Viikko 30

Terveiset neuvolasta. Kaikki oli sillä rintamalla hyvin. Sydänäänet kuului heti ja tomerana. Vähän spurttailtiinkin kuuntelun aikana. Meidän Sintti kun tuntuu olevan aamu-uninen ja nukkuu aamupäivät. Illalla alkaa sitten myllerrys ja melskaus. Niin, että Isikin jo näkee liikkeet mahan päälle selvästi. Yökyöpeli siis tulossa!

Maha jatkaa kasvuaan omalla käyrällä. Tällä kertaa sf-mitta oli 32 cm, vastaten viikon 36 keskikäyrää. Ilmankos minulta on lukuisia kertoja viime aikoina kysytty, että pianko sinä synnytät. Ultrassa on kuitenkin todettu Sintin vastaavan viikkoja ja lapsivettäkin on edelleen normaalisti, joten käyrien annetaan mennä missä menee. Mahan kokoa kasvattaa myös tämä kuuluisa tilanne massussa, Sintti kun ei pääse laskeutumaan alas, vaan asustelee kylkiluiden tuntumassa.

30+2

Hemoglobiini oli surkea: vain 107. Ostin nyt kokeeksi apteekista rautatabletteja ja optimistina kuvittelen pystyväni niitä syömään. Katsotaan kuin naisen käy. Perinteisesti en niitä ole pystynyt syömään, vaan tilanne vatsassa on sen jälkeen katastrofaalinen. Viime raskaudessa pystyin juomaan "rautamehuja", mutta tässä raskaudessa maha ei ole kestänyt niitäkään. Olen pyrkinyt syömään rautapitoisia ruokia: kvinoa, tummaa leipää yms yms. Odotan kuin kuuta nousevaa kotimaisia mansikoita. Silloin alkaa hemoglobiinin kohotus -spurtti!

Painoa oli tullut vaivaiset 200 grammaa edellisestä kerrasta. Makean vähentäminen on tepsinyt, vaan pikkaisen enempi kyllä voisin syödä ruokaa. Kovin surkealta tuo painon nousu kuulostaa. Koko raskausaikana paino on noussut pikkuisen vajaa seitsemän kiloa. Vaikkakin tuota ylipainoa on masennuksen jäljiltä matkassa mukana, olisi varmasti sikiön kannalta hyvä, että viikossa pikkuisen enemmän tulisi kuin tuo 50 g. Terkkari ei onneksi vaikuttanut kovin huolestuneelta, hämmästyneeltä ennemminkin. Sintti kun on kasvanut niin kuin pitää.

Tästä eteenpäin onkin neuvolakäynnit jo kahden viikon välein. Reippaasti varasimme jo koko loppuraskauden käynnit neuvolaan. Päätimme luottaa siihen, että Sintti pysyy matkassa loppumetreille saakka. Vaikka terkkakin sanoi, että kyllähän tässä riskinsä on, että aikaisemmin ulos tullaan.

Juhlistimme tänään koko perheen voimin yhden etapin saavuttamista: viimeinen raskauskolmannes käynnistyi tällä viikolla ja raskaus on edennyt seuraavalla kymmenelle. Kävin hakemassa läheisestä leipomosta porkkanakakun ja sitä olemme tyytyväisinä mutustaneet. Tästä eteenpäin olen onnellinen jokaisesta saavutetusta viikosta. Vaikkakin toivon hartaasti, että vähintään viikolle 35 pääsisin. Silloin olisi jo mahdollista selvitä lyhykäisellä sairaalareissulla. Yksi lapsi osastohoidossa mielestäni riittäisi yhdelle perheelle. Ja kun esikoinen on jo tuon paikan itselleen varannut, niin toivoisin tämän Pikku kakkosen selviytyvän ilman moista tästä syntymisen ihmeestä. Sanomattakin on varmasti selvää, että täysaikainen lapsi on kuitenkin se tavoite :)