Isosilmäinen söpöläinen. Ja tarkoitan tuota hiuksetonta versiota! Tuo isosilmäinen söpöläinen on nyt kääntynyt parisen kertaa vatsalleen. Ihan itse. Ikää on nyt 4½/3 kk. Tyyli on vielä vapaa ja kääntyminen on melkoisen räpiköinnin tulos. Mutta tahtoa siis piisaa, joten eiköhän se oikeaoppinenkin tyyli sieltä tule.
Uutta on myös ääntelyn saralla. Isosilmäinen söpöläinen on keksinyt matkia narisevaa saranaa. Toisinaan tuota narinaa pidetään vain narinan ilosta ja ihmetellään samalla, että mitäs ääniä musta oikein lähteekään. Toisinaan se enteilee itkua. Kun harmittaa, muttei vielä tarpeeksi, jotta jaksaisi itkeä. Kiljahtelut ovat myös tulleet kuvioon. Ja sitten toisinaan itsekin pelästytään kiljahdusta. Hassuja nuo vauvat.
Maistelun saralla uutta on ruusunmarja ja maissi. Masu oli pikkuisella rassukalla kipiä, joten pidimme pari päivää maistelutaukoa. Se tepsi. Tuloksena iso tuotos pöksyyn ja rassukalle parempi mieli. Luumulla jatkoimme varmuuden vuoksi pari päivää, jottei masu heti vedä takaisin kovaksi.
Neidin kuulumisia:
Isomman nappisilmän lypin tuloksia odottelemme edelleen. Mikroskoopilla katsottuna luuydin on remissiossa (eli ei syöpäsoluja). Alku on siis hyvä. Mutta, koska tämä tutkimus on kaikkein karkein, voi muista vielä tulla positiivinen vastaus. Vielä ei siis kannata huokaista. Toisaalta. Jos tässä olisi heti nähty blasteja, olisi asia ollut päivän selvä: uusiminen.
Virtaussytometrin vastausta ei taas voida käyttää. Tai pikemminkin, siitä ei annettu vastausta ollenkaan. Jos olen oikein ymmärtänyt, tuolla tutkimuksella tutkitaan solun pinnan antigeenejä ja Neidillä syöpäsoluissa ei ole parhaat mahdolliset antigeenit tutkittavaksi. Näin on siis ollut alusta asti, mutta aikaisemmin sentään on jotain voitu tutkia tällä menetelmällä. Nyt eivät enää anna vastausta. Mutta, kun en ole lääkäri, en oikein ymmärrä tätä kunnolla enkä siten osaa sanoa ollenkaan mitä tämä enteilee. Jos enteilee yhtään mitään. Lääkäri vain totesi, että näin on tietyllä prosentilla lapsista. Kaikilla ei voida tätä tutkimusta käyttää.
Neutrofiiliarvo laahaa edelleen eikä ota noustakseen. Nuo neutrofiilit ovat vastustuskyvyn kannalta tärkeimmät valkosolut. Nyt myönsi jo lääkärikin, että tämä voi johtua yhdistelmästä metotreksaatti ja Downin syndrooma. Olen sitä koittanut kovasti kysyä, kun törmäsin tutkimukseen missä oli todettu luuytimen lamaantumisen olevan yksi sivuvaikutus tuosta lääkkeestä Down-lapsilla. Ylimääräisiä lyppejä on jo määrätty asian takia. Sydän hyppäsi kurkkuun, kun kuulin asiasta, mutta nyt syynä on yliherkkyys sytostaatille.
Huomenna on taas verikokeiden aika ja jännitämme pääsekö Neiti perjantaina katetrin vaihtoon vai siirtyykö se taas. Iltapäivällä saatamme kuulla PCR:n vastaukset, jos ovat jo valmistuneet. Jännittää ihan vietävästi. Voi kun tämä piina olisi jo ohi ja hyvillä uutisilla!