torstai 29. elokuuta 2013

Pesänrakennusvietti?

Enenevissä määrin on viime aikoina päässä pyörinyt kodin valmistaminen vauvan tuloon. Pinnasänky onkin jo taas kasassa, tosin se on pystytetty Taikan takia. Uniongelmien takia jouduimme nukuttamaan ipanoita jonkun aikaa eri huoneissa (kerron joku päivä tässä kuinka olemme edistyneet Taikan kanssa) eikä nyt viitsitä sitä enää purkaa poiskaan muutaman viikon takia. 

Vaatteille meillä ei ole yhtään kaappitilaa. Ongelma, johon en vielä ole keksinyt ratkaisua. Asumme asunnossa, jossa ei ole ainuttakaan kiinteää vaatekaappia. Kaikki olemme siis jälkikäteen tänne laittaneet. Nyt pitäisi siis keksiä Ässän vaatteille joku paikka. Lastenhuoneeseen ei mahdu, kaappitilaa on todella huonosti jo noiden tyttösten vaatteille. Eikä lisäkaappiakaan mahdu huoneeseen. Jollain konstilla on varmasti meidän vanhusten huoneeseen Ässän vaatteet laitettava. Tosin meidän kaapissa ei kyllä juuri enemmän tilaa ole. Ehkä siivoamalla ja kirpparille ylimääräistä kuskaamalla? Katsotaan. 

Toinen pohdinnan kohde on ollut hoitopöytä/taso. Hommatako vai eikö. Neidillä moinen oli käytössä. Hänellä oli ihan kaappi, jonka sai lisäkappaleella levitettyä laidalliseksi hoitotasoksi. Ja kyllähän se oli ahkerassa käytössä vauva-aikana. Sittemmin se myytiin, koska lastenhuoneen tilantarve muuttui ja tarvitsimme korkean kaapin leluja varten. Taikalla ei ollut käytössä ollenkaan hoitopöytää tai tasoa. Hänellä oli vain sellainen pehmuste hoitopöytää varten ja sängyllä vaihdoimme vaipan ja teimme hoitotoimet. Hyvin pärjäsimme enkä silloin kaivannut hoitopöytää. Joten ihan ääripäistä on kokemusta ja molemmin on ollut hyvä. Nyt en sitten osaa päättää pitäisikö kuitenkin joku hoitotaso keksiä vai mennäkö samallalailla kuin Taikan kanssa. Pikkuisen alan kallistumaan siihen, että tekisimme pienen rempan tuonne meidän vessaan ja pykäisimme pesukoneen päälle hoitonurkan. Syytän täysin pesänrakennusviettiä tästä hommasta. Jotain selvästi täytyy jo saada puuhata vauvantuloa ajatellen :) Oiva nurkkaus pesukoneen päällä olisi. Ja kun tuo nurkkaus pitäisi joka tapauksessa rempata, se jäi tänne muuton yhteydessä tekemättä, olisi tässä nyt oiva kannuste vihdoinkin tuokin kohta loppuun viedä. Hmmm. Saanko mä lähteä Ikeaan hypistelemään kaikkea ihanaa hyllyä ja koukkua nurkkausta varten?

Äidit ja niiden vietit :)

keskiviikko 28. elokuuta 2013

24+0

Jipii! Keskosen hoidonraja saavutettu. Vielä neljä viikkoa sitten tuntui tämä etappi kaukaiselta ja vaikealta saavuttaa. Mutta niin vain tänne pääsimme. Kakkukahvin paikka.

Tilanne on ollut rauhallisempi viime aikoina. Kun vain maltan pysyä rauhaksiin liikkeessä enkä suuremmin mitään nostele, olen pärjännyt arjessa hyvin. Kävelylenkit on tältä raskaudelta nyt kävelty eikä leikkipuistoon ipanoiden kanssa ole asiaa. Erehdyin viime viikolla käymään yhtenä päivänä Taikan kanssa leikkipuistossa sillä tuloksella, että supisteli kaksi päivää.

Seuraava etappi on 28+, jolloin pienellä on jo hyvät mahdollisuudet selviytyä. Isompi etappi on 30+ ja sen jälkeen olen jo enemmän kuin tyytyväinen. Enää kuusi viikkoa ja viikkoluku alkaa paljon kivemmalla numerolla kuin nyt.

