maanantai 23. syyskuuta 2013

Jänniä käänteitä

No niin, saippuaoopperamme jatkuu saaden uusia jännittäviä käänteitä. Viikko sitten maanantaina minua supisteli koko päivän. Ässäkin ryhtyi jo lopulta vaisummaksi supistelujen kyydissä. Lähdin heti Naikkarille, kun mies palasi töistä kotiin. Kumma kyllä supistelut sitten rauhoittui sairaalassa ja pääsin ultran jälkeen lähtemään kotiin.

Kotimatkalla alkoivat supistelut uudestaan ja kipeämpinä. Kotona painuin heti sängyn pohjalle ja supistelut kyllä rauhoittui, mutta erikoinen olo mahaan jäi. En osaa sitä kuvailla, mutta sanoin miehelle, etten ihmettele, jos tänä yönä lähden takaisin. Tunnin siinä kerkesin olemaan ja sitten tuntui kuin jotain valuisi. Vessaan ja punaistahan se. Ja vessassa sitten oikein lorahti kunnolla verta. Ei kun ambulanssia soittamaan. Makasin sängyssä pyyhekeiden päällä odottamassa lanssia ja tunsin koko aika kun vain valuu ja valuu. Onneksi lanssi lopulta tuli. Tälläkään kertaa ei lanssimiehet olleet ihan ajantasalla asioista, mutta lopulta laittoivat pillit päälle ja totesivat kyydin kiireellisesksi.

Matka oli pitkä. Koko ajan pelkäsin, että veri tulee vauvasta ja se on nyt menoa. Sairaalassa minut kärrättiin heti tutkimushuoneeseen, jossa odotti kaksi lääkäriä. Ihan ensimmäiseksi laitettiin ultra mahalle ja tarkistettiin pienen vointi. Sydän löi ja Ässä jaksoi liikkua. Iso helpotus. Toinen lääkäri piti ultraa koko aika mahalla ja seurasi Ässän vointia muiden keskittyessä minuun. Paikalle tuli vielä anestesialääkäri ja lääkäreiden lisäksi oli kolme kätilöä. Vilinää riitti. Ambulanssissa laitetun viggoon lisäksi laitettiin toinen. Heti lähti tippumaan Ringer ja sokeritippa. Veripalveluun soitettiin ja tilattiin verta, neljä pussia yhteensä varaukseen. Pikahemppa tarkistettiin ja lopulta vauva myös saatiin käyrälle. Ensimmäinen kortisonikin tuikattiin jo pyllyyn. Onneksi vuoto alkoi laantua ja minut kuskattiin tarkkailuhuoneeseen. Olin yön kovassa nesteytyksessä, koko ajan käyrällä ja tiukassa vuodelevossa. Hoitaja oli vieressä koko yön. Yöllä minulle aloitettiin myös magnesiumtippa vauvan aivoja suojaamaan, synnytyksen pelättiin olevan käsillä.

Yö oli kuitenkin rauhallinen. Vuoto ei kokonaan loppunut, mutta rauhoittui selvästi. Aamulla olikin jo toiveikkaampi olo. Kunnes, aamupäivällä tuli yksi selvästi tiukempi supistus. Ja hanat aukesivat. Ja tällä kertaa sitä verta tuli! Sitä tuli niin, etten edes tiennyt niin kovan vuodon olevan mahdollista. Jo alkoi taas tapahtua. Nesteytykset takaisin täysille. Äkkiä ultraan, jossa aloitettiin katsomaan istukan tilannetta uhkaavan synnytyksen takia. Eli miten istukka vaikuttaa sektioon. Minä aloin olemaan todella huonossa kunnossa ja olin pyörtymisen rajamailla. Lopulta silmät kirjaimellisesti pyöri päässä, kun taistelin pyörtymistä vastaan. Ultraa ei pystytty tekemään loppuun. Alkoi taistelu aikaa vastaan. Loppuuko raju vuoto vai joudutaanko hätäsektioon.

