Pikku-Neiti on ollut ihan mahdottoman levoton viime öinä. Taustalla on varmastikin taasen osastolla vietetty yö. Iltaisin nukuttajaa ei päästettäisi millään vierestä pois. Silmät aukeavat saman tien, vaikka kuinka kuvitteli Neidin jo olleen sikeässä unessa.
Napero on nukkunut minun kainalossa parit viime yöt. Koitamme näin saada taas turvallisuuden tunnetta takaisin. Äidin yöunet vain ovat kovin heikoilla pikku väkkyrän nukkuessa vieressä. Eilen illalla Neiti nukahti jo kohtuu aikaisin ja ajattelimme hyödyntää vapaa-ajan herkuttelemalla mozzarellatikuilla. Mutta, pikku vihikoirammehan heräsi tuoksuun ja mönki pystyyn. Käsi vaatien ilmoitti: "Minä haluan oman osuuden herkuista!" Siellä me sitten koko perheen voimin istuttiin sängyssä syömässä juustotikkuja ja juomassa Napapiirilimua. Ai että, kun Neidille kelpasi. Hampaanpesu meni uusiksi ja Neiti suosiollisesti kellahti takaisin tyynynpäälle pötkölleen.
Hetken odoteltuani hän nukahtikin. Varovasti yritin nousta sängystä, mutta ei. Neidin silmät rävähtivät auki. Äkkiä tartuttiin äidin paitaan ja vedettiin takaisin. Ei auttanut, siinä pötkötettiin päät samalla tyynyllä. Aina kun vähänkin liikahdin, Neiti raotti silmiään ja tarkasti etten ole lähtenyt. Pikku sormet nypersivät äidin paidan kaula-aukkoa kuin varmistaakseen, että äiti siinä tosiaan myös pysyy. Lopulta alistuin kohtalooni ja päätin jäädä lukemaan Neidin viereen. Varovasti käänsin selkäni Neitiin päin ja otin kirjan esille. Ei tainnut mennä kuin minutti, niin selkäni joutui pikku jalkojen rummutuksen kohteeksi. Lopulta käännyin katsomaan, että mitä ihmettä sängyssä oikein tapahtuu. Siellähän se Neiti napitti minua silmät selkosen selällään. Äiti rontti oli julennut kääntyä selin häneen. Käännyin ympäri ja Neiti sulki silmänsä huokauksen kera tyytyväisenä ja jatkoi uniaan.
Lopulta onneksi Neiti vaipui tarpeeksi syvään uneen ja sain siirrettyä hänet vähän kauemmaksi, jotta minäkin mahduin kunnolla nukkumaan. Sen minkä väkkyrän vieressä pystyin. Välillä oli kättä silmässä ja varvasta suussa. Neiti myös vinkui ja vikisi, kitisi ja kiljahteli unissaan. Huoh. Toivottavasti yöunet pian taas rauhoittuvat!
sunnuntai 19. joulukuuta 2010
perjantai 17. joulukuuta 2010
Joulutonttu
Meille on muuttanut pieni, pyöreäposkinen Tonttu. Tällä tontulla on valtava ruokahalu (ja vatsa). Kaikki syötäväksi kelpaava huomataan jo kaukaa. Pieni käsi alkaa naputtamaan rintaa: "Haluan!" Napapiiri limu oli tämän päivän hitti. Sitä olisi juotu loputtomiin asti. Limun loppuessa jopa komennettiin äitiä laittamaan takki päälle ja kauppaan. Tämä joulun odotus taitaa tulla tässä huushollissa kalliiksi. Pieni tonttu syö kaikkien eväät.
Hyvää joulun odotusta kaikille!
Hyvää joulun odotusta kaikille!
