Silmälääkärissä

Neidin silmälasit olivat päivityksen tarpeessa. Vuorossa oli silmälääkärillä käynti.

Reissu meni todella hyvin. Olen niin ylpeä Neidin käytöksestä. Ihmettelemään jäin miten kummassa Neiti muistaa vuoden takaisesta miten eri laitteiden kanssa tehtiin. Hän osasi ihan itse laittaa päänsä oikeaan paikkaan, kun silmiä katsottiin mikroskoopilla. Siinä pitää laittaa leuka telineelle ja nojata otsalla eräänlaista pantaa vasten. Samoin silmänpaineet ja vahvuudet saatiin katsottua tosta noin vain, Neiti katsoi juuri sinne minne piti ja antoi tutkia silmiään erilaisilla laitteilla. Äidin ei tarvinnut ollenkaan pitää kiinni tai ohjata päätä oikeaan suuntaan. Olen aivan äimänä. Minusta se on melkoisen hyvä suoritus neljä vuotiaalta.

Tuloksena oli pikkuisen vahvemmat lasit kuin viimeksi. Nyt molemmissa silmissä vahvuus on 4,5. Hajataittoa ei edelleenkään korjata laseilla. Peittohoito aloitetaan taas uudestaan. Se on ollut leukemiahoitojen takia tauolla, koska iho ei ole kestänyt teippejä. Nyt kokeillaan josko se jo kestäisi.

Lasit kävimme tilaamassa heti lääkärikäynnin jälkeen. Vaikka saimmekin klinikalta maksusitoumuksen jää maksettavaa ihan kiitettävästi. Maksusitoumukseen ei kuulu kovapinnoite linsseihin. Laseja ei oikeastaan voi edes kuvitella ilman tuota pinnoitetta. Ne olisivat kyllä naarmuilla alta aika yksikön. Sangoiksi valittiin malli, joita voi väännellä ja käännellä reippaammin niiden hajoamatta. Hintaa tulee niillekin, mutta kestävyys on varmasti parempi ja siten lasit pitkäikäisemmät.

Kuvia uusista laseista luvassa jahka saamme ne kotiin!

Aamukahvi

Lapsettumista

Ensilumi 2012

Tapahtuipa eräänä päivänä:

Ajelin rauhaksiin kohti tallia musiikkia kuunnellen. Lauloin ääneen mukana ja tunnelma oli rauhaisa. Kesken menevän kappaleen alkoikin uutiset. Jonkin hyvin piilotetun asetuksen takana on säätö, joka paukkaa Yleisradion kanavien uutiset läpi, vaikka kuuntelisi cd:tä. Tuohduin. Kehtaavatkin häiritä minun musiikin kuuntelua. Kunnes tajusin. Kuuntelin Muumi-cd:tä. Yksin. Ilman lapsia. Kaikessa hiljaisuudessa jäin YleX:n taajuudelle. Parantaakseni katu-uskottavuuttani. :)

Kerrossänkyyn?

Yöpohdinnoita. Jossain kohdin tässä olisi tarkoitus siirtää Taikakin nukkumaan lastenhuoneeseen. Toistaiseksi tuo on vielä nukkunut äidin ja isin viekussa, pinnasängyssä tosin. Äiti on siirtoa jo jonkin tovin tässä pohtinut, mutta toistaiseksi se on kaatunut kahteen asiaan.

Tämä Suwemin Liisa 2 -kerrossänky näyttäisi varsin passelilta.
Pituus on 155 cm, joten se ei veisi kauheasti tilaa. Yläsängyn turva-
laita vaikuttaa tarpeeksi korkealta. Mutta tikapuut saisivat olla
vinot, eivät suorat.

Kuinkahan helposti tässä Kalustekaupassa myy-
tävässä sängyssä on tuo liukumäki irroitettavissa.
 Päiväsaikaan se vie liikaa leikkitilaa.

Ensimmäinen mikä jarruttaa on tutti. Taika ei suostunut luopumaan tutista, kun tuossa aikaisemmin koitimme. Meni sellaiseksi itkuksi, että totesimme siirtävämme asiaa vielä eteenpäin. Jotta tyttö olisi vähän isompi ja voisi luovuttaa tutin oraville/tontuille/joulupukille tms. Tutin tärkeys nukkumiseen yllätti, sillä sitä ei kaivata päivällä ollenkaan. Mutta yöllä onkin jostain syystä todella tärkeä.

