Meillä jatkuu aivan tavallinen arki. Ihanaa! Molemmat lapset voivat paksusti ja pienempi kasvaa vallan kohisten. 1.8. oli edellinen neuvola, lasketun ajan kunniaksi. Komiat oli mitat: 3755g ja 50,3 cm. Kasvua oli tullut 65 grammaa päivässä. Ei tosiaankaan tarvitse murehtia riittääkö maito Pirpanalle.
Maisa fanille piti ommella oma Maisa paita.
Pirpanan ulkonäkökin on kovasti muuttunut. Pyöreyttä on tullut poskiin ja nyt aletaan jo näyttämään enemmän vauvalle, ei pienelle vastasyntyneelle. Äänihuuletkin toimivat ja epämukavasta olosta osataan mukavasti ilmoittaa. Erästä laulua lainaten: "Se joskus karjuu niin, et pikkulinnut tippuu puista.".
Pelottavasta startista huolimatta pääsimmekin nauttimaan siitä tavallisesta vauva-ajasta. Sairaalajakson aikana iski välillä epätoivo ja pelkäsin tuon reissun venyvän paljon pidemmäksi. Mutta kyllä tämä vauva-aika on näin keskosen kanssa paljon pidempi kuin täysaikaisen. Elettyä ikää alkaa Pirpanalla olla jo seitsemän viikkoa, mutta korjattua ikää vasta viikko. Kehitystä ei oikeastaan tapahdu ennen laskettua aikaa. Keskushermosto yms ei vain ole vielä tarpeeksi kehittyneet, että näin voisi tapahtua. Vauvan pitää kehittyä vatsan ulkopuolella se mitä piti tapahtua vatsassa. Kuusi viikkoa meillä oli kotona vastasyntynyt. Pirpana söi ja nukkui. Viimeisen viikon aikana on valveilla olo aika alkanut pikku hiljaa lisääntyä ja ympäristöä tarkkailaan sylistä tyytyväisenä. Ruokailuvälitkin ovat jo vähän pidentyneet. Toisinaan saattaa mennä jopa kolmekin tuntia. Vaikkakin aika uskollisesti sitä edelleen puolentoista kahden tunnin välein vielä tankataan. Jotain rytmiäkin on alkanut tulla. Aamulla jaksetaan valvoa, samoin yöllä 23-01.
Vertailun vuoksi: Neiti pienenä. Kyllä tytöissä on samaa näköä!
Ensi viikolla meillä onkin haipakkaa. Maanantaina on Neidin silmälääkäri, tiistaina Pirpanan keskospoli ja keskiviikkona Pirpanan neuvolalääkäri. Neidin seuraava osastojaksokin alkaa jo lähestyä. Vähän jo jännittää kuinka tällä kertaa menee ja kuinka jaan ajan kodin ja osaston välillä.
Niin ne vauvat kasvaa!
Teijän pikkumimmit on kyllä niin suloisia - ja samaa näköä on vaiks kuinka! Ihanaa, että arki rullailee sillä omalla vauhdillaan. Pieni, tosisuuri asia.
VastaaPoistatsemppiä urakkaviikoille, teillä riittää haipakkaa.
Halauksia teidän koko köörille!
Kauniita lapsia! :) Tätä blogia oli oikein mukava lueskella, ja tuli mieleeni taas lapsuudenkaveri, down-tyttö jonka kanssa tuli pienempänä ja vähän isompanakin leikittyä paljon. On ollut kiva seurata hänen elämänsä etenemistä ja hyvin se on edennytkin: tyttö on valmistunut ammattikoulusta, on töissä ravintolassa ja melko lahjakas vammaisratsastajakin on, kilpaillut ulkomailla asti. Naistenlehdestä kerran jopa bongasin hänen haastattelunsa ja en taida tuntea iloisempaa ja positiivisempaa tyyppiä. :)
VastaaPoistaTsemppiä ja jaksamista arkeen!
Voi hellalettas, kun on ihania kuvia!!! :))
VastaaPoistaJa ihanaa, että arki keskoslapsen kanssa on kumminkin ollut sitä "tavallista". :)