Ihana neuvolantäti

Keräsin kuin keräsinkin rohkeuteni ja soitin neuvolaan. Neuvolantäti otti pelkoni ja ahdistukseni tosissaan ja pääsin heti samana päivänä kuuntelemaan sydänääniä. Siellähän se sydän pampatti. Tosin kuumottavan kauan sydänääniä sai ensin hakea. Kylmä hiki alkoi jo puskea pintaan. Mutta niin vain pieni on sinnikkäästi jatkanut taivaltaan.

Neuvolantäti itse ehdotti ja varasi minulle uuden ajan ystävänpäivälle ja niin olin tänäänkin kuuntelemassa pientä tumputusta. Kyllästyyköhän tuohon ääneen koskaan? Pienen sydämen pamppailu olikin näin sydämien päivänä sopivaa kuunneltavaa.

Ensi viikolla onkin sitten taas "virallinen" neuvolakäynti. Sydänäänien lisäksi tehdään muut rutiinitarkastukset mitä tässä vaiheessa kuuluu. Samalla täytämme yhdessä lähetettä pelkopolille, jos pääsisin sinne juttelemaan näistä vauvan terveyteen liittyvistä peloista. Olo on jo paljon kevyempi kun neuvolantäti on ottanut tunteeni todesta eikä ole vähätellyt asiaa. Täydet pisteet annan neuvolantädillemme hänen toiminnastaan. Lisäksi sydänäänien kuuleminen kummasti keventää minun omaa sydäntä.

Mahassani asuu pikku rumpali. Jo parin viikon ajan olen tuntenut liikkeitä. Aluksi ne olivat todella hentoja ja pieniä. Kuin pieniä ilmakuplia tai perhosen siipien kutittelua. Niitä sai oikein tosissaan kuulostella. Olinkin kovin epävarma tunnenko todella liikkeet vai onko vain suolenmutkan pörinää. Mutta nyt rummutus tuntuu jo paljon selvemmin ja edelleen samassa kohdassa kuin aluksikin. Pienen voimat ovat kasvaneet.

P.S. Luvassa kuvia Neidin viimeisimmältä ratsastusreissulta, mutta teknisten ongelmien vuoksi kuvien käsittely on viivästynyt. Ah, ihanaa tämä aina moitteettomasti toimiva tietotekniikka.