Kaikeksi onneksi vuoto tälläkin kertaa loppui. Sain punasoluja, hemppa oli tippunut 113:sta 90:n. Verenpaine oli luvattoman matala ja pelko ja jännitys aiheuttivat omansa olotilaan. Näin kahtena ja toinen silmä oli outo ja olo todella heikko. Iltaa kohti onneksi punasolut ja nestetankkaus auttoivat ja olo koheni.

Jäin luonnollisesti osastolle seurantaan. Pikku hiljaa loppukin vuoto rauhoittui ja tilanne tasaantui. Puolentoista vuorokauden paaston jälkeen sain ensimmäisen mehulasillisen. Ja se oli hyvää! Siitä pikku hiljaa sain alkaa taas syömään. Edelleen olin tiukassa vuodelevossa, joten makuullaan oli syötävä.

Istukan magneettikuvaa kiiruhdettiin, jotta sataisiin lisätietoa tilanteesta. Perjantaina sainkin kuulla sen tulokset ja samalla tehtiin ultra, jotta kaikki mahdollinen tieto on käytettävissä tulevassa sektiossa.

Uutiset eivät olleet hyvät. Istukka on siis totaali previa. Isot suonet kiinnittyvät juuri kohdunsuun yläpuolelle. Esimerkiksi laskimo kulkee juuri suun yläpuolella. Se selittää valtavan vuodon. Noh, nämä jo tiedettiin. Mutta sen lisäksi istukka on kiinnittynyt kohtulihakseen ja erittäin todennäköisesti myös virtsarakon pinnalle. Edessä on siis iso leikkaus. Lääkärit eivät usko, että kohtua voidaan säästää, vaan se joudutaan leikkaamaan pois sektiossa. Sektiota ei voida tehdä Naikkarilla, vaan se tehdään Meikussa, jossa on parempi välineistö ja paikalla on myös gynegologi. Leikkauksessa on suuri verenvuotoriski. Nyt toivotaankin, että leikkausta ei jouduta tekemään päivystysaikana, vaan hallitusti. Kyseessä on oikeasti vaativa leikkaus.

Hirveästi ei ole tehnyt mieli ripaskaa riemusta tanssia. Aika hiljaiseksi tämä tilanne on vetänyt. Pelottaa jopa selviänkö koko leikkauksesta. Nyt makailen Naikkarilla ja kotiinpääsystä ei ole tietoa. Tänään kätilö sanoi, että todennäköisesti synnytykseen asti. Sektio tehdään viimeistään viikolla 34, sen pidemmälle ei uskalleta antaa mennä. Se tietää vielä seitsemää viikkoa. Turvallisempihan se täällä toki on olla, jos vuoto taas alkaa niin massiivisena kuin tiistaina (ja se todella oli massiivinen, ei vain minusta vaan myös lääkäreistä, isommilla viikoilla minut olisi jo kuulemma leikattu), mutta ikävä kotiin on suuri. Mieli ei ole ihan kaikkein juhlavin tällä hetkellä.

Positiivista on, että nyt on kaikesta huolimatta päästy viikko eteenpäin hurjasta tilanteesta huolimatta. Näillä viikoilla ihan jokainen päivä mahassa parantaa lapsen ennustetta, jos syntyy. Viikkoja on tänään 27+5. Vielä pikkuisen reilu kaksi viikkoa olisi jo hyvä, mutta ultimate toive ja tavoite on tuo viikko 34.

Ässä on kaiken keskellä voinut hyvin ja melskaa menemään. Käyränottoa hän inhoaa ja potkii menemään ihan hulluna. Toissa aamuna sydänkäyrää ei juuri liittynyt, mutta potkukäyrä oli melkein tasainen musta palkki :) Vauhtiveikko!

