sunnuntai 5. joulukuuta 2010

Lapsiluku

Jäin pohtimaan pikkukakkosasiaa luettuani Vinkän Väkkyrän ajatuksia asiasta. Törmäsin taas ajatukseen, että erityislapsen erityisyyttä pitäisi jotenkin hyvittää seuraavalla lapsella. Pikku kakkonen kannatta tehdä, jotta ensimmäisen erityisyys ei tuntuisi niin pahalta.

Onko erityislapsi jotenkin huonompi lapsi kuin tavikset? Pitääkö hänelle tehdä korvike? Mitäs sitten jos se Pikku kakkonen on myös erityislapsi?

Taustalla on varmaankin ihmisten vaikeus hyväksyä kokonaan lapsen erityisyys. He näkevät lapsen erityisempänä kuin vanhemmat näkevät. Ehkä eläytyvät asiaan omien lapsien kautta ja kokevat ajatuksen erityisyydestä pelottavana. Ymmärrän oikein hyvin, että ajatus on pelottava. Mutta silloin siirtää omia ajatuksia ja oletuksia toiseen perheeseen.

Jos meillä lapsiluku kasvaa, se ei kasva Neidin erityisyyden takia. Se kasvaa siitä ihan samasta syystä kuin kaikkien muidenkin perheiden lapsiluku. Emme koe lukumäärän vielä tulleen täyteen. Neitiä ei tarvitse korvata tai hyvittää. Itse asiassa olemme pohtineet voiko kukaan olla niin mainio tapaus kuin meidän Neitimme on. Pystyykö mahdollista seuraavaa rakastamaan yhtä paljon kuin häntä? Nekin varmasti ihan niitä tuikitavallisia ihmetyksen aiheita lapsiperheessä.

Jos nyt heräsi kysymys onko lapsiluku kasvamassa, niin voin kertoa sen kasvavan sitten kun meistä on siihen sopiva aika. Elämä tasoittunut. Ja sitten voimmekin todeta asioiden laidan olevan hyvin näin, lapsiluku ei kasvakaan. Kuka tietää.

3 kommenttia:

  1. Juurikin näin! Hyvä kirjoitus taasen!

    VastaaPoista
  2. Et ole sitten saanut vastaavia kommentteja, koska lapsesi sattuu olemaan tyttö. Minulta kyseltiin aikanaan aina, että kai teet toisen, koska ensimmäinen oli VAIN tyttö.

    Tosin olen törmännyt tuohon "vain tyttö" kommenttiin toisaallakin: terveydenhuollossa. Useampi lääkäri on todennut: "Ei se haittaa, koska hän on tyttö. Mikäli kyseessä olisi poika, niin tekisimme asialle jotain." . Jup, Suomi on ihmeellinen maa.

    VastaaPoista
  3. Ihan jo ensiksi haluan sanoa,että tämän viestin pukeminen sanoiksi kirjoittaen on vähän vaikeaa. Ottakaa se siis huomioon..
    Voisin kuvitella,että kun perheessä on jo erityislapsi, mielessä kummittelee.. "Entä jos seuraavakin on? Entä jos taas väsyn?"
    jos, niin sitten.Ei sitä voi tietää! Voipi olla myös,että yhtäkkiä onkin vauva tulossa,kaikki menee hyvin ja perheessä on "tavallinen" vauva.
    Tämä vauva oppii alusta alkaen,millaista on elää erilaisessa perheessä, erilaisten ihmisten kanssa.Oppii ja ymmärtää,että vaikka emme kaikki opi samanlailla niin toiset saattavat osata jotain,mitä itse ei olisi koskaan voinut kuvitellakaan!

    VastaaPoista