Lamaantunut äiti täällä päivää. Infektioeristyksessä eläminen alkaa tehdä tästä äidistä selvää. Päivästä toiseen samoissa ympyröissä pyörimistä. Samoja naamoja tuijottaen. Reilu kaksi vuotta tätä on jo lusittu. En vain enää jaksaisi. En millään.
Olen lamaantunut. Täysin tylsistynyt. Usein vain istun sohvalla ja tuijotan läppärin näyttöä, oikeasti sieltäkään mitään todellisuudessa katsomatta. Mutta kun en vain jaksa näitä samoja seiniäkään koko ajan tuijottaa. Heti, kun pääsemme johonkin muualle, harrastukseen tai tapaamaan tuttuja, olen oma itseni. Reipas ja aikaan saava. Mutta kun kotinurkat lähestyvät, alkaa ahdistus. Kotioven painuessa selän takana kiinni lamaannun. Tunnen kuinka elämä valuu minusta ulos ja painun säästöliekille. Odotan illan tuloa ja nukkumaan pääsyä. Jotta päivä olisi ohi ja yksi täydellisen tylsä, passivoiva päivä infektioeristystä olisi takana.
Lapsetkin alkavat olla kurkkua myöten täynnä tätä eloa. He kaipaavat selkeästi jotain muuta kuin samoja nurkkia. Päivät ovat helposti natinaa ja kitinää. Ihan vain tylsyydestä. Lähileikkipuistokin jo niin koluttu, että sekään ei enää riitä. Päivän kohokohtia on puheterapeutti tai viittomaopettaja. Kerrankin on jonkun muun naama kuin äidin ja isin, jota tuijottaa. Vierasta napata tiukasti kädestä kiinni ja viedään leikkimään. Molemmat ipanat ovat ihan kierroksilla ja oikein tyrkkäävät meidät vanhemmat pois. Tytöistä vaan näkee todella selvästi, että he kaipaavat enemmän kuin mitä tällä hetkellä voimme heille tarjota.
Huoh. Vielä tätä olisi puoli vuotta jäljellä. Mitä on jäljellä äidin mielenterveydestä siinä vaiheessa? Riekaleet? Onneksi pääsen edes tallilla käymään muutaman kerran viikossa. Ilman sitä varmaan räjähtäisi pääni tylsyydestä. En ole ikinä ollut tasaista menoa rakastava, vaan tarvitsen vaihtelua päiviini. Olen spontaani ja nopea käänteissäni. Tämä kotona kökkinen, päivästä toiseen saman toistaminen on minulle hitaasti tappavaa.
Ehkä tämä taas tästä? Joku päivä?
Voi rakas ystävä. Tuntuu niin idioottimaisen tyhmältä sanoa mitään, mä en voi kun tsempata. Tsempata vetään se päivästä toiseen läpi kunnes se saakutin eristyselämä on ohitte.
VastaaPoistaVoimia! Järkyttävän paljon voimia. VOIMIA!
En osaa edes kuvitella, miten rankkaa tuo eristyselämä on. Tsemppiä ja sinniä nyt vielä viimeiselle puolivuotiselle!
VastaaPoistaKyllä minä uskon, että se taas siitä, joku päivä. Uskon vahvasti. Kun vain jostain löytäisitte voimia vielä puoleksi vuodeksi jaksaa. (Ehkä se tuntuukin lyhyemmältä jälkikäteen tarkasteltuna kuin nyt.) Onneksi kuitenkin saatte jo vähän käväistä ihmisissäkin silloin tällöin. Vai tuntuuko se eristys kahta pahemmalta sen jälkeen? Kovasti jaksamista teille kaikille.
VastaaPoistaJaksamista.. Toivottavasti saisitte päiviinne jotain mukavaa positiivista erilaista piristystä jotenkin <3
VastaaPoistaVoimia arkeen!
VastaaPoistaVoimia! Onneksi valoa siintää sentään puolen vuoden päässä. (Vaikka onhan se tästä hetkestä katsottuna hurjan pitkä aika.) Kovasti valonpilkahduksia toivottelen tulevaan puoleen vuoteen!
VastaaPoistaKiitos,
VastaaPoistatosi iso kiitos,
hienosti olet kirjoittanut juuri niistä asioista joita itse pyörittelen! Tätähän tämä!!!! Kaksi vuotta ja risat tätä rulettia ja yhä jatkuu meillä, ei siis ihme jos hakeekin kiksejä kodin ulkopuolelta! Miten tärkeää on löytää se entinen itsensä edes jossain.
Mutta ajattele asia nyt näin, että kun pahin skenario kaikkea kauheutta on takana päin, sinulla on täysi oikeus tunteakin juuri näin.
Se kuuluu tähän prosessiin, olet tasan oikealla tiellä. Sitä ei ole kiva lusia, ehei, mutta se on jälleen askel kohti normaaliutta. Sinähän jaksat sen kyllä, taatusti ja voittajana! Olen itse pitänyt tätä ohjenuorana, sillä kaksi vuotta sitten yksi äiti sanoi minulle: "Jaksat kyllä koko savotan, sinulla ei ole mahdollisuutta uupua tai sairastua itse, kun on vain pakko jaksaa. Mutta ootappa sitten, kun hoidot on ohi ja häämöttää ns normaalielämä..." Eli olet jo todella lähellä, nämä asiat pitää vain käydä läpi!
Kiksejä päiviisi!
Tiinalta
Paljon voimarutistuksia teille. Onneksi sulla on ne heppailut. Niistä saa kummasti voimavaroja.
Poista