torstai 17. lokakuuta 2013

Ässä 6 vrk

Tässäpä meidän kuulumisia. En muista kerroinko jo pienen mittoja, mutta strategiset mitat olivat 1610 g, 41,5 cm ja hattu 28 cm. Pieni rääkäisi heti synnyttyään ja osoitti olevansa varsin topakka ja luonteikas pieni herra.


Alku on mennyt hyvin pieniä vastoinkäymisiä lukuunottamatta. Rds-diagnoosi hänelle tuli, eli keskosen keuhkosairaus. Tarkemmin tuo tarkoittaa sitä, että keuhkoista puuttui sufraktanttia eli ainetta, joka pitää keuhkoja auki. Ässä laitettiin hengityskoneeseen muutaman tunnin päästä syntymästä ja tuota kyseistä ainetta annettiin keuhkoihin. Hengityskonetta hän tarvitsi yhteensä 13 h. Sitten hän pääsi takaisin nasaaliin (cpap).

Pieni oli ärtynyt ja selvästi kipuili alkupäivinä. Hän itki kovasti käsittelyissä. Nasaalissa ei saisi itkeä, jotenkin tekemistä sen kanssa, että ponnistelee kovasti ylipainetta vastaan. Mahdollisesti tästä syystä  (syy ei ole varmaa) keuhkoihin tuli pieni reikä ja ilmaa on päässyt vuotamaan väärään paikkaan.

Nasaali vaihdettiin Opti-flow viiksiin, joissa on myös ylipaine, mutta on kuitenkin hellävaraisempi kuin nasaali. Ässä jaksoi niilläkin hyvin hengittää ja porskuttaa menemään.


Kaksi-kolme ensimmäistä päivää Ässä oli hieman kipeän oloinen, mutta siitä on vointi on tasaisesti parantunut ja vointi on ollut tasainen. Vuoto keuhkoissa on koko ajan pienentynyt, hengitykseen tarvitaan tukea yhä vähemmän, vatsa on alkanut vetämään maitoa. Paino tippui aluksi 200 g, joka on paljon näin pienelle. Hän oli kovin turvonnutkin. Mutta nyt turvotus on poissa ja paino on kääntynyt nousuun. Maha toimii ja maitomäärää nostetaan tasaisesti ylöspäin.

Muutaman kerran on pötkötetty sinivalon alla, joka on ihan peruskauraa näille keskosille. Aivot ja vatsa on ultrattu ja ne ovat kunnossa, nuokin ihan rutiinitutkimuksia keskosilla. Sydämen ultra on vielä tulossa. Mitään epäilyksiä sydänviasta ei ole, halutaan vain tarkistaa tilanne.

Jonkun verran pieni välillä laskettaa sykettä ja saturaatioita, parisen ihan oikeaa apneaa on ollut, mutta nämäkin on ihan viikkoihin liittyviä ja kehittymättömyyteen kuuluvia juttuja eikä mitään syytä huoleen ei ole. Kovin paljon niitä ei edes ole ollut. Taika aikanaan oli paljon hurjempi apneoimaan vaikka viikot olivat isommat syntyessä. Taikaan verrattuna Ässä on paljon tasaisempi voinniltaan.

Hyvin on siis pienellä mennyt ja lääkärit ja hoitajat ovat tyytyväisiä pienen vointiin ja olemukseen. Vielä Ässä asustaa K7:lla eli vastasyntyneiden teholla, mutta siirrosta jatkohoitopaikkaan on jo varoiteltu. Se voi olla edessä tässä päivänä minä hyvänsä.

Mutta ennen kaikkea, äiti ja isi ovat molemmat saaneet jo usemman kerran pienen pojan syliin. Voi sitä pientä ja hentoa linnunpoikaa, joka on jo osoittanut olevansa varsin sitkeää tekoa. Mikään ei ole ihanampaa kuin saada poika syliin ihoa vasten pötköttämään. Niin kuin vauvan kuuluukin olla <3


perjantai 11. lokakuuta 2013

Ässä

Pikainen päivitys. Äiti ja Ässä voivat tilanteeseen nähden hyvin. Leikkaus meni odotettua paremmin ja pieni sissi on toistaiseksi pärjännyt ihan nasaalilla. Tosin väsymystä voi vielä tulla ja tarvitaan hengityskonetta.

