Lääkäripäivä

Tänään oli taas kuukausittainen tsekki. Hirmuinen ahdistus puristi rintaa kun menimme lääkäriin. En osaa sanoa edes miksi, koska tiedossa ei ollut vielä mitään ratkaisevaa tähän tilanteeseen. Lyppihän otetaan vasta keskiviikkona.

Verikokeiden otto oli jo sykettä nostattavaa. Tällä kertaa otettiin myös hyytymistekijät ja niitäpä ei saa sormenpäästä. Ja suonta ei tietenkään löytynyt. Neiti kiemurteli, itki ja katsoi minua anovasti: "Äiti, pelasta minut!". Ihan kamalaa on pitää kiinni lapsesta ja yrittää rauhoittaa, vaikka toinen anelee poispääsyä. Sydänhän siinä särkyy. Näytettä ei saatu edes otettua. Molemmista taipeista koitettiin, onnistumatta. Onneksi labranhoitaja oli fiksu eikä kovin kauaa kaivellut taipeita ja suosilla antoi periksi. Sormenpäästä otettiin perusverenkuva ja siihen tyydyttiin.

Kaikeksi onneksi lääkäri oli sitä mieltä, että keskiviikkona lypin yhteydessä riittää, kun otetaan tuo näyte. Oikeastaan, sitä yritettiin nyt ottaa ihan turhaan. Olisinpa tiennyt sen etukäteen...

Lääkärikäynti oli jossain määrin vanhempien hermoja rauhoittava. Lääkäri kertoi meille, että he lähtevät siitä, että Fish-tutkimuksessa vilahtanut positiivisuus on virhe. Kuulemma tuo tutkimus on sellainen, että siinä on omat haasteensa ja nyt vilahtanut määrä niin pieni, että menee virheen piikkiin. Toki uusi lyp otetaan, koska varmistettavahan se on. Mutta on kuulemma ristiriita siinä, että Fish on positiivinen, mutta PCR ei, joka on moninkertaisesti tarkempi tutkimus. Minä niin toivon, että he ovat oikeassa. Millään muulla ei ole tällä hetkellä mitään merkitystä. Kunhan seuraava lyp on puhdas! Kyllä tuo tieto poisti pahimman tuskan, mutta kokonaan ahdistusta se ei onnistu poistamaan. Sitä vain pelkää oman lapsensa puolesta, sen varmasti jokainen vanhempi tietää ja ymmärtää.

Vihdoinkin saimme myös luvan lopettaa Klexanen piikittämisen! Huippuhyvä juttu! Neiti on kovasti kysellyt, koska piikittäminen loppuu. Olemme hänelle kertoneet, että katetrin lähdön myötä loppuu pistäminen, mutta kun hyytymislääkäri ei konsultointipyyntöihin syystä tai toisesta vastannut. Odotimme reilun kuukauden vastausta asiaan. Useita kertoja soitimme ja tiedustelimme, jahka tuo lääkäri olisi suvainnut vihdoinkin katsoa Neidin paperit. Onneksi nyt lopultakin pääsimme lopettamaan piikit.

Seuraava etappi onkin tuo keskiviikon lyp. Sitten alkaakin tulosten odottelu ja puheluiden pelkääminen.