Äidin päässä vallitsee tyhjyys. Ajatuksia juuri ei pyöri eikä oikein ole kirjoitettavaa blogiin. Olen ja elän.
Arjen eristyneisyys alkaa jo näkyä. Päivämme kuluvat kotona ollessa ja avolla taikka osastolla käydessä. Vaikka ulkopuolisen silmin meidän elämämme on erilaista ja vaativaakin, on siitä meille jo muodostunut rutiini. Emme enää ajattele lääkkeiden määrää, katetrin juuren hoitamista tai rasvaamista. Ne sujuvat jo rutiinilla. Ovat osa päivittäisiä toimia. Meidän elämästä on muotoutunut nyt tälläinen.
Mutta, koska elämämme pyörii varsin pienessä piirissä ja samojen asioiden ympärillä päivästä toiseen, ei äidillä ole oikein mitään sanottavaa. Ei puhelimessa, ei tänne blogiin. Elämämme on kaventunut. Minulle, toipilaalle, tilanne on armollinen.
Vaivun takaisin ajatusteni äänettömyyteen.
Tämä herätti muistikuvia.
VastaaPoistaSellaista se elämä oli.
Arkea, tavallansa.
Ja eristäytynyttä.
Valoa äänettömyyteen!
Voimia. Kuulostaa ''hyvälle'' (voiko niin sanoa?) että toisaalta se vauhtitauko tulee. Ikävä on teidän koko laumaa, mutta onneksi tuo tästä vielä suttaantuu - sitten riehutetaan kakaroita menneiden päivien urakalla!
VastaaPoistase on jännä, että omituisemmastakin voi tulla tuttu ja turvallinen rutiini - ihminen on pelottavankin muokkautuvainen.
Voimia päiviin, arkeen ja kaikkeen!
Niin kai kaikista olosuhteista lopulta tulee vain normaalia arkea. Ja kaikissa tilanteissa on joku hyvä puoli. Mutta olishan teidän tilanne voinut mun mielestäni mennä toisinkin. Hyvä että on kuitenkin hyvä mieli ja virtaa puuhata. :)
VastaaPoistaKuulostaa ''hyvälle'' (voiko niin sanoa?) että toisaalta se vauhtitauko tulee
VastaaPoista----------
Korjaan vielä että tarkoitan sitä, että koko ton rumban keskellä on tyyni aalto.
vaikskylsäsentiesit!
Hih, Piuku: oltiin just samaan aikaan linjoilla!
VastaaPoistaNii-i, niin kait se menee. Ihminen on tosiaan pelottavan sopeutuvainen ja kaikesta tulee lopulta normaalia arkea.
VastaaPoistaEi niin pahaa ettei jotain hyvääkin, sanoo jo vanha sanonta. Minun pysähtyneille ajatuksille sopii tämän tasainen ja melko hajuton ja mauton meno. Voin olla rauhassa pysähtynyt.
Niin tarkoitin tolla "virtaa puuhata" sitä, että oot jaksanut puuhata vaatteita napsukalle jne. :)
VastaaPoistaCathya ja Piuku: ajatusten pysähtyneisyydestä huolimatta ymmärsin mitä kumpikin ajoi takaa. Eli nou hätä!
VastaaPoistaSitä näin jälkikäteen ihmettelee, kuinka nopeasti tuo eristyneisyys muuttui niin arkiseksi. Kuten nuo mainitsemasi hoitotoimenpiteetkin.
VastaaPoistaMeillä mennään ylläpitovaihetta, huimaa kun taas pääsee poikakin kauppaan :)
Voimia, jaksuja, halaus