Tänään oli taasen katetrin juuren putsaus sekä katetrin huuhtelu. Ja sepäs rontti oli mennyt ihan tukkoon. En saanut millään hepariinia ujutettua sisään. Jonkun verran ruskeaa, eli kuivunutta, verta tuprutti ulos katetrista. Puhelin kauniiseen käteen ja soitto ässälle: "Tulossa ollaan, ammattilaisen vuoro neuvotella katetrin kanssa."Sairaanhoitaja sai kaikeksi onneksi melkoisen venkslaamisen jälkeen katetrin toimimaan. Mutta nihkeäksi se jäi. Ei toimi niin hyvin kuin pitäisi. Huomenna on siis soitettava uudestaan kympille ja juteltava lääkärin kanssa mitä tehrään. Useimmilla otetaan tässä vaiheessa hoitoja jo pois koko katetri. Mutta Neidillä sitä on vielä pidetty, koska häneltä löytyy suonet todella huonosti. Suurin osa verikokeista onneksi pystytään ottamaan sormenpäästä, mutta kahdeksan viikon välein on nukutus. Ja silloin tarvitaan viggo.
Vähän jännittää mitä lääkäri tuumaa. Itse alan kallistumaan katetrin poisoton kannalle. Eihän tässä ole kuin reilu 6 kk enää hoitoja jäljellä, jos kaikki menee hyvin (hurjaa miten vähän!!!!). Isona, isona etuna olisi se, että Neiti pääsisi vihdoinkin uimaan ja saunaan, jos tuo katetri nyt otetaan pois. Mutta sitten taas, nuo pistämiset arveluttaa.
Jotenkin vain tämä liian monesti turpiinsa saanut mieli on taikauskoinen. Onko se manaamista, jos nyt menemme tuon katetrin pois ottamaan? Onko heti seuraava lyppi positiivinen, kun kuvittelemme pääsevämme koko ajan kohti normaalimpaa elämää? Koskahan sitä oikein oppii luottamaan tulevaan eikä odota koko ajan seuraava pommia räjähtäväksi?
Meillä otettiin silloin aikanaan katetri pois kun oli vuosi hoitoja jäljellä, silloin juuri kun mennään melkein pelkillä pillereillä. Ensin arvelutti se kun meidän pojalla suonien löytyminen pelkkää taistelua, mutta verikokeet sujui yllättävän hyvin ja nopeasti poika siihen tottui. Hienointa oli juuri saunaan ja uimaan pääsy.
VastaaPoistaNäillä näkymin elokuun lopussa lähtee katetri! Aika jänskää.
Poista