps://www.blogger.com/profile/13578058363285060435noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-839704389656673690.post-63485036476850826772011-09-18T12:21:53.168+03:002011-09-18T12:21:53.168+03:00Tarkoitin siis, että toivottavasti pelko helpottaa...Tarkoitin siis, että toivottavasti pelko helpottaa, enkä sitä, että toivottavasti se helpottaa, ettet ole yksin näiden pelkojen kanssa. (Kun ei se nyt yksistään varmaan ketään lohduta.) (Ja niin kuin minä kirjoitin tuon edellisen moneen kertaan ja taas pyyhin pois - eikä siitä tuon selvempi kommentti tullut. Tämän takia yleensä jätän näin isot asiat kommentoimatta, musta ei oo tähän, mutta nyt oli jotenkin pakko.)<br /><br />Tunteet menee varmaan sykleissä kun eletään sairaan lapsen kanssa. Aivot ei ehkä pysty käsittelemään koko sitä hirveyttä kerralla ja ehkä nyt sieltä on "vain" pyörähtänyt käsiteltäväksi uusi lasti. Toivotaan, että tulevaisuus tuo terveyttä Neidille ja onnea teille kaikille - niin kuin sanoit, leukkariarvotkin ovat korjaantuneet.Moon Mammahttps://www.blogger.com/profile/11701890511022064910noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-839704389656673690.post-11046440728932616982011-09-17T22:14:53.446+03:002011-09-17T22:14:53.446+03:00<3 Et ole yksin tällaisten pelkojen kanssa. Toi...<3 Et ole yksin tällaisten pelkojen kanssa. Toivottavasti helpottaa.Moon Mammahttps://www.blogger.com/profile/11701890511022064910noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-839704389656673690.post-87905417896709444802011-09-17T22:03:19.844+03:002011-09-17T22:03:19.844+03:00Voi kun voisin jotenkin lohduttaa. Ei ole sanoja. ...Voi kun voisin jotenkin lohduttaa. Ei ole sanoja. Voin vain toivoa parasta ja muistaa rukouksin.<br /><br />"Tahtoisin toivoa sinulle jotakin oikein hyvää; enkelin siipien havinaa ja iloa, onnea syvää."Anonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-839704389656673690.post-32938709769238513452011-09-17T18:22:12.713+03:002011-09-17T18:22:12.713+03:00Olen äärettömän surullinen puolestasi, siitä pelos...Olen äärettömän surullinen puolestasi, siitä pelosta ja hädästä, jonka kanssa joudut painiskelemaan. Toivon kaikkea hyvää. <br /><br />Mitä on elää normaalisti, ylipäätään? Ennen tyttäreni menehtymistä minäkin ajattelin, etten sitä vain kestäisi, etten voisi elää. Oli pakko. On pakko. Tämänkin kanssa voi elää. On miljoona muuta syytä elää ja arvostaa saamaansa elämän lahjaa. Rakas on rinnalta pois, mutta silti hän on läsnä -- sekin lohduttaa ja kantaa. <br /><br />Toivottavasti teillä kuitenkaan ei tarvitse kohdata tätä, vaan saatte unohtaa koko leukemiamörön. <br /><br />-junika-Anonymousnoreply@blogger.com