Taika ryökäle ei vieläkään suostu yöllä itse laittamaan tuttia suuhunsa ellei se ole hänen kädessään. Ei etsi tuttia, vaan aloittaa suoraan melkoisen itkuvirsivalituksen. Kovaa. Jos hän olisi Neidin kanssa samassa huoneessa, niin taitaisi vain herättää tuolla suruvalituksellaan isomman tytön. Neiti kyllä tämän ikäisenä oli jo jonkin aikaa itse etsinyt tutin ja laittanut suuhun, jos sitä yöllä kaipasi. Eikös hänen pitäisi oppia kaikki asiat hitaammin kuin tavikset? ;)

Woodinetin kerrossänky olisi jatkevat ja se toimii
myös kahtena erillisenä sänkynä.

Toinen ongelma on sänky. Lastenhuoneeseen ei mahdu toista sänkyä. Ei edes pinnasänkyä. Kerrossänky tuntuu ihan utopialta tässä vaiheessa. Kumpikaan lapsi ei vielä ole valmis yläsänkyyn. Neiti kyllä siellä varmasti jo pysyisi hyvän laidan kanssa, mutta hän ei pääse sieltä itse pois eikä itse sänkyyn. Motoriikka ei riitä, ei vielä pitkään aikaan. Toimisiko liukumäki alastuloon apuvälineenä? Pienempi on sellainen itsemurhakandidaatti korkeilla paikoilla, että alashan sieltä tultaisiin. Konstilla tai toisella. Hänen päätään ei kauheasti huimaa kiipeillä tai seisoskella ties missä.

Tälläinen kulmaratkaisu voisi olla yksi vaihtoehto. Tosin ei
juuri tämän kuvan systeemi, vaan ostaisi pienen parven ja
sen alle jatkettavan sängyn. Näin jäisi istumatilaa aikuiselle-
kin ulostulevalle osalle. Kerrossänkyä kun emme halua kovin
korkeaa, koska Neiti on sinne nostettava, eikä lakanoiden
vaihtokaan ole taatusti helppoa kovin korkealle.

Erilaisia ratkaisuja olemme miettineet, mutta mikään ei ole vielä ihan kunnolla iskenyt. Fiksuimmalta on vaikuttanut aluslaatikko sängyn alle, joka vedettäisiin yöksi ulos. Mutta sekään ei ole ihan ongelmaton. Huone kun ei tosiaan ole hirmu iso, joten laatikko pitäisi jättää toisen sängyn viereen. Ja mitenkäs sitten sängystä pääsee pois kunnolla? Laatikon kautta? Onko se sitten turvallisuusriski? Laatikosta pääsee myös turhan helposti pois, joten nukuttamisesta voi tulla melkoinen ongelma. Ehkä se olisi vähän isommalle lapselle parempi ratkaisu.


Pieni, suuri ongelma. Ja virkistävää miettiä loppujen lopuksi näin jonnin joutavaa ongelmaa verrattuna muihin meidän ongelmiin, joita tässä on viime vuosina ollut :) Hyvinhän nuo yöt ovat näinkin sujuneet. Jos tätä flunssaa ei lasketa, nukkuvat molemmat lapset jo hyvin. Taika toisinaan tuttia parkaisee, mutta jatkaa kyllä uniaan samoin tein.

Sängynaluslaatikko sänkynä?

Olemme miettineet myös huoneiden vaihtoa. Vanhemmat pienempään ja lapset isompaan makkariin. Meidän sänky kyllä sinne juuri mahtuu. Mutta vaatekaapit jäisivät sitten väärin huoneisiin. Ja kun vielä olemme juuri molemmat makkarit mieleisiksi rempanneet, ei tekisi mieli heti niitä rempata uudestaan.

Miten kummassa muut ovat ratkaisseet sänkyongelman? Onko se suunniteltava itse sänkyratkaisu ja teetätettävä se puusepällä. Sillä äidin päässä on kyllä ajatus millainen tuo sänky voisi olla, vaan passelia ei näytä valmiina olevan.

Uusi haalari

Tässä se nyt on: uusi talvihaalari. Molokidsiin siis päädyin. Aika näyttää oliko valinta oikea. Koko on ainakin (86 cm) sopivan reilu, kasvuvaraa on puvun olematta teltta. Kapea malli näyttää olevan passeli meitin hoikkikselle.