P.S. Kortisoni on tehnyt jälleen tehtävänsä ja posket ovat pyöristyneet. Mahakin pömpöttää, niin kuin tontuilla kuuluukin.
sunnuntai 12. joulukuuta 2010
Väsynyt taistelija
Pikku-Neiti on ollut aivan reporanka viime päivinä. Hiljaista on ollut kuin huopatossutehtaalla. Juurikaan ääntä ei tytöstä lähde, viittomiakaan ei jakseta käyttää ja leikit ovat unohtuneet kokonaan.
Eilen kävimme päivystyksessä tyttöä näyttämässä. Veriarvot katsottiin ja muutenkin tytön vointi tarkistettiin. Syyksi voimattomuuteen epäillään vahvaa kortisonia, Dexametasonia. Vielä pari päivää tuota lääkettä menee ja sitten tulee viikon tauko. Saas nähdä onko tuolla tauolla merkitystä vointiin ja piristyykö tyttö siitä.
Vaikkakin syynä näyttäisi olevan kortisoni, niin huoli tytöstä painaa Äidin ja Isin rintaa. Olemme onnistuneet taas maalailemaan jos jonkilaista kauhukuvaa. Olen ollut jo vakuuttunut, että nyt tyttö vammautuu lisää ja mitä me sitten teemme. Miten jaksamme, jos hänestä tuleekin näistä hoidoista johtuen vaikeasti kehitysvammainen? Pitkälle ajatukset ehtivät voimatonta tyttöä katsellessa.
Dvd:t ovat olleet kovassa käytössä loppu viikon. Kirjoja olemme katselleet myös sen minkä tyttö on jaksanut. Sylitelty ollaan näin paljon viimeksi Neidin ollessa vauva. Nyt Äidin ja Isin syli on paras paikka. Hihasta pitää puristaa kovasti samalla kun katsomme Teletappeja tai Maisaa. Yöunetkin venyvät helposti 13-14 tuntisiksi ja olemme herättäneet tytön aamuisin, jotta verensokeri ei ehtisi liian matalalle.
Nyt Prinsessa on jo yöunilla ja kerää voimia seuraavaan päivään. Toivottavasti siitä tulee jo vähän parempi kuin tästä päivästä.
Eilen kävimme päivystyksessä tyttöä näyttämässä. Veriarvot katsottiin ja muutenkin tytön vointi tarkistettiin. Syyksi voimattomuuteen epäillään vahvaa kortisonia, Dexametasonia. Vielä pari päivää tuota lääkettä menee ja sitten tulee viikon tauko. Saas nähdä onko tuolla tauolla merkitystä vointiin ja piristyykö tyttö siitä.
Vaikkakin syynä näyttäisi olevan kortisoni, niin huoli tytöstä painaa Äidin ja Isin rintaa. Olemme onnistuneet taas maalailemaan jos jonkilaista kauhukuvaa. Olen ollut jo vakuuttunut, että nyt tyttö vammautuu lisää ja mitä me sitten teemme. Miten jaksamme, jos hänestä tuleekin näistä hoidoista johtuen vaikeasti kehitysvammainen? Pitkälle ajatukset ehtivät voimatonta tyttöä katsellessa.
Dvd:t ovat olleet kovassa käytössä loppu viikon. Kirjoja olemme katselleet myös sen minkä tyttö on jaksanut. Sylitelty ollaan näin paljon viimeksi Neidin ollessa vauva. Nyt Äidin ja Isin syli on paras paikka. Hihasta pitää puristaa kovasti samalla kun katsomme Teletappeja tai Maisaa. Yöunetkin venyvät helposti 13-14 tuntisiksi ja olemme herättäneet tytön aamuisin, jotta verensokeri ei ehtisi liian matalalle.
Nyt Prinsessa on jo yöunilla ja kerää voimia seuraavaan päivään. Toivottavasti siitä tulee jo vähän parempi kuin tästä päivästä.
sunnuntai 5. joulukuuta 2010
Lapsiluku
Jäin pohtimaan pikkukakkosasiaa luettuani Vinkän Väkkyrän ajatuksia asiasta. Törmäsin taas ajatukseen, että erityislapsen erityisyyttä pitäisi jotenkin hyvittää seuraavalla lapsella. Pikku kakkonen kannatta tehdä, jotta ensimmäisen erityisyys ei tuntuisi niin pahalta.