20 kommenttia:

  1. Totta kai selviätte leikkauksesta kumpikin pikkuisen kanssa,älä edes anna ajatuksen hipaistakaan muuta vaihtoehtoa.Kovasti tsemppejä sinulle sinne vuoteen pohjalle sekä isälle pikku neitien kanssa kotiin!
    Hetki kerrallaan,hyvissä käsissä olette...
    T.Maarit

    VastaaPoista
  2. Voi hyvä ihme, en osannut edes kuvitella että tilanne on noin vakava! Miten hirveästi teidän on täytynyt pelätä ja miten iso ja vaikea leikkaus on vielä edessä. :/

    Onneksi tilanne on rauhoittunut. Nyt pidän kaikki ulokkeet pystyssä, että kaikki menee kuin tanssi tästä eteenpäin. Ja hienoa, ettei Ässän vointi ole kärsinyt. Mutta mikä stressi ja pelästys!

    Jos jotain positiivista hakee, niin onneksi asutte siellä sivistyksen parissa. Siellä on varmasti maan paras mahdollinen tietotaito niin gyneillä kuin kirurgeillakin.

    Voimia.

    VastaaPoista
  3. Voimia raskaaseen ja rankkaan vuodelepoon. Onneksi selvisitte säikähdyksellä ja nyt pelataan sit vaan ässälle aikaa. Kyllä ne kotona pärjäävät.

    VastaaPoista
  4. Kylläpä otti sydämestä, kun ajattelen tilannettaasi äitinä ja tulevana kätilönä. Suuresti tsemppiä tuleviin viikkoihin! Olette vahvoja kumpikin! <3

    VastaaPoista
  5. Tsempitykset täältäkin. Kyllä on osannut pelästyttää. Toivottavasti Ässä saa löhöillä vatsan suojassa vielä monta viikkoa. Voimia ja levollista mieltä vuodelepoon ja tulevaan leikkaukseen!

    VastaaPoista
  6. Paljon, paljon voimia koko perheelle!! Olette lämpimissä ajatuksissani ja toivon teille parasta mahdollista!

    Mahdollisimman rauhaisia viikkoja ja niin hyvää synnytystä kuin ikinä pystyy!

    VastaaPoista
  7. Huh huh, saisi nuo jännät jo teiltä loppua. Olisi sellaista ihan tavallista ja tasaista vain. Tsemppiä kovasti! Sairaalassa on tosi tylsää ja kurjaa, mutta nyt on tärkeintä pitää sinut ja Ässä kunnossa. Pidän peukut ja varpaat pystyssä!

    VastaaPoista
  8. Voi hurja, kun kylmäsi tätä lukiessa. Hirmuisesti voimia ja tsemppiä, muuta en oikein osaa sanoa. Onneksi olette siellä eksperttien keskellä tai välittömässä läheisyydessä jo valmiiksi.

    <3

    VastaaPoista
  9. Oletpas joutunut kokemaan pelottavia tilanteita! Toivottavasti sulla on paljon juttukavereita, joille saat keskustella tilanteesta, varmaan pyörii monenlaisia ajatuksia mielessä. Mutta tsemppiä ja täällä ainakin positiivisin mielin luotan, että kaikki sujuu parhain päin! Ootte vauvan kanssa osaavissa käsissä! Voimia vielä.

    VastaaPoista
  10. Ai kamala.. miten yhdelle ihmiselle voi osua näin paljon paskaa? Niin hiljaiseksi veti, että sanatkin tuntuvat loppuvan kesken. En voi kun pitää peukut ja varpaat pystyssä, että säästytte lisäyllätyksiltä ja pysytte yhtenä kappaleena mahdollisimman pitkään. Ihan hirmusesti voimia sinne! Ihana kun jaksat löytää positiivisetkin asiat kaiken keskellä, se varmasti kantaa eteenpäin :)

    VastaaPoista
  11. Toisen kappaleen kohdalla pääsi tahaton parahdus, voiko kenelläkään olla noin huonoa tuuria? Tekee pahaa lukea, saati että joku oikeasti elää tämmöisessä tilanteessa.. Alkaa omat huolet tuntua aika pieniltä. Taitaa olla kaikki teidän lapset tekemällä tehtyjä ja kasvattamalla kasvatettuja. En tiedä mitä sanoa. Voimia ja halauksia. Jos vain jotain voisin tehdä tai jotenkin piristää.

