perjantai 31. toukokuuta 2013

Tum tum!

Tämmöinen pieni meille vilkutteli tänään niskapoimu-ultrassa. <3

Vaunut myyty, vaatteet lahjoitettu eteenpäin, kaikenlainen vauvakrääsä viety läheiselle kirpparille ja niin Ässä päätti ilmoittaa tulostaan :) Kolmonen oli kyllä ollut puheissa ja toiveissa. Vaan kaveri päätti tarttua matkaan hieman aikaisemmin kuin olimme suunnitelleet. Mutta hyvä näin! Enemmän kuin tervetullut hän on joukkomme jatkoksi. 

Tänään oli ultran aika. Jännitimme kovasti mitä ultra tuo tullessaan. Ja vielä enemmän jännitimme sovittua istukkabiopsiaa. Taikan raskaudessa en sitä halunnut ja silloin onnistuin pelottelemaan itseäni kolmipäisistä kissoista ripaskaa tanssiviin avaruusolioihin asti. Mitään järkeähän ei noissa peloissa silloin ollut, onko niissä nyt koskaan. Nyt ajattelimme, että tieto kromosomistosta helpottaisi edes siltä osin raskausaikaa. Tosin ihan viime metreille asti olin hyvin epävarma päätöksen järkevyydestä. 0,5% keskenmenoriski kolkutteli hyvin vahvasti mielessä. Tutkimuspöydällä maatessani tein vasta lopullisen päätöksen. Tällä kertaa otatimme biopsian.

Kokemus oli ihan kamala. Itse operaatio ei sattunut surkeasti mennyttä verikoetta enempää. Vaikka neula oli iso ja paksu. Mutta istukan ronkkiminen sai hurjat supistukset aikaiseksi. Ne tekivät kipeää! Ja jatkuivat pitkään operaation jälkeen. Jännitin niin paljon, että tajuhan meinasi mennä väkisin, kun ulos huoneesta pääsimme. Jatkuvasti supisteleva kohtu vielä lisäsi huimailua. Mustat renkaat vilkkuivat näkökentän laidoilla ja lähellä oli pyörtyminen. Näin jälkikäteen ajatellen en ole varma, oliko tuo biopsia vaivan arvoinen. Ehkä sen näyttää aika ja kromosomitestin vastaukset. Tämän päivän olenkin viettänyt rauhaksiin ja maha on rauhoittunut näin iltaa kohti. Mitään vuotoa ei onneksi ole tullut. Mutta sen verta tuo kokemus kaihertaa mieltä, että taidan pyytää maanantaina ylimääräistä sydänäänten kuuntelua neuvolasta. Saanpahan varmuuden Ässän hyvinvoinnista. 

Nyt on kaikki raajat ristissä, että päätös ottattaa tuo istukkabiopsia ei aiheuta keskenmenoa. Riski on sentään pieni. 

Ässä potki ja melskasi menemään. Huitoi käsillä ja ponnisti kohdun seinästä vauhtia jaloilla. Niskaturvotusta oli 1,1 mm eli ihan normaalin rajoissa. Sen puolesta ei huolta. Muutenkin kaikki näytti siltä kuin pitääkin. Iik, onko meillä kohta kolme lasta?!

11 kommenttia:

  1. Hui, hurjan mahtavaa! Paljon onnea, tsemppiä ja jaksamista! :) Enimmäkseen onnea kuitenkin.

    VastaaPoista
  2. Ihanaa, Onnea kovasti!
    *Haaveilee myös kolmannesta*

    VastaaPoista
  3. <3 Niin onnellinen teitin puolesta <3

    (Odottelee omaa kiertöa käynnistyväksi ja testailee varmuuden vuoksi 2 viikon välein.. tähän asti negoja, mutta ihan hyvillä mielin.)

    VastaaPoista
  4. Oi, mahtavia uutisia! Onnea kovasti :)

    VastaaPoista
  5. Ihania kuulumisia! Onnea! Mulle istukkabiopsia ja lapsivesipunktiot on olleet tärkeitä... rauhoittavana tekijänä.

    VastaaPoista
  6. Onnea! Ihanaa, että saitte nyt lyhyen ajan sisään ihan kaksin verroin hyviä uutisia :)

    VastaaPoista
  7. Oooh, ihania uutisia täällä! <3

    VastaaPoista
  8. Kiitoksia kaikille onnitteluista! Tänään kävin ihan oman sielun rauhan vuoksi kuuntelemassa sydänäänet neuvolassa. Halusin varmistuksen, ettei biopsia ole saanut vahinkoa aikaiseksi. Siellähän se pieni sydän pamppaili <3

    VastaaPoista