Onko erityislapsi jotenkin huonompi lapsi kuin tavikset? Pitääkö hänelle tehdä korvike? Mitäs sitten jos se Pikku kakkonen on myös erityislapsi?
Taustalla on varmaankin ihmisten vaikeus hyväksyä kokonaan lapsen erityisyys. He näkevät lapsen erityisempänä kuin vanhemmat näkevät. Ehkä eläytyvät asiaan omien lapsien kautta ja kokevat ajatuksen erityisyydestä pelottavana. Ymmärrän oikein hyvin, että ajatus on pelottava. Mutta silloin siirtää omia ajatuksia ja oletuksia toiseen perheeseen.
Jos meillä lapsiluku kasvaa, se ei kasva Neidin erityisyyden takia. Se kasvaa siitä ihan samasta syystä kuin kaikkien muidenkin perheiden lapsiluku. Emme koe lukumäärän vielä tulleen täyteen. Neitiä ei tarvitse korvata tai hyvittää. Itse asiassa olemme pohtineet voiko kukaan olla niin mainio tapaus kuin meidän Neitimme on. Pystyykö mahdollista seuraavaa rakastamaan yhtä paljon kuin häntä? Nekin varmasti ihan niitä tuikitavallisia ihmetyksen aiheita lapsiperheessä.
Jos nyt heräsi kysymys onko lapsiluku kasvamassa, niin voin kertoa sen kasvavan sitten kun meistä on siihen sopiva aika. Elämä tasoittunut. Ja sitten voimmekin todeta asioiden laidan olevan hyvin näin, lapsiluku ei kasvakaan. Kuka tietää.
Onko erityislapsi jotenkin huonompi lapsi kuin tavikset? Pitääkö hänelle tehdä korvike? Mitäs sitten jos se Pikku kakkonen on myös erityislapsi?
Taustalla on varmaankin ihmisten vaikeus hyväksyä kokonaan lapsen erityisyys. He näkevät lapsen erityisempänä kuin vanhemmat näkevät. Ehkä eläytyvät asiaan omien lapsien kautta ja kokevat ajatuksen erityisyydestä pelottavana. Ymmärrän oikein hyvin, että ajatus on pelottava. Mutta silloin siirtää omia ajatuksia ja oletuksia toiseen perheeseen.
Jos meillä lapsiluku kasvaa, se ei kasva Neidin erityisyyden takia. Se kasvaa siitä ihan samasta syystä kuin kaikkien muidenkin perheiden lapsiluku. Emme koe lukumäärän vielä tulleen täyteen. Neitiä ei tarvitse korvata tai hyvittää. Itse asiassa olemme pohtineet voiko kukaan olla niin mainio tapaus kuin meidän Neitimme on. Pystyykö mahdollista seuraavaa rakastamaan yhtä paljon kuin häntä? Nekin varmasti ihan niitä tuikitavallisia ihmetyksen aiheita lapsiperheessä.
Jos nyt heräsi kysymys onko lapsiluku kasvamassa, niin voin kertoa sen kasvavan sitten kun meistä on siihen sopiva aika. Elämä tasoittunut. Ja sitten voimmekin todeta asioiden laidan olevan hyvin näin, lapsiluku ei kasvakaan. Kuka tietää.
lauantai 4. joulukuuta 2010
Hyviä uutisia
Kiitokset kaikille peukutuksista ja raajojen ristimisestä. Siitä on ollut apua!
Eilen soitin tulokset, kun lääkäristä ei kuulunut. Selkäydinnesteeseen asti vauvarokkovirus ei ole ehtinyt. Infektiolääkäri oli käynyt katsomassa Neidin veriarvoja ja todennut niiden olevan ok. Virus ei ole aktiivinen vaikka sitä veressä onkin. On ilmeisesti hieman samanlainen kuin herpesvirus, jos olen oikein ymmärtänyt. Lisäksi virusarvo oli matala maanantaina, jolloin Neiti sai kouristuskohtauksen, joten alkaa olla varmaa sen johtuneen verensokerista.