Päivystäjät

Huh huh. Taas on istuttu rupeama päivystyksessä. Tällä kertaa reissuun meni kuusi tuntia. Alan jo kovasti ikävöidä aikaa, jolloin joka nuhan takia ei tarvitse käydä Lastenklinikalla viettämässä koko päiväänsä. Jolloin flunssa olisi vain flunssa, kotona pois podettu.

Naperotkin ehtivät saada monta hermoromahdusta pienessä ulkoeristyskopissa. Nitistiin ja natistiin. Keskenään leikittiin ja sitten nahisteltiin. Tavarat lentelivät ja äidin paitaankin ehdittiin niistämään. Meno oli hulvatonta ja lopulta itkun ja kitinän sekaista marinaa.

Toki katetrin poisto on tuonut jo helpotusta flunssien sairastamiseen. Nykyisin kuume ei tarkoita automaattisesti antibioottia eikä heti ensimmäisenä tarvitse olla klinikalle ryntäämässä. Flunssa on jo reippaasti huolettomampi asia kuin vielä parisen kuukautta sitten. Mutta vielä on matkaa  siihen, että flunssa on vain flunssa tässä taloudessa.

Taisteluväsymystä on jo ilmassa. Mitä lähempänä hoidon lopetus on, sitä malttamattomampi on eikä jaksaisi enää odottaa. Haluaisi kaiken tämän jo olevan ohi. Toki matkan pituuskin taatusti vaikuttaa. Yli kaksi vuotta on pitkä aika mennä koko ajan äärirajoilla ja elää eristettyä elämää.

Miksi sitten olimme taas päivystyksessä? Flunssahan se on rantautunut meille. Jojoa valuu isommasta ja pienemmästä nenästä. Neidillä oli taasen laryngiitin oireita. Ei yhtä pahasti kuin viimeksi ja asentohoito sekä kylmä ilma on helpottanut kumeaa yskää sekä hengitystä. Mutta päätimme kuitenkin käydä näytillä, koska vastustuskyky ei ole normaali. Ettei vain pöpö ole jo matkalla keuhkoihin. Ihmettelin lääkärille kuinka meillä on heti putkeen jo toinen laryngiitti. Moista kun ei ole Neidillä ennen tätä syksyä ollut. Mutta kuulemma on ihan viruksesta kiinni, toinen iskee alemmas hengitysteihin, toinen ylemmäs.

Verikoetta taas otettiin ja perustutkimukset tehtiin. Onneksi veriarvot ovat hyvät ja serppikin oli vain 7 eli viittaa virustautiin. Säästyimme antibiootilta. Isoksi onneksi. Lääkettä Neitiin on tupattu jo ihan riittämiin. Torstaina taasen verikokeisiin ja perjantaina katsellaan onnistuuko maanantain nukutus. Silloin olisi luvassa it-sytostaatti.

Lääkäri ystävällismielisesti kurkkasi samalla Taikan korviin. Hän kun ei kuulu Lastenklinikan päivystyksen piiriin. Ei tarvinnut lähteä ajamaan seuraavaan päivystykseen. Onneksi korvat oli puhtaat. Itkuisuus johtuu muuten vain taudista. Ja voihan tuo räkäisyys aiheuttaa makuulla paineentunnetta korviin.

Nyt parannellaan koko poppoota kotikonstein.

Talvihaalari

No, mennäänkö jo?

Edessä on joka syksyinen ongelma. Minkähän talvihaalarin sitä ostaisi nappulalle. Neidin viime talvinen vielä mahtuu tämän talven. Mutta tuo Taika-rontti menee ja kasvaa ihan väärään tahtiin. Kaikki Neidiltä säästetyt ulkoiluhaalarit olisivat olleet sopivia väärään vuodenaikaan. Nytkin söpö, ruutukuvioinen talvihaalari olisi mennyt kesällä. Se kun on kokoa 74 cm ja siten jo ihan liian pieni. Seuraava malli kaapissa onkin kokoa 92 cm ja vieläpä Reiman baby-mallia eli reilu. Aivan liian iso. Se on siis ostettava uusi, vaikka vaatehuone pursuaa Neidiltä pieneksi jääneitä haalareita.

