Täällä on kirvistelty flunssan kourissa. Neiti oli ensimmäinen meistä joka sairastui. Ja tietenkin kaksi päivää ennen viimeistä lyppiä. Alkoi pelkällä kuumeilulla ja sehän tiesi päivystyksessä laukkaamista. Imulimanäytteestä paljastui parainfluenssa, joka nyt sitten kiertää meidät kaikki.
Suunnatonta harmistusta on aiheuttanut tuo lypin siirtyminen. Ties minne asti. Nyt venyy koko hoidon loppuminen tämän takia. Jokunen ärräpää on siis lennellyt. Toivottavasti tämä flunssa on pian ohi ja päästäisiin jatkamaan tutkimuksia. 
Oma vointi seilaa. Jännitän ihan karmeasti tätä loppuhulinaa ja sitä kuinka meidän käy. Onko lyp todellakin puhdas ja tauti on selätetty? Puren huomaamattani hampaita yhteen ja sen seurauksena minulla on usein nenä ja posket kipeät. Tietää myös sitkeää päänsärkyä. Hoen vain itselleni, että maaliskuussa on jo pakko helpottaa, ei ole muuta vaihtoehtoa. Sitten tämän kaiken on pakko olla ja pääsee kiinni normaalin elämän syrjään. Mitä se sitten lienee.
Hyviäkin uutisia olemme saaneet. Kuntamme palveluohjaaja ja omaishoitajuudesta vastaava henkilö kävivät meillä palaverissä. Omaishoidontuki jatkuu toukokuun loppuun. Saamme edelleen tämän kevään 24 tuntia kuussa lastenhoitoapua Väestöliitosta, kunnan maksamana. Lisänä tuli tälle vuodelle 48 h lomitusta KVPS:n kautta. Jipii! Se tietää, että vanhemmat pääsevät huilimaan ja irrottautumaan arjesta. Olemme tämän pyristyksen jälkeen niiin sen tarpeessa.
Voi että, kylläpä nyt ruuvia kiristetään liian kanssa. Vaan jospa sitten loppuis jengat mokomasta ruuvista ihan tykkänään ja voisi alkaa sen vielä lähes tuntemattoman normiarjen.
VastaaPoistaJust luin lehdestä Sannasta, joka oli ollut pronssikorokkeella pujottelukisoissa. Eihän sitä tiedä mitä ihanaa vielä on edessä, kun tämä vaihe vihdoin loppuu.