Mutta pitkä tämä raskaus on kuin nälkävuosi. Raskausviikot etenee turhan hitaasti.

keskiviikko 14. elokuuta 2013

Kelalotto

Hui, äitiyslomapaperit toimitettu Kelaan. Hain tällä kertaa mammalomaa varhennettuna. Ajatus taustalla on, että mammarahaan ei vaikuta Taikan päiväkotipaikka, joten hain tuosta samaisesta päivästä eteenpäin hänelle paikkaa. Katsotaan onnistuuko sama päiväkoti kuin siskolla.

Miksi sitten päiväkotipaikka Taikalle? Miksi en hoida lastani, vaikka olen itse kotona? Varmasti blogia säännöllisesti lukeneet jo arvaavat. Raskauteni on riskiraskaus ja jo nyt on nostelukielto. Helppoa näin lasten kanssa kotona toteuttaa. Ennenaikaisuuden riski on kohonnut ja etinen istukka vaikuttavat tilanteeseen. Istukan sijainnin takia on verenvuotoriski. Ja se on lanssikyyti suoraan sairaalaan, jos vuoto alkaa. Kotiin ei saa jäädä odottamaan laantuuko. Verisenä elimenä istukka voi vuotaa verta paljon. Jos nyt jo supistelee ja pitäisi ottaa rauhallisesti, ei tilanne varmastikaan ole helpompi raskauden edetessä. Varmistelemme siis tilannetta jo näin ajoissa. Jos joudun kokonaan vuodelepoon jossain kohdin, on paikka jo haettu. Tai jos lapsi syntyy ennenaikaisesti, toivottavasti vasta 30 paremmalla puolella, on lapsilla päivähoito varmistettu ja joku rutiini jatkuu elämässä. Minun aikani menee sitten keskolassa päivisin.

Miksi ei sairauslomaa? Pitkään kodinhoidontuella eläneellä ei ole kunnollista turvaa sairastuessa/sairauslomalla. Hänellä on hurja 55 päivän karenssi. Se on pitkä aika ilman mitään tuloja. Lasten on syötävä myös äidin sairastaessa. Varhennetulla mammiksella varmistan, että ainakin tuosta päivästä eteenpäin on minulla tulot. Mutta toivon ettei sitä ennen tapahdu mitään dramaattista, vaan voimme jatkaa niin kuin tähän asti.

Ihan sinut en ole tämän päiväkotipäätöksen kanssa. Olin ajatellut pitää Taikan kotona vauvan synnyttyä ja nyt raskaana ollessani. Neitihän käy jo eskaria, joten hänen kohdallaan on eri tilanne. En arvostele kenenkään päätöstä lastenhoidon suhteen. Jokaisella on taustalla omat tekijänsä, joten perheet tietävät itse parhaiten kuinka toimia. Olin vain itse ajatellut toisin ja kokenut, että hylkään isommat lapset vauvan synnyttyä, jos heidät toiselle hoitoon laitan. Mutta nyt tilanne on tämmöinen ja minun on otettava huomioon myös tämän masuasukin vointi ja terveys. Onneksi Taika on reipas ja sopeutuvainen, lapsi joka kaipaa tekemistä ja ohjelmaa. Hän on aina mukana, kun vien/haen Neidin eskarista ja painelee muiden joukkoon leikkimään. Hän on kuin kala vedessä Neidin eskarissa. Vetäjät naureskelevatkin etteivät he edes huomaa, kun Taika sulahtaa joukkoon mukaan. En ole huolissani hänen sopeutumisestaan ryhmään. Uskon, että tämä puolipäivähoito on jopa hänelle parempi kuin kotona olo äidin kanssa, joka ei tällä hetkellä pääse edes leikkipuistoon hänen kanssaan. Puhuimmekin mieheni kanssa, että vauvan synnyttyä, jos päikyssä on mennyt hyvin, Taika jatkaa tovin ryhmässä puolipäiväisenä, mutta lyhennettyä viikkoa. Katsomme tilannetta sitten uudestaan kun siellä olemme.

