Flunssan kourissa

Neitiin on iskenyt räkätauti. Oikein muheva, turiseva räkätauti. Sunnuntai-iltana alkoi nokka vuotaa ja Neiti tirskui ja pärski ympäriinsä.

Yö meni aika mahdottomissa tunnelmissa. Nukkuminen oli hankalaa, sängynpäädyn kohottamisesta huolimatta. Kärsä tukossa, mutta tuttia pitäisi lutkuttaa. Mistäs kolosta sitä happea sitten ottaisi? Aamulla räkäisyys oli entistä pahempi ja soitimme kympille, että kuinkas toimitaan. Kuumetta tai lämpöä ei kuitenkaan ollut. Käsky tuli lähteä varmuudeksi kuitenkin päivystykseen.

Päivystyksessä sitten kuume kipusi 38,4:n ja annettiin kuumelääke. Yli 38 asteen kuume tarkoittaa heti antibioottikuuria. Ja osastolle K1 (=infektio-osasto) menemistä.

Onneksi kuumelääke tepsi hyvin ja kuume laski. Neiti oli kuumeen laskettua iloinen ja reipas, vaikkei nyt kuitenkaan oma itsensä. Äiti ja isi sen sijaan haukkoivat henkeä valtavasti väsymyksestä ja loman tarpeesta. Edellinen osastoreissu oli jo vienyt valmiiksi voimat, puhumattakaan tästä kokonaistilanteesta uusimispelkoineen. Molemmat tarvitsisivat omaa aikaa ja hengähdystaukoa tästä arjen pyörittämisestä. Se ei vain ole ollut mitenkään mahdollista tämän kaiken keskellä. Pikkuisempi nappula reagoi voimakkaasti tähän rikkonaiseen arkeen ja paikasta toiseen ramppaamiseen. Yöt ovat olleet levottomia ja päivät yhtä kitinää ja natinaa. Tyytyväiset hetket pikkuisella ovat olleet hyvin vähissä. On kovin herkkä tuo meidän pieni Pirpana. Vaatii kovasti virikettä ja tekemistä tai kyllästyy todella nopeasti. Mutta samalla on kovin herkkä liialle ärsykkeelle, metelille ja menolle ja se näkyy iltaisin huutokonserttina ja yön tissillä roikkumisena.

Kaikeksi onneksi pääsimme tällä erää yhdellä osastoyöllä. Kuume on nyt pysynyt poissa, vointi on hyvä räkiksestä huolimatta ja kun tauti on niin selkeästi räkätauti eikä vaikkapa uuden katetrin tulehtuminen tms vakavampi juttu, saimme kotiutusluvan. Mutta hyvin herkästi jälleen takaisin päivystykseen. Nyt jännitämme, jotta pysyykö kuume poissa ja saisimme kaikki elpyä rauhassa kotona.

Tänä iltana tapahtui myös jotain historiallista. Pienempi nappula jäi ensimmäistä kertaa nukkumaan sänkyyn eikä äidin tarvinnut jäädä viereen pötköttelemään! Isompikin natiainen simahti jo kasin pintaan. Vanhemmat ovat saanet istua aivan hiljaisessa ja rauhallisessa kämpässä nauttien ihka omasta hetkestä. Ilman, että kukaan vaatii yhtään mitään! Tuiki tärkeä hetki jaksamisen kannalta.