maanantai 6. elokuuta 2012

Voimaannuttava valokuvaus

Marjahetki.

Sopparilla pääsimme kokeilemaan voimaannuttavaa valokuvausta. Se on Miina Savolaisen kehittämä menetelmä, jossa valokuvaa käytetään voimaannuttavana tekijänä. Linkin takana on kiinnostuneille enemmän tietoa.

Aiti ja Neiti puussa.

Aikanaan kiinnostus aiheeseen heräsi kirjan "Maailman ihanin tyttö" myötä. Kirja on kaunis ja inspiroiva. Kannattaa ehdottomasti tutustua kirjaan, jos se ei ole entuudestaan tuttu. Lupaan, ettette pety. Kuvat ovat mahtavia, tunnelmallisia ja satumaisia. Henkeä salpaavia.

Tämä kuva on viimeisiä kuvia ennen diagnoosia. Paria päivää ennen.
Nyt sopparilla kuvasimme itsestämme, perheestämme ja lapsistamme kuvia, joissa näemme itsemme kauniina. Kuvia, joista saamme voimaa. Ideana oli kertoa kuvaajalle millaisen kuvan itsestään haluaa, millaisen tunnelman kuvaan. Kuvaajan tehtävänä oli tallentaa tuo hetki. Tällä kertaa kameran takaa ei kerrottu mitä tehdään, vaan sen teki kuvattava.
Lisäksi olimme ottaneet jo kotoa mukaan kuvia, jotka ovat meille jollain tapaa tärkeitä ja voimaannuttavia.

Isi puussa ja Neiti ihmettelemässä kuinkas siellä ollaan.
Kurssilla käytetty aika oli ihan riittämätön, jotta siitä olisi saanut varsinaisesti hyötyä. Mutta kiinnostus menetelmään sai uutta kipinää. Esitimmekin toiveen, että vanhemmille järjestettäisiin ihan oma viikonloppu, jossa pääsisimme kunnolla paneutumaan asiaan. Me olemme taatusti tuolla kurssilla, jos se järjestetään. Se ei liene yllätä ketään :)








Kokeilun myötä vahvistui myös ajatukseni tehdä omanlaista voimauttavaa valokuvausta. Haluan tehdä omista kuvista kirjan, (valokuvakirjan tekeminen on nykyään niin helppoa valmiiden palvelujen myötä), Neidin ja perheen tarinan parilta viime vuodelta. Katsoa kuvia, käydä niiden herättämiä tunteita läpi ja sitä kautta jauhaa kyllästymiseen asti kaikkea tapahtunutta. Ja myös purkaa kuvaamisen kautta omia tunteita. Saada tallennettua kennolle viha, katkeruus, epätoivo, mutta myös ilo, onni ja toivo. Kuvan kautta tuoda tunteeni esille.

Joka tapauksessa, valokuvaus on tärkeä harrastus sekä minulle että miehelleni. Sitä kautta saamme monesti tunteita purettua ja myös nollattua ajatukset. Vaikka voimaannuttavassa valokuvauksessa ei ole tärkeää, että kuva on teknisesti onnistunut taikka hieno, meille on myös sillä puolella merkitystä. Tunnelma on se tärkein, totta kai, mutta haluamme molemmat kuvan olevan muutekin onnistunut. Miellyttävän kaikin puolin omaa silmää.

Tomera Neiti. Jos aika olisi riittänyt, olisin halunnut pukea Neidin keijuasuun kuvaa varten.

Meille tämä menetelmä sopii kuin nyrkki silmään!

10 kommenttia:

  1. Minäkin tykkäsin tuosta menetelmästä. Olin viime kesänä Miinan luennolla ja kirjaan olin törmännyt jo aiemmin ja luin sitäkin. Hienoja kuvia ja hieno ajatus tuon kuvaamisen takana. :) Tuollainen kurssi olisi varmasti kiva. Samoin tuo idea omasta kuvakirjasta.

    Viime yönä valvoin miehen ja miehen kaverin kanssa puoliviiteen tehden häihin videota meidän matkastamme. Video sai miehen ja hänen kaverinsakin kyyneliin. Kuvat ja musiikki kertoo niin paljon enemmän kuin muutama hassu lause.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa mieltä. Kuvissa on voimaa. Kuten musiikissa. Ne kertovat usein paljon enemmän kuin sanat. Varsinkin kun ei ole mikään Runeberg.

      Häävideosta tuli ilmeisen onnistunut!

      Poista
    2. Juu, se on vielä vähän kesken, mutta eiköhän se tästä. Voin sitten laittaa valmiista videosta sullekin linkin :)

      Poista
    3. Kiitos. Mielellään kurkkaan teidän tuotoksen!

      Poista
  2. Kuulostaa ihanalta, ja ihania kuvia! Mä itse uskon että tuo menetelmä varmasti toimii ja pistää ehkä miettimäänkin, millaiset asiat/tilanteet ovat niitä voimaannuttavia itselle. Toivottavasti saatte sen kurssin :))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos.

      Vaikuttaa tuon vähän perusteella kyllä hyvälle menetelmälle. Kurssia toivon minäkin!

      Poista
  3. Todella, todella kauniita kuvia. Ja tuo ennen Neidin diagnoosia otettu sai kyynelhanat auki, ei meinaa taas millään talttua. Olen kuullut tuosta menetelmästä aiemmin ja kiinnosti kovasti jo silloin. Kirjoitus sai myös ajattelemaan, miten omaa luovuutta edustavat jutut voi voimaannuttaa tai sitten ei. Taidan ihan avautua omaan blogiin tästä. :) Ihanaa, että teillä oli hyvä reissu ja ennen kaikkea, että Neiti pääsi muiden lasten seuraan leikkimään. Hyvä, että saatte hieman höllentää eristyselämän kahleita tulevaisuudessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos.
      Itse en pystynyt yli vuoteen katsomaan tuota Neidin kuvaa juuri ennen diagnoosia. Se vain teki todella pahaa. Ja se muutos mikä tuli niin nopeasti hoitojen alettua. Tukan lähtö ja valtava turvotus. Kuvia pahimmalta turvotusajalta en pysty tällä hetkellä oikein katsomaan. Ne tekevät todella pahaa.

      Poista
  4. Ihania kuvia, ja varsinkin viimeinen kuva :) Tuo voimaannuttavan valokuvan menetelmä on niin hieno idea! Valoa päiviinne.

    VastaaPoista