tiistai 19. marraskuuta 2013

Ässän kuulumisia.

Onpas aikaa vierähtänyt edellisestä kerrasta, kun olen tänne ehtinyt. Aika menee kodin ja sairaalan välillä. Illalla on jo niin poikki, ettei ajatus liiku ja on painuttava pehkuihin, kun tytöt nukahtavat.

Ässä on voinut tasaisesti. Poika oli tänään jo 2305 g ja pääsi eilen eroon nenämahaletkusta. Hienosti jaksaa syödä itse kaiken. Varsinainen tissipoika on tämä kaveri. Hän on osannut alusta asti imeä tehokkaasti tissiltä. Pulloruokinta sen sijaan takkuaa, rytmitys on hukassa ja maitoa valuu liikaa suuhun. Poika on ihan väsy pulloruokinnan jälkeen. Jos kotona ei enää tarvita ravintolisiä, jotka joutuu antamaan pullosta, lentää pullot meillä nurkkaan ja pikku poju saa olla ihan rauhassa tissimiehiä.

Sairaalassa meitä pitää tällä hetkellä löysä kurkunpää. Eli Ässä syvään uneen vaipuessaan pitää hengitystaukoja, koska kurkku on hypotoninen. Ihan tarkkaa selitystä en ole lääkäriltä saanut. Mutta tästä syystä hän tarvitsee Optiflow-viiksiä kovilla virtauksilla. Melko puskista tuo juttu tuli. Puhuttiin jo kotiinpääsystä, kun yhtäkkiä tämä taival venyi määrittämättömän pitkäksi. Olo on ollut aika epäuskoinen. Joka lapsen kanssa saa virua sairaalassa eikä mikään näytä menevän helpoimman kautta. Alan jo itsekin epäilemään, että meidän elämä on hyvä vitsi tai huono teevee-sarja. Eihän meno voi tälläistä olla aina.

Onneksi tämä tilanne korjaantuu kasvun myötä, mutta kukaan ei osaa ennustaa millä aikataululla. Loppu viikosta tehdään unipolygrafia, jossa nähdään tarkemmin tilannetta. Tänään laskettiin virtauksia kuudesta litrasta neljään, ajatuksella, että katsotaan miltä hengityskäyrät näyttävät. Josko poju olisi sen verran jo kasvanut, että pärjäisi pienemmilläkin virtauksilla. Toivon kovasti, että tilanne olisi jo edistynyt.

Koitan ehtiä kirjoittaa lisää tarkemmin missä mennään. Nyt kutsuu pieni tissitakiainen <3