Sydämen tykytystä

Eilen oli jännittävä päivä. Vihdoinkin oli rakenneultran aika. Sekä äidillä että isillä yritti sydän tulla rinnasta ulos, niin paljon jännitimme tulevaa ultraa.

Meillä oli suoraan aika erikoislääkärille historiamme takia. Lääkäri oli oikein mukava ja asiallinen. Hän ei tehnyt missään vaiheessa numeroa Neitimme erityisyydestä. Eikä kyseenalaistanut valintaamme, ettemme halua tutkituttaa tällä kertaa kromosomistoa.

Heti alkumetreillä paljastui, että kaavinnoista, jotka olen joutunut läpikäymään, on jäänyt "tuliaisena" kiinnike kohtuun. Se on aivan alalaidassa ja oikealla puolella. Hetken kuluttua alkoi myös näyttämään, että Sintti on jäänyt kiinni tuohon kiinnikkeeseen. Kiinnike näytti olevan kiinni hänen selässään. Hiki alkoi puskea otsalle. Ei, ei taas jotain ylimääräistä. En vain jaksa. Mahaani heilutettiin ja hölskytettiin, jotta saataisiin Sintti liikkeelle ja nähtäisiin onko hän kiinni vai ei. Tuloksetta. Varmastikin kymmenisen minuuttia tuohon meni.

Lääkäri päätti välissä tehdä rakenneultran muuten ja sen jälkeen kokeilisimme uudestaan Sintin liikuttamista. Jos hän ei siihen mennessä ole asentoa muuttanut. Rakenneultrassa oli kaikki hyvin. Jalat ja kädet olivat siellä missä pitikin. Jopa pienet varpaansa Sintti suostui meille esittelemään. Sydän sykki ja pumppasi verta tomerasti. Mitat vastasivat viikkoja ja kokoa naperolla on jo 345 grammaa. Pienen marsun verran.

Istukka paljastui olevan etuseinämässä. Mikä selittää miksi en tunne vieläkään kunnolla liikkeitä. Istukka vaimentaa tyynyn lailla potkut ja nyrkkeilyt. Siksi myös sydänäänten löytyminen on ollut haasteellista. Iso kivi vierähti sydämeltäni tämän tiedon myötä.

Lopulta lääkäri taas tutki, onko kiinnike kiinnittynyt Sintin selkään. Napero oli edelleen samassa kohdassa. Jalat ja kädet kyllä sätkivät ja potkivat menemään, mutta näytti, että hän ei pääse irti tuosta kiinnikkeesta. Lopulta minun piti nousta kävelemään. Hypin ja hytkyttelin mahaani. Alkoi jo tosissaan pelottamaan. Kurouma selässä ei lupaile hyvää. Luultavammin edessä olisi keskeytys.

Hyppelyn tuloksena Sintti lopultakin lähti liikkeelle ja pääsimme huokaisemaan helpotuksesta. Hän ei ollut jäänyt kiinni. Kaikki on kunnossa pienellä!

Kasvuseurantaan kuitenkin jäimme. Istukka on kiinnittynyt juuri kiinnikkeen reunalle. Vielä tuo ei ole vaikuttanut istukan toimintaan ja Sintti on kasvanut niin kuin pitää. Mutta lääkäri halusi, että tilannetta kuitenkin seurataan. Yksin tuo kiinnike ei olisi aiheuttanut seurantaa, koska Sintti ei siihen kiinni ollut jäänyt. Mutta istukan sijainti seurannan aiheuttaa.

Eilen en vielä kaikkea kuulemaani oikein ymmärtänyt. Pelästys oli niin kova, että tieto siitä, että kaikki on hyvin, on kestänyt mennä jakeluun. Tänään on kuitenkin jo paino harteilla vähentynyt. Kaikki näyttää olevan niin kuin pitääkin ja Sintti on kunnossa. Onko meille tosiaan tulossa vauva? Ilman mitään lisämausteita? Hui.

Sukupuoli jäi arvoitukseksi. Ylimääräinen härdelli hukutti alleen tuon kysymyksen. Muistimme vasta ultran jälkeen, että meidän piti sitä kysyä :)  Noh, onhan meille tulossa tuo kasvuseuranta. Meillä on vielä tilaisuus asiaa udella, jos vielä haluamme.