Nyt jännitän onnistuuko sama päikky. Kuskaaminen olisi paljon helpompaa yhteen paikkaan kuin kahteen.


tiistai 13. elokuuta 2013

154 päivää takana

Masua on käytetty tänään näytillä neuvolassa. Huomenna, jos ihan tarkkoja ollaan, on 154 päivää raskautta takana ja on aika hakea tuet. Päädyimme ottamaan mammapaketin tällä kertaa. Tyttöjen vauvavaatteet kun on jo suurimmaksi osaksi myyty ja annettu eteenpäin, joten vaatteille on tarvetta. Eikä sitä toista ehkä vaaleanpunaiseen mekkoon viitisi muutenkan pukea :)

Neuvolassa oli kaikki niin kuin pitääkin. Hemppa oli 113, joten kokeilussa on taas rautatabut. Pelkään jo niitä etukäteen. Ne pistävät mahan ihan sekaisin ja vessa tulee tutuksi. Edellisissä raskauksissa onkin todettu, että parempi on kun en syö, kun muuten ei kohta imeydy enää mikään ravintoaine ruuan juostessa suoliston läpi. Katsotaan miten käy, onko maha yhtään suosiollisempi tällä kertaa. Aikaisemmin on kokeiltu vaikka mitä tabletteja ja kapseleita ja mehuja ja ja ja ja.

Painoa oli tullut 1 kg viime kerrasta ja koko aikana 2600 g. Varsin maltilla. Jopa niin, että täti kysyikin syönkö minä. Syönhän minä. Mielestäni kuin hevonen. Ei vain nähtävästi tartu. Mutta jos vanhat merkit pitävät paikkaansa, tästä eteenpäin tarttuu. Molempien tyttöjen aikana painoa ei ekalla puoliskolla ole oikein tullut, mutta tokalla puoliskolla on alkanut tarttumaan. Tosin kiloja ei ole jäänyt kummastakaan raskaudesta, joten aikaslailla ovat olleet vauvaa, istukkaa yms. Katsotaan miten tällä kertaa.

Supistelu on pysynyt viime päivinä aisoissa. Vuotoakaan ei ole ollut. Olo on levollisempi tuon asian kannalta. Josko se pieni malttaisi mahassa vielä jonkun aikaa.

Ässä 21+6

keskiviikko 7. elokuuta 2013

Kotiorjat

Kun äidiltä on siivoaminen kielletty, otetaan avuksi pienet kotiorjat. Tytöt olivat ihan innoissaan ja jaksoivat huiskia rättien kanssa pitkään. Välillä rätit huuhdeltiin, kuten kuuluukin. Nyt on koti kiiltävän puhdas.

tiistai 6. elokuuta 2013

Telmivät tenavat

Meidän perheen hittipeli on Oppi&ilo-sarjan Telmivät tenavat. Emme vielä pelaa sitä varsinaisena pelinä, mutta pyöritämme vuoroperään tehtäväkiekkoja ja teemme yhdessä tehtävän. Tenavat tykkäävät kovasti.

Kuvassa on vuorossa varpaat suuhun. Ei paljon lihakset kiristä tenavia :)

maanantai 5. elokuuta 2013

Dg. placenta previa

Tänään oli tuo odotettu rakenneultra. Pienellä oli kaikki juuri niin kuin pitääkin ja mitat vastasivat tarkalleen viikkoja. Ässä potki ja heilutteli reippaasti. Välillä meni sormet suuhun ja nähtiinpä jopa pikkuisia nielemisliikkeitä.

Olen itse laskenut päivän väärin viikkoja ja tänään onkin 20+5, itse olin menossa päivässä 20+4. Mutta eipä tuolla päivällä ole tässä kohdin merkitystä.
Heippa kaikille!

Mutta etinen istukka eli placenta previa sai varmistuksen. Istukan reuna on kohdun suun päällä. Mutta reunaa on sen verta reilusti yli kohdun suun, että kätilö epäili ettei se siitä raskauden ja kohdun kasvun myötä nouse pois. Pieni mahku tälle kuitenkin on. Jos synnytystapa ei olisi jo muutenkin sektio, olisi se tällä diagnoosilla varmistunut. 

Kätilö konsultoi tilanteesta lääkäriä ja selitti tilanten. Nostelukielto jatkuu ja samoin lepokäsky. Jos vuoto ja kipeät supistukset helpottavat, saa supistusten rajoissa liikkua. Mutta jos tulee kipeitä supistuksia säännöllisesti tai enempi veristä vuotoa, pitää lähteä heti päivystykseen. Seuraava ultra on syyskuun alussa lääkärille. Onneksi kohdunkaula oli ihan kiinni ja pitkä, joten toistaiseksi supistelu ei ole saanut mitään aikaiseksi. Näin saa luvan jatkuakin.