Meillä naperot on pitkälti vaatetettu kirppislöydöillä, mutta tekniset ulkovaatteet olen ostanut uutena. Onpahan vedenpitävät kalvot varmasti kunnossa eikä tule ensimmäisenä loskapäivänä ikäviä yllätyksiä. Kalvo kun ei kestä hyvänä useampaa pesukertaa ja käytetylle niitä alkaa väkisinkin kertymään. Ja jos vielä on peppu ja/tai polvet kuluneet, on kosteudenpitävyys helposti kärsinyt. Neidin jäljiltä puvut ovat hyvässä kunnossa, koska hän oli niin pitkään ulkona liikkumatta, joten käytön jälkeä ei oikeastaan ole. Mutta kun eivät ryökäleet sovi!

Ticket to Heaven

Mutta mikä haalari olisi sitten kiva? Ongelmana ei taida olla niinkään kivan löytäminen, vaan kaikista niistä kivoista valitseminen. Yksi mieleinen vaihtoehto on Ticket to Heavenin tähtikuvioinen Snowbaggie. Neidillä kävi muutaman kerran päällä T2H:n toppahaalari, joka osoittautui täysin epäsopivaksi. Metallinen vetoketju tarttui pulkkamäessä huuliin kiinni, uudestaan ja uudestaan. Kaulus oli liian pieni Neidille eikä sitä saanut kunnolla kiinni. Olen siis hieman allerginen T2H:n puvuille. Mutta tässä Snowbaggiessa näyttäisi olevan tuplavetskari, joten istuisiko se paremmin ja menisi kiinni? Kankaiden kestävyydestä olen kuullut vain pelkkää hyvää, mutta istuvuudesta huonoa muiltakin. 

Racoon

Tämä Racoonin haalari taas on ihan übersöpö sydän kuvioineen. Eikös näitä myyty ennen jollain muulla nimellä? (Cupcake?) Vai onko kahdella firmalla kovin samannäköiset mallistot? Värivaihtoehtojakin on, melkein jo liikaa. Kokemusta minulla ei näistä ole ollenkaan, joten en tiedä sitten kestävyydestä. Reilu yksivuotias kun rymyää vielä paljon polvillaan, joten kankaan on kestettävä kulutusta.

MiniaTure

Tämä MiniaTure on minulle ihan uusi merkkituttavuus. Mutta puvun yksinkertaisuus ja yksivärisyys kiehtoo minua. Hauska yksityiskohta on tuo tähtikuvioinen vetoketjun vedin. Vetoketjut näyttävät aukevan melkein lahkeensuihin asti, mikä voi osoittautua kiemurtelevan lapsen kanssa helpotukseksi. Jalan saa pujautettua nopeasti punttiin.

Polarn O. Pyret

Polarn O. Pyretin puvuilla on vankka kannattajakuntansa. Heilläkin ovat puvut mukavan yksinkertaisia ja yksivärisiä. Kokemusta heidän talvihaalareista ei ole, mutta välikausipuku Taikalla oli ja se oli varsin toimiva. Tosin silloin ei vielä liikuttu, joten kankaan kestävyyttä ei tullut testattua. Tämän plussaa näyttäisi olevan kapea malli. Tuo tyttelimme kun on ennemminkin pitkä ja hoikka kuin vauvamaisen pyöreä, joten mallina tämä voisi olla hälle sopivin. Ehkä kallistun tämän puvun kannalle?

Pitänee vielä tutkailla pukujen salaista maailmaa. Jopa käydä Taikan kanssa sovittamassa tuota Popin pukua. Se voi kaatua tuohon yhteen vetoketjuun. Kiemurteleva reilu vuotias voi olla työläs saada sujautettua pukuun sisään.

Varmaa on vain se, että uusi puku tarvitaan. Onneton kun ei pääse nykyisessä puvussa itse seisomaan, kun tilaa ei ole kunnolla liikkua. Äidin vain pitäisi osata päättää mitä ostaa :)

Molo Kids

Molo Kids

Muokattu: mukaan pääsi tämä Molokidsin Pyxis haalari. Vaikutii pätevältä ja ihastuin itseni yllättäin tähän farkkukankaaseen. Toinen silmää miellyttävä oli tuo liilan värinen puku.

Alan kallistua tähän Molon pukuun. Täytynee tilata sellainen nettikaupasta sovitukseen. Sutjakka on tuo tyttö, joten tälläinen sutjakka malli voisi toimia parhaiten. Hirmu leveässä puvussa voi olla vaikea liikkua, kun kangasta on ympärillä runsaasti.