Pitkään asiaa mielessä pyöritettyäni päätin minäkin liittyä mukaan sankkaan bloggaajien joukkoon. Tämä maailma on minulle aika uutta ja ihmeellistä. Juurikaan en ole blogeja seurannut, itseasiassa vain yhtä. Omassa elämässä on ollut niin paljon kaikkea ihmeteltävää ja seurattavaa.
Nyt kuitenkin ajatuksena on raottaa hieman verhoa meidän perheen elämään. Lukeudumme erityisperheiden joukkoon vaikkakin itse emme ajattele mitenkään erikoisia olevamme. Neidillämme todettiin jo raskausaikana Downin syndrooma. Tämä on tuonut elämäämme paljon uutta, ihmeellistä ja rankkojakin aikoja.
Minä, äiti, sairastuin masennukseen kaiken tämän mylläkän keskellä mitä olemme joutuneet viime vuosina kokeneet. Varmastikin tarinamme aukeaa pikku hiljaa tämän bloggailun myötä. Yhtenä ajatuksena onkin ollut hälventää ennakkoluuloja ja asenteita masennuksesta. Se tuntuu olevan vielä kovin salattu ja hävetty maailma. Blogi toimii eräänlaisena päiväkirjana itselleni. Kirjoittamalla saan usein purettua pahoja fiiliksiä ja avattua lukkoja ja ajatuksiani.
Alku on aina hankalaa ja niin se tuntuu olevan myös tällä kirjoittamisen saralla. Suotakoon se ensikertalaiselle anteeksi. Tyyli, sekä sivujen että tekstin, varmasti hakevat muotoansa aluksi. Mutta maasta se pieninkin ponnistaa ja jostain on aloitettava. Ja tässä se alku nyt sitten on. Pää on avattu.
Tervetuloa meidän joukkoon sankkaan! Tää on oikeesti yllättävän koukuttavaa puuhaan kun pääsee homman ''sisään'' - blogistania on uskomaton henkireikä!
VastaaPoistaHeippanen, minäkin taidan jäädä seuraamaan blogiasi. Masennus on yllättävän yleistä, ja puhkeaa monesti kriisin yhteydessä. Vaan onneksi siitäkin voi parantua. Melkoinen mörkö se kyllä on. Voimia niihin rankkoihin päiviin!
VastaaPoista