Lypin ensimmäinen vastaus (yhteensä tehdään kolme eri testiä näytteelle) oli negatiivinen eli tuon testin mukaan remissiossa oltaisiin pysytty!!!! Jipii!! Suurta huolta on vanhemmissa aiheuttanut hoitojen tauolla oleminen. Onneksi ei näytä, että siitä olisi harmia ollut.
Kaikki näyttäisi maanantain pelottelusta huolimatta olevan taas kunnossa ja ensi viikolla päästään jatkamaan hoitoja. Huh, sanon minä. Nyt riittäisi vähäksi aikaa pelottelut ja hoidot voisi jatkaa tasaista tahtia eteenpäin kuin juna.
P.S. Neiti menee tänään ekalle ratsastustunnille! Siitä raporttia myöhemmin.
Eilen soitin tulokset, kun lääkäristä ei kuulunut. Selkäydinnesteeseen asti vauvarokkovirus ei ole ehtinyt. Infektiolääkäri oli käynyt katsomassa Neidin veriarvoja ja todennut niiden olevan ok. Virus ei ole aktiivinen vaikka sitä veressä onkin. On ilmeisesti hieman samanlainen kuin herpesvirus, jos olen oikein ymmärtänyt. Lisäksi virusarvo oli matala maanantaina, jolloin Neiti sai kouristuskohtauksen, joten alkaa olla varmaa sen johtuneen verensokerista.
Lypin ensimmäinen vastaus (yhteensä tehdään kolme eri testiä näytteelle) oli negatiivinen eli tuon testin mukaan remissiossa oltaisiin pysytty!!!! Jipii!! Suurta huolta on vanhemmissa aiheuttanut hoitojen tauolla oleminen. Onneksi ei näytä, että siitä olisi harmia ollut.
Kaikki näyttäisi maanantain pelottelusta huolimatta olevan taas kunnossa ja ensi viikolla päästään jatkamaan hoitoja. Huh, sanon minä. Nyt riittäisi vähäksi aikaa pelottelut ja hoidot voisi jatkaa tasaista tahtia eteenpäin kuin juna.
P.S. Neiti menee tänään ekalle ratsastustunnille! Siitä raporttia myöhemmin.
keskiviikko 1. joulukuuta 2010
Kotona
Kotona ollaan taas turvallisesti! Eilen kävi neurologi varmuuden vuoksi Neidin tutkimassa. Hän ei löytänyt mitään neurologista syytä kohtaukselle. Kaikki on siis sillä saralla hyvin. Hänen mukaan kohtauksen syynä on ollut liian alhainen verensokeri. Huh, minä huokaan tässä kohdin. Ehdin jo kuvitella vaikka mitä kauheuksia.
Auki on kuitenkin vielä tehostusvaiheen aloitus. Selkäydinnesteestä tutkitaan vielä vauvarokkovirusta. Jos sitä siellä on, aloitetaan rokkolääkitys. Jos taas ei, pitäisi ensi viikolla vihdoinkin alkaa seuraava hoitojakso. Nyt kyllä on ristissä ihan kaikki mikä kropassa vaan ristiin menee, jotta päästäisiin ensi viikolla hoidot aloittamaan.
Lypin tuloksia vielä ei ole tullut. Se onkin toinen jännityksen aihe. Toivottavasti remissiossa ollaan pysytty eikä siltä saralta enää tulisi lisäylläreitä. Jo tässä on yhdelle viikolle ollut ihan riittämiin sydänkohtauksia.
P.S. Joulukoristeet on kaivettu naftaliinista ja laitettu esille! Joulu tulee!
