torstai 4. heinäkuuta 2013

Sekalaisia kuulumisia

Aloitetaan Taikan päästä. Kaksi yötä osastolla viime viikolla vierähti ja hoitaja oli toisena yönä kolmen tunnin ajan seurannut menoa ja kitinää. Aamulla oli juttutuokio lääkärin ja neurologin kanssa. Lopputulema oli yölliset kauhukohtaukset ja siihen sekoittuneena kehityksen tuomat uniongelmat. Kauhukohtauksia ei ollut sairaalassa ollenkaan, mutta senkin edestä kitinää ja levottomuutta. Pään saralla kaikki kunnossa ja kasvu täysin normaalia. Huh helpotusta, että kaikki on kunnossa ja uniongelmien suhteen ei auta kuin kärvistellä ja odottaa niiden ohi menoa. Vielä ei ole näkyvissä mitään helpotusta ja viime yö oli taas melkoista esitystä. Silmät sirrillä mennään, mutta huoli on poissa.

Tänään oli Neidin lääkärin vuoro. Hänellä on siis kolmen kuukauden välein tarkistus kympillä ja kuukauden välein verikokeet. Priimaa oli veriarvot, leukkarit 5,1 ja neutrofiilitkin yli kaksi, mutten muista enää tarkkaa arvoa. Hemoglobiinikin yli 130. Joten sillä saralla kaikki hienosti. Korviin lääkäri ei vaikun takia nähnyt ja koska Neiti on vielä ollut pikkuisen räkäinen ja itkuinen, soitti lääkäri reippaasti korvaklinikalle ja järjesti meille samointein käynnin sinne. Loistava palvelu! Pääsimmekin melkein heti korvalääkärille ja korvat näyttivät hyviltä. Vielä oli punoitusta, mutta lääkäri totesi tulehduksen olevan jo menossa ohi eikä lisää antibiootteja tarvita. Kuukauden päästä vielä varmistus korvien tilanteesta.

Meillä oli varsin mukavaa Neidin kanssa olla kahdestaan liikkeellä, vaikkakin lääkärissä kävimmekin. Neiti selvästi nauttii ihan kahden keskisestä ajasta, välillä ilman siskoa. Mietin meidän tallustaessa klinikan kellarissa kulkevia käytäviä pitkin, kuinka paljon on voimat ja jaksaminen Neidillä kasvaneet hoitojen loputtua. Tänäänkin kävelimme pitkät pätkät eikä Neiti yhtään osoittanut väsymisen merkkejä. Vaunuja emme edes ottaneet mukaan. Reissun päätteeksi kävimme vielä syömässä henkilökunnan ruokalassa.

Ruokalan aulassa oli myynnissä itsetehtyjä vaatteita. Neiti ihastui ikihyviksi possupaitaan. Nappasi paidan pöydältä ja osoitti päällään olevaa paitaa ja totesi: "Pois!" Kun silmiin sattui vielä apinashortsit, oli asukokonaisuus valmis. Neidin ihka ensimmäinen ihan itse valittu vaatetus! Niin näyttää kasvavan isoksi tytöksi tuo neitokainen.

1 kommentti:

  1. Onpa ihana kuulla, että meno teillä normalisoituu.
    On jaksamista ja omia mieltymyksiä. Kurkkasin ekaks seuraavan postauksen ja melkein jo kommentoin, kunnes huomasin, et tää oli jääny väliin.
    Sanoisin eläimellistä menoa, vielä kun on toi sarvikuonokin kädessä (mulla on saman värinen).
    Nauttikaa kesästä, vaikka se taas kosteelta tuntuukin!

    VastaaPoista