Puli puli

Tämä päivä oli yksi niistä päivistä, joista saa voimia taas pitkäksi aikaa. Pääsimme koko perheen kera uimaan Kympin lasten omaan uimavuoroon.

Neiti, tuo pikkuinen vesipeto, oli vallan riemuissaan. Vaikka edellisestä uintikerrasta on yli kaksi vuotta, ei Neiti arastellut veteen menoa yhtään. Päinvastoin, hirmuinen kiire oli veteen. Tällä kertaa oli vuorossa vesileikkejä, ensi kerralla kuulemma uinnin opettelua.

Taika oli ensimmäisestä uintireissusta aluksi pikkuisen hämillään, mutta kohta jo ihan elementissään vedessä. Siskon kanssa pulikoitiin ja leikittiin erilaisilla leluilla innoissaan. Uimarenkaat vyötäröllä. Pikku söpöläiset.

Neiti on tässä loppukesästä ottanut valtavia harppauksia kehityksessä. Ylpeänä katselin hänen touhujaan uimareissulla. Neiti on jo ihan ääniohjattavissa ja ohjeiden ymmärtäminen on parantunut huimasti. Nykyisin alkaa yhteistyö sujua varsin kitkatta, lukuunottamatta niitä ikään kuuluvia uhmakohtauksia.

Uimisen päätteeksi menimme yhdessä suihkuun. Ensin suihkuttelin Neidin ja pesimme tukan. Autoin hänet pyyhkeen sisään kuivumaan ja pyysin jäädä paikalleen seisomaan ja odottamaan äitiä. Selitin vielä ettei yksin saa kävellä, koska lattia on liukas. Ja niin nätisti Neiti jäi seisomaan ja katseli kun äiti pesi tukan. Ei edes yrittänyt lähteä mihinkään. Pyyhe onneton yritti karata päältä ja siihen tarvittiin äidin apua, mutta sitten taas seistiin odottamassa. Kun olin valmis, pyysin käden ja yhdessä kävelimme pukemaan. Kun Neiti oli kuivattu ja puettu, näytin hänelle ovea ja sanoin, että menee ovesta ulos ja isin luo. Ja niin Neiti ihan itse tepsutti ovelle ja meni isin luokse, joka odotti jo Taikan kanssa käytävässä. Ja olin haljeta ylpeydestä. Niin taitava Neiti!