Auki on kuitenkin vielä tehostusvaiheen aloitus. Selkäydinnesteestä tutkitaan vielä vauvarokkovirusta. Jos sitä siellä on, aloitetaan rokkolääkitys. Jos taas ei, pitäisi ensi viikolla vihdoinkin alkaa seuraava hoitojakso. Nyt kyllä on ristissä ihan kaikki mikä kropassa vaan ristiin menee, jotta päästäisiin ensi viikolla hoidot aloittamaan.
Lypin tuloksia vielä ei ole tullut. Se onkin toinen jännityksen aihe. Toivottavasti remissiossa ollaan pysytty eikä siltä saralta enää tulisi lisäylläreitä. Jo tässä on yhdelle viikolle ollut ihan riittämiin sydänkohtauksia.
P.S. Joulukoristeet on kaivettu naftaliinista ja laitettu esille! Joulu tulee!
maanantai 29. marraskuuta 2010
Hurja päivä
Tätä menoa olen kyllä haudassa ennen aikojani. Sellainen oli päivän meno tänään.
Aamulla saavuimme osastolle sovitusti. Neidin vuoro oli ensimmäiseksi mennä nukutukseen ja odottelimme koska operaatio alkaa. Neiti istuskeli sängyllä lukemassa kirjaa, isi lähti vessaan ja minä istuin neulomassa. Yhtäkkiä neiti alkoi heiluttamaan päätä ja ihmettelin mitä hän pelleilee. Neiti kääntyi kasvot minuun päin ja huomasin, että silmät pyörivät päässä miten sattuu. Nappasin hädissään Neidin syliin ja katsoin pelleilikö hän vai mitä ihmettä tapahtuu. Järjetön pelästys ja huoli iski päälle ja tajusin, että nyt tyttö kramppaa. Pyörin hetken lattialla ja ihmettelin mitä minun pitää tehdä. Pitääkö hakea mies vessasta vai mitä ihmettä. Sitten muistin soittokellon. En löytänyt sitä mistään. Lopulta huomasin seinässä napin. Painoin ja lähdin kuitenkin Neiti sylissä juoksemaan kansliaan hoitajien luokse. Aikaa tuossa ei tosiasiassa varmaan paria minuuttia enempää mennyt, mutta hädissään tuo aika tuntui ikuisuudelta.
Kansliasta hoitaja lähti heti hakemaan Neidin omaa hoitajaa ja molemmat tulivat huoneeseen todella nopeasti. He katsoivat hetken tyttöä ja totesivat saman. Neiti kramppaa. Silmät pyörivät miten sattuu ja pää nyki. Liikkeet olivat holtittomia. Neiti oli kuitenkin koko aika tajuissaan, joten en pelännyt epilepsiakohtausta. Minä pelkäsin aivoinfarktia. Mistä lie sekin tuli päähän. Neiti laitettiin välittömästi happisaturaatiomittaukseen ja kuume mitattiin. Lääkäri kuulutettiin paikalle. Ja lääkäri tuli, todella nopeasti.
Neidiltä mitattiin verensokeri. Se oli vain 1,9 eli todella matala. Onneksi on katetri ja tippa saatiin nopeasti laitettua. Lääkäri määräsi aluksi tipan todella nopealle. Parissa minuutissa alkoi nykiminen helpottaa ja noin viidessä minuutissa Neiti oli taas oma itsensä. Tuossa vaiheessa otettiin uusi mittaus ja verensokeri oli jo yli kolme. Tilanne kun alkoi laueta, muuttui Isi todella kalpeaksi ja meinasi pyörtyä. Jännitys alkoi laueta. Itsellä tärisi kädet.
Kohtauksen jälkeen Neiti oli aika väsynyt ja vain istui minun sylissä. Istuimme lähemmäs tunnin ja minä lauloin varmaan kaikki laulut, jotka osaan. Pienen pyytäessä aina lisää kun edellinen loppui.