Neiti aloittaa nyt tämän takia sitten jo huomenna eskaritaipaleensa. Alun perin oli sovittu neljästä päivästä viikossa, mutta vaihdoimme sen viideksi päiväksi. Tämä helpottaa jo kummasti, kun on vain yksi lapsi päivisin vastuulla ja hoidettavana. Taikan hoitokuvioita selvitetään, mutta mummi pystyy jonkun verran työaikojaan sumplimaan ja siten auttamaan Taikan hoidossa. Huomenna tapaan myös neuvolan perhetyöntekijän ja katsotaan pystyvätkö he auttamaan jotenkin tässä tilanteessa. Toivottavasti. 

Pahallehan se tuntuu, kun pitää lapset laittaa toisille hoitoon, kun itse on kotona. Noh, Neiti olisi aloittanut joka tapauksessa varhennetun eskarin ensi viikolla. Mutta pakko se on ajatella myös tuota pientä masu-asukkia.

Hoitoisuuden raja muuten Naikkarilla on 24+0 eli enemmän kuin toisissa lähteissä on. Hirmu pitkälle ajalle tuntuu. Vaikken millään muotoa tahdo, että tämä pieni syntyy jo tuolloin, niin helpottaa se henkisesti kuitenkin, kun tietää, että toisen eteen tehdään jo jotain. Nyt selviämismahdollisuus on tasan 0. Sitten on edes pieni. 

Kätilön sanoin: "Ette te nyt kyllä helppoa raskautta ole saaneet kokea. Stressitön ei ole tämäkään."


perjantai 2. elokuuta 2013

Puoliväli

Eilen rapsahti puoliväli tässä raskaudessa! Sen kunniaksi pääsin pyörähtämään päivystykseen. Tapansa kullakin juhlistaa yhtä virstanpylvästä raskaudessaan.

Eilen tuli jonkun verran veristä vuotoa ja supisti non-stop, kun olin liikkeessä. Vain levossa sain supistukset loppumaan. Ja lepo kahden pienen lapsen kanssa oli erittäin helppoa järjestää. Kun vain supistelu jatkui, pyysivät lopulta käymään näytiltä. Varsinkin historian huomioon ottaen eli molemmat ipanat ennenaikaisia.

Odottelua oli siis vuorossa päivystyksessä. Lopulta kuitenkin oli ultrankin aika. Pienellä oli kaikki hyvin, mutta ongelmia aiheuttaa etinen istukka. Siksi vuoto ja supistelu. Tämä lääkäri ei ollut hirvittävän kokenut näissä asioissa ja konsultoikin asiaa toiselta päivystäjältä. Sovittiin, että maanantaina, jolloin minulla on rakenneultra, asiaa katsotaan tarkemmin ja päätetään jatkosta. Nyt on nostelukielto ja raskaat hommat jätettävä muille. Ihan helppoa toteuttaa.... Onneksi ei ole kuin tämä päivä ennen viikonloppua ja maanantaina saankin tietää kunnolla missä mennään ja mitä tehdään. Jopa tukilankoja väläytettiin, mutta tosiaan mitään ei nyt päätetty.

Jo ennen tätä vuotelua ja supistelua on pikku hiljaa hiipinyt ennenaikaisuus mieleen. Pysyykö tämä kaveri mahassa loppuun asti? Nyt etinen istukka lisää jännitystä ja stressiä. Olen päässäni asettanut itselleni erilaisia rajapyykkejä. 18 viikkoa täysaikaisuuteen on liian iso pala ja alkaa ahdistamaan. Ensimmäinen on 22+0 jonka jälkeen syntyvää lasta yritetään jo pelastaa ja pitää hengissä. Kun nyt ensimmäiseksi päästäisiin edes tuon hoidon rajan yli. Nyt jos syntyy, mitään ei tehdä lapsen eteen. Seuraava rajapyykki on viikko 28, jonka jälkeen lapsella on jo hyvät mahdollisuudet pysyä hengissä, jos syntyy. Isoin toive on kuitenkin, että viikko alkaisi kolmosella, jolloin lapsi syntyy eli pääsisin 30 paremmalle puolelle. Totta kai se tavoite on täysaikaisuus ja niin toivon, että näin käy, mutta elämä on opettanut ja valmistaudun jo ajatuksissani muuhunkin vaihtoehtoon.

En voi kuin toistaa pyyntöni: pysy pieni mahassa vielä pitkään!