Painoa oli reilu 1600 g, tarkkaa painoa mies ei muista. Pituutta ei ole mitattu. Pikkaisen keskivertoa enempi oli painoa.

Kirjoitan myöhemmin tarkemmin, miten homma meni.

Jännitystä ilmassa.

Uneton Seattlessa. Aamulla tapahtuu, on Ässän aika syntyä maailmaan. Supisteluja on alkanut olemaan reilusti enemmän ja oma olo onkin ollut, että kaukana ei ole synnytys. Supistelut ovat provosoinut vuotoa, mutta maltillista sellaista. Sen päälle kun sekä lapsivesitesti että synnytystä ennakoiva testi näyttivät positiivista, päätyivät lääkärit sektioon.

Huomenna aamusta sitten minut kuskataan hybridisaliin, jossa leikkaus tehdään. Ja jännittää niin maan pirusti (anteeksi kielenkäyttöni liene nyt ymmärrettävää). Iso operaatio edessä, joka pelottaa. Lisäksi Ässän vointia jännitän. Onneksi viikkoja on jo 30+2, joten päästiin juuri ja juuri oikealle kymmenelle, mutta pienihän tuo on silti ja
useamman viikon sairaalamatka edessä.

Päivitän kun pystyn miten kaikki meni, mutta siihen voi mennä aikaa. Ehkä jotain pikaista ehdin täältä sairaalastakin laittaa, mutta kotona koneelta sitten paremmin.

sunnuntai 6. lokakuuta 2013

Iso tyttö

Äidin iso tyttö täytti eilen viisi kokonaista vuotta! <3 Juhlistimme synttäreitä täällä sairaalassa. Paikalla olivat myös ukki ja mummi. Neiti valitsi ihan itse kakun, lähileipomomme kinuskikakku näytti herkulliselta ja sitähän se oli. Lahjaksi Neiti sai Sylvanian families -sarjan apinaperheen ja norsuperheen. Ja ne olivat todella mieluisia. Pikku apina- ja norsufanille. Suurta hittiä on muutenkin kaikki nukkekotileikit. Tosin nuket on aika eiei, mutta eläimet seikkailevat ja asustelevat talossa ja puuhaavat monenlaista.

Isot synttärit vietämme sitten kun tämä sairaala-arki on ohi ja tilanne tasaantunut. Ensimmäistä kertaa kolmeen vuoteen näet voimme juhlia synttäreitä kunnolla. Infektioeristys kun on vain muinaismuisto. Neiti on isot juhlat ansainnut.

Kuvia minulla ei täältä sairaalasta käsin ole laittaa eilisestä juhlakalusta.

Onnea vielä kerran Äidin Kulta <3

lauantai 5. lokakuuta 2013

29+3

Täällä ollaan, vielä yhdessä kasassa. Onneksi, vaikka koville tämä päivästä toiseen makaaminen ottaa.

Jännitystäkin on koettu. Pari yötä sitten olin taas tarkkailussa vuodon ja supistelun takia. Tällä kertaa onneksi vuoto oli huomattavasti maltillisempaa kuin aikaisemmin. Ja loppui taas aikanaan. Mutta ihan puun takaa vuoto alkoi. Pötköttelin ihan rauhaksiin sängyllä katsomassa telkkaria, kun yhtäkkiä taas mentiin. Pitää varpaillaan, kun ei yhtään tiedä milloin seuraavan kerran lorisee.

Viime yönä supisteli jälleen. Pari tuntia kesti, mutta saatiin lääkkeillä kuriin. Onneksi ei saanut vuotoa aikaiseksi. Nyt on mennyt säännöllisesti supistuksen estolääkitys edellisestä vuodosta lähtien, mutta viime yönä tarvittiin lisäapuja.

Huvittavaa on, että estolääke on oikeasti verenpainetta alentava lääke. Ja kun nuo minun paineet ovat surkeat alun pitäen. Hoitajat vuoroperään raapivat päätä ja miettivät uskaltavatko antaa. Tänäänkin lopulta piti kävellä hetki, kun mittari näytti sitkeästi 94/58. Saatiin tuolla konstilla yläpaine kohoamaan jopa 104:n. Onneksi lääke ei alenna kuitenkaan painetta entisestään. Voisi jo tulla hölmö olo.

Vauvahautomo jatkaa toistaiseksi kasassa ja toivottavasti päästään yli kolmenkympin. Lähtölaskenta siihen onkin jo alkanut.