Puolen päivän aikaan Neiti meni lopulta nukutukseen. Nukutuksessa oli happisaturaatio yhtäkkiä tippunut ja Neidille oli joudutta antamaan lääkettä, joka laukaisee kurkun kramppia. Onneksi sillä happi alkoi taas paremmin kulkemaan. Tähän syssyyn myös katetri on lakannut antamasta verta. Nukutuksessakin yritettiin saada sitä pelittämään, mutta verta oli saatu vain hukkaputki. Lopulta näytteet otettiin pistämällä. Suonia ei oltu löydetty millään ja Neitiä oli pistetty useampaan kohtaan. Onneksi pieni on ollut silloin nukutettu. Nyt näyttää siltä, että katetrista ei näytteitä saa ja hoitaja puhui niiden ottamisesta pistämällä. Siihen ei vanhemmat suostu. Jos näytettä ei saada edes nukutuksessa, niin miten ihmeessä se onnistuu hereillä olevalta lapselta, joka panee hanttiin. Lisäksi emme suostu, että Neitiä pistämisellä kiusataan. Jos nykyinen katetri ei enää toimi, saavat he luvan laittaa uuden. Kerran on Neitiä kiusattu tuolla pistämisellä ja se oli viimeinen kerta kun niin tapahtuu. Niin kamala kokemus se oli sekä vanhemmille että lapselle. Sen seuraumuksia paikattiin monen monituisen päivän ajan.
Hoitoja ei siis päästy tänään aloittamaan. Kouristuskohtaus johtui todennäköisesti verensokerin liian matalasta arvosta, mutta myös vauvarokko voi olla syynä siihen. Tätä nyt tutkitaan. Selkäytimesta otettiin nestettä, josta tarkistetaan onko sielläkin vauvarokkoa. Verikokeista tarkistetaan tämän päivän viruksen määrä. Arvot ovat taas jostain syystä ollut koholla ja on mahdollista, että rokko on aktivoitunut. Tällä hetkellä on ihan auki kuinka hoidot tästä jatkuvat. Aloitetaanko lääkitys vauvarokkoa vastaan? Päästäänkö sittenkin pian aloittamaan myöhäinen tehostusjakso? Lääkäritkään eivät nyt tiedä mitä tuleman pitään.
Itsellä on ahdistus ja valtava huoli puristanut rintaa tämän päivän. Nyt pelottaa, että syöpä pääsee uusiutumaan kun hoitoja ei voida antaa. Pelottaa myös voiko tämä ollakin kohtalokasta Neidille. Jos rokko onkin liian hurja tauti päihitettäväksi. Sydäntä puristaa.
Aamulla saavuimme osastolle sovitusti. Neidin vuoro oli ensimmäiseksi mennä nukutukseen ja odottelimme koska operaatio alkaa. Neiti istuskeli sängyllä lukemassa kirjaa, isi lähti vessaan ja minä istuin neulomassa. Yhtäkkiä neiti alkoi heiluttamaan päätä ja ihmettelin mitä hän pelleilee. Neiti kääntyi kasvot minuun päin ja huomasin, että silmät pyörivät päässä miten sattuu. Nappasin hädissään Neidin syliin ja katsoin pelleilikö hän vai mitä ihmettä tapahtuu. Järjetön pelästys ja huoli iski päälle ja tajusin, että nyt tyttö kramppaa. Pyörin hetken lattialla ja ihmettelin mitä minun pitää tehdä. Pitääkö hakea mies vessasta vai mitä ihmettä. Sitten muistin soittokellon. En löytänyt sitä mistään. Lopulta huomasin seinässä napin. Painoin ja lähdin kuitenkin Neiti sylissä juoksemaan kansliaan hoitajien luokse. Aikaa tuossa ei tosiasiassa varmaan paria minuuttia enempää mennyt, mutta hädissään tuo aika tuntui ikuisuudelta.