    VastaaPoista
  12. En meinannu uskaltaa lukea eteenpäin, tuntui ettei oo edes mahdollista kaikki teidän epäonni ja vastoinkäymiset.
    Olosuhteet huomioiden lienee kuitenkin parasta olla loppuaika siellä välittömän avun ympäröimänä.
    Kotijoukot pärjää, vaikka pikkuihmisille se varmaan kummallista onkin, ettei äiti ole kotona. Millähän sinä saisit aikasi jotenkin siellä kulumaan? Voi kun vois jotenkin keventää teidän taakkaa. Onneksi S on voimissaan kaikesta huolimatta. Ootte ajatuksissa.

    VastaaPoista
  13. Voi ei.Tilanne kuulostaa todella hirvittävältä. Itsekin naikkarilla 5 viikkoa maanneenna (uhkaava ennenaikainen tuplasynnytys,), tiedän teidän olevan parhaissa, ihan parhaissa mahdollisissa käsissä. Siellä te olette turvassa ja lähinnä hoitoa, älä murehdi kotijoukkojen takia. He pärjäävät kyllä. Tärkeintä olisi nyt saada niitä lisäpäiviä vauvalle! Itsekin jouduin sisään juuri viikolla 27, ja siellä vanha ihana kätilö lohdutti, että vaikka nämä syntyisivät heti tänä yönä, niin mahdollisuudet on hyvät =) Nyt vaan kaikki tsemppi kasaan ja sinnikkyyttä, sitä vaaditaan vuodelevossa. Ja toivon teille parhainta ja niin turvallisinta kuin mahdollista synnytystä kun sen aika on. T:Hanna

    VastaaPoista
  14. Rutkasti voimia sinne! Jokainen päivä on voitto ja vauva on isompi ja valmiimpi.Ja yhdyn edellisiin kommentoijiin - valtakunnan parhaassa hoitopaikassa ootte ja apu on lähellä läpi vuorokauden.Adele

    VastaaPoista
  15. Tulin kirjablogisi puolelta kurkkaamaan tänne. Hurjasti voimia kaikkeen: odotukseen ja tulevaan. <3

    VastaaPoista
  16. Minäkin tulin kirjablogisi puolelta tänne.
    Ymmärrän hyvin jännityksen ja pelonkin, mutta olette varmasti hyvissä käsissä. Rutkasti voimia!

    VastaaPoista
  17. Ei voi muuta kuin toivotella hurjasti voimia ja mahdollisimman tasaista vointia tuonne viikolle 34 asti!

    Onneksi selvisitte noin hyvin tuosta supisteluvuodosta. Hyvä kuulla, että olet nyt luotettavien silmien alla seurannassa, vaikka rankkaa tuo vuodelepo ja odottaminen varmasti on.

    VastaaPoista
  18. Kiitoksia kaikille mukana elämisestä! Ne ovat antaneet voimia tähän sairaala-arkeen.

    VastaaPoista
  19. Kiitoksia kaikille mukana elämisestä! Ne ovat antaneet voimia tähän sairaala-arkeen.

    VastaaPoista
  20. Kyllä vetää hiljaiseksi. Meillä on ollut kans vastoinkäymisiä kummankin lapsen kans. Parissa vuodessa sairaala elämä on tullut kovin tutuksi. Meillä ei kans ole edellisestä järkytyksestä keretty toipua kun seuraava on jo tullut. Tasaista ei oo kerenny olla. Sulla on ihanan avoin tapa kirjoittaa. Kumpa itekin vielä jonain päivänä uskaltaisin kirjoittaa näin ja kuopuksen downius olisi blogissani näkyvillä sekä 1, 5vuotiaan isoveikan jutut. Jatkahan kirjoittelua! :-) rupeaisin mielelläni seuraamaan elämäänne.

    VastaaPoista