Päivystäjät

Huh huh. Taas on istuttu rupeama päivystyksessä. Tällä kertaa reissuun meni kuusi tuntia. Alan jo kovasti ikävöidä aikaa, jolloin joka nuhan takia ei tarvitse käydä Lastenklinikalla viettämässä koko päiväänsä. Jolloin flunssa olisi vain flunssa, kotona pois podettu.

Naperotkin ehtivät saada monta hermoromahdusta pienessä ulkoeristyskopissa. Nitistiin ja natistiin. Keskenään leikittiin ja sitten nahisteltiin. Tavarat lentelivät ja äidin paitaankin ehdittiin niistämään. Meno oli hulvatonta ja lopulta itkun ja kitinän sekaista marinaa.

Toki katetrin poisto on tuonut jo helpotusta flunssien sairastamiseen. Nykyisin kuume ei tarkoita automaattisesti antibioottia eikä heti ensimmäisenä tarvitse olla klinikalle ryntäämässä. Flunssa on jo reippaasti huolettomampi asia kuin vielä parisen kuukautta sitten. Mutta vielä on matkaa  siihen, että flunssa on vain flunssa tässä taloudessa.

Taisteluväsymystä on jo ilmassa. Mitä lähempänä hoidon lopetus on, sitä malttamattomampi on eikä jaksaisi enää odottaa. Haluaisi kaiken tämän jo olevan ohi. Toki matkan pituuskin taatusti vaikuttaa. Yli kaksi vuotta on pitkä aika mennä koko ajan äärirajoilla ja elää eristettyä elämää.

Miksi sitten olimme taas päivystyksessä? Flunssahan se on rantautunut meille. Jojoa valuu isommasta ja pienemmästä nenästä. Neidillä oli taasen laryngiitin oireita. Ei yhtä pahasti kuin viimeksi ja asentohoito sekä kylmä ilma on helpottanut kumeaa yskää sekä hengitystä. Mutta päätimme kuitenkin käydä näytillä, koska vastustuskyky ei ole normaali. Ettei vain pöpö ole jo matkalla keuhkoihin. Ihmettelin lääkärille kuinka meillä on heti putkeen jo toinen laryngiitti. Moista kun ei ole Neidillä ennen tätä syksyä ollut. Mutta kuulemma on ihan viruksesta kiinni, toinen iskee alemmas hengitysteihin, toinen ylemmäs.

Verikoetta taas otettiin ja perustutkimukset tehtiin. Onneksi veriarvot ovat hyvät ja serppikin oli vain 7 eli viittaa virustautiin. Säästyimme antibiootilta. Isoksi onneksi. Lääkettä Neitiin on tupattu jo ihan riittämiin. Torstaina taasen verikokeisiin ja perjantaina katsellaan onnistuuko maanantain nukutus. Silloin olisi luvassa it-sytostaatti.

Lääkäri ystävällismielisesti kurkkasi samalla Taikan korviin. Hän kun ei kuulu Lastenklinikan päivystyksen piiriin. Ei tarvinnut lähteä ajamaan seuraavaan päivystykseen. Onneksi korvat oli puhtaat. Itkuisuus johtuu muuten vain taudista. Ja voihan tuo räkäisyys aiheuttaa makuulla paineentunnetta korviin.

Nyt parannellaan koko poppoota kotikonstein.