Kansliasta hoitaja lähti heti hakemaan Neidin omaa hoitajaa ja molemmat tulivat huoneeseen todella nopeasti. He katsoivat hetken tyttöä ja totesivat saman. Neiti kramppaa. Silmät pyörivät miten sattuu ja pää nyki. Liikkeet olivat holtittomia. Neiti oli kuitenkin koko aika tajuissaan, joten en pelännyt epilepsiakohtausta. Minä pelkäsin aivoinfarktia. Mistä lie sekin tuli päähän. Neiti laitettiin välittömästi happisaturaatiomittaukseen ja kuume mitattiin. Lääkäri kuulutettiin paikalle. Ja lääkäri tuli, todella nopeasti.
Neidiltä mitattiin verensokeri. Se oli vain 1,9 eli todella matala. Onneksi on katetri ja tippa saatiin nopeasti laitettua. Lääkäri määräsi aluksi tipan todella nopealle. Parissa minuutissa alkoi nykiminen helpottaa ja noin viidessä minuutissa Neiti oli taas oma itsensä. Tuossa vaiheessa otettiin uusi mittaus ja verensokeri oli jo yli kolme. Tilanne kun alkoi laueta, muuttui Isi todella kalpeaksi ja meinasi pyörtyä. Jännitys alkoi laueta. Itsellä tärisi kädet.
Kohtauksen jälkeen Neiti oli aika väsynyt ja vain istui minun sylissä. Istuimme lähemmäs tunnin ja minä lauloin varmaan kaikki laulut, jotka osaan. Pienen pyytäessä aina lisää kun edellinen loppui.
Puolen päivän aikaan Neiti meni lopulta nukutukseen. Nukutuksessa oli happisaturaatio yhtäkkiä tippunut ja Neidille oli joudutta antamaan lääkettä, joka laukaisee kurkun kramppia. Onneksi sillä happi alkoi taas paremmin kulkemaan. Tähän syssyyn myös katetri on lakannut antamasta verta. Nukutuksessakin yritettiin saada sitä pelittämään, mutta verta oli saatu vain hukkaputki. Lopulta näytteet otettiin pistämällä. Suonia ei oltu löydetty millään ja Neitiä oli pistetty useampaan kohtaan. Onneksi pieni on ollut silloin nukutettu. Nyt näyttää siltä, että katetrista ei näytteitä saa ja hoitaja puhui niiden ottamisesta pistämällä. Siihen ei vanhemmat suostu. Jos näytettä ei saada edes nukutuksessa, niin miten ihmeessä se onnistuu hereillä olevalta lapselta, joka panee hanttiin. Lisäksi emme suostu, että Neitiä pistämisellä kiusataan. Jos nykyinen katetri ei enää toimi, saavat he luvan laittaa uuden. Kerran on Neitiä kiusattu tuolla pistämisellä ja se oli viimeinen kerta kun niin tapahtuu. Niin kamala kokemus se oli sekä vanhemmille että lapselle. Sen seuraumuksia paikattiin monen monituisen päivän ajan.
Hoitoja ei siis päästy tänään aloittamaan. Kouristuskohtaus johtui todennäköisesti verensokerin liian matalasta arvosta, mutta myös vauvarokko voi olla syynä siihen. Tätä nyt tutkitaan. Selkäytimesta otettiin nestettä, josta tarkistetaan onko sielläkin vauvarokkoa. Verikokeista tarkistetaan tämän päivän viruksen määrä. Arvot ovat taas jostain syystä ollut koholla ja on mahdollista, että rokko on aktivoitunut. Tällä hetkellä on ihan auki kuinka hoidot tästä jatkuvat. Aloitetaanko lääkitys vauvarokkoa vastaan? Päästäänkö sittenkin pian aloittamaan myöhäinen tehostusjakso? Lääkäritkään eivät nyt tiedä mitä tuleman pitään.
Itsellä on ahdistus ja valtava huoli puristanut rintaa tämän päivän. Nyt pelottaa, että syöpä pääsee uusiutumaan kun hoitoja ei voida antaa. Pelottaa myös voiko tämä ollakin kohtalokasta Neidille. Jos rokko onkin liian hurja tauti päihitettäväksi. Sydäntä puristaa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)