Juhlapäivä

Eilen olimme ensimmäistä kertaa Neidin sairastumisen jälkeen koko perhe synttärijuhlissa. Juhlissa, joissa muu porukka ei ollut samanlaista infektioeristyksessä elävää poppoota kuin me. Tytöt olivat innoissaan ja leikkivät muiden lapsosten joukossa sulassa sovussa. Ihan kuin koskaan emme olisi infektioeristyksessä eläneetkään. Ihanaa!

Pikku hiljaa pääsemme mekin kiinni siihen kauan kaivattuun tavalliseen elämään. Nyt jo saamme pikkuisen laajentaa maailmaa. Lähimpiin ihmisiin voimme luottaa, että he ovat oikeasti terveitä, kun tulemme paikalle. He tietävät mitä tämä elo on ollut ja kuinka tarkkaa infektion välttäminen oikeasti on. Vieläkin, vaikka saammekin jo ystävien lapsia tavata kaikkien ollessa terveitä. 

Kuten kuvista näkyy, päivän suuri hitti oli sankarin lahjaksi saama punainen pehmonenä. Pitihän sitä kokeilla. Varsinkin Taika tepasteli nenä pysytyssä kaikille esittelemässä moista komistusta. Ja kun nenä tippui, kipitettiin kiireesti äidin luokse laitattamaan nenä paikalleen. 

Juhlinta vei veronsa ja nappulat sammuivat kumpikin autoon kotimatkalla. Illalla kotona oli toisenlaiset hulabaloot kun kumpikaan neitokainen ei suostunut käymään nukkumaan. Kiitos kotimatkapäikkäreiden. Vielä yhdeltätoista tämän talon väki kävi ja kukkui. Isommat silmät ristissä, pienemmät satanen lasissa.

P.S. Joko se puhuu? Taika nimittäin. Kuvioon on ilmaantunut ensimmäinen oikea sana. Ei hapuilua tai alku- ja lopputavuja kuten tähän mennessä, vaan ihka oikea sana. Paita. Täysin oikein lausuttuna. Pai-ta.