torstai 13. helmikuuta 2014

Kuulumisia

Useampikin on käynyt kyselemässä kuinka meillä nyt menee. Kiitokset kaikille <3

Meillä menee nyt hyvin, mutta pikkuinen Ässä ei oikein nuku öisin. Pikku hiljaa unet ovat parantuneet ja nyt on jo yksi neljän tunnin unipätkä. Muuten yöt ovat olleet tunnin välein syömään heräämistä ja kukkumista. Pientä koliikkiakin oli ilmassa. Tästä syystä on tämä äitee ollut melkoisen väsynyt ja olen käynyt nukkumaan samaan aikaan kuin ipanatkin, jotta saan edes jonkin verran unta. Blogi on ihan jäänyt hunningolle, koska uni on vienyt voiton omalta ajalta iltaisin. Jolloin yleensä olen blogiani päivittänyt.

Olosuhteiden pakosta olen siis taukoillut, mutta tuota huonounisuutta kummempaa syytä ei ole. Ässä ja tytöt voivat mainiosti. Ässäkin on jo pikkuinen ilopilleri ja hymyilee ja juttelee kovasti ja tykkää katsella leluja ja leikkiä. Kirjoittelen tässä jossain kohdin enemmän, kunhan vain on sopiva kolo. Mutta harvatahtisuus varmastikin jatkuu tässä vielä jonkun tovin.

Kuinka moni seuraa blogini Facebook-sivua? Olen pohtinut, jos päivittäisin pikaisia kuulumisia Fb-sivuille useammin, koska se on niin helppo toteuttaa puhelimella päivän touhujen lomassa. Ja kun noita ipanoita tulee puhelimella kuvattua paljonkin. Tätä läppäriä taasen avaan nykyisin niin harvoin, joten blogin kirjoitus on jäänyt vähemmälle ja puhelimella blogin päivitys on työlästä. Suunnitelmissa siis on, että laittaisin sinne pikkujuttuja ja kuvia vähän useammin.

Tässä linkki fb-sivuille.

tiistai 19. marraskuuta 2013

Ässän kuulumisia.

Onpas aikaa vierähtänyt edellisestä kerrasta, kun olen tänne ehtinyt. Aika menee kodin ja sairaalan välillä. Illalla on jo niin poikki, ettei ajatus liiku ja on painuttava pehkuihin, kun tytöt nukahtavat.

Ässä on voinut tasaisesti. Poika oli tänään jo 2305 g ja pääsi eilen eroon nenämahaletkusta. Hienosti jaksaa syödä itse kaiken. Varsinainen tissipoika on tämä kaveri. Hän on osannut alusta asti imeä tehokkaasti tissiltä. Pulloruokinta sen sijaan takkuaa, rytmitys on hukassa ja maitoa valuu liikaa suuhun. Poika on ihan väsy pulloruokinnan jälkeen. Jos kotona ei enää tarvita ravintolisiä, jotka joutuu antamaan pullosta, lentää pullot meillä nurkkaan ja pikku poju saa olla ihan rauhassa tissimiehiä.

Sairaalassa meitä pitää tällä hetkellä löysä kurkunpää. Eli Ässä syvään uneen vaipuessaan pitää hengitystaukoja, koska kurkku on hypotoninen. Ihan tarkkaa selitystä en ole lääkäriltä saanut. Mutta tästä syystä hän tarvitsee Optiflow-viiksiä kovilla virtauksilla. Melko puskista tuo juttu tuli. Puhuttiin jo kotiinpääsystä, kun yhtäkkiä tämä taival venyi määrittämättömän pitkäksi. Olo on ollut aika epäuskoinen. Joka lapsen kanssa saa virua sairaalassa eikä mikään näytä menevän helpoimman kautta. Alan jo itsekin epäilemään, että meidän elämä on hyvä vitsi tai huono teevee-sarja. Eihän meno voi tälläistä olla aina.

Onneksi tämä tilanne korjaantuu kasvun myötä, mutta kukaan ei osaa ennustaa millä aikataululla. Loppu viikosta tehdään unipolygrafia, jossa nähdään tarkemmin tilannetta. Tänään laskettiin virtauksia kuudesta litrasta neljään, ajatuksella, että katsotaan miltä hengityskäyrät näyttävät. Josko poju olisi sen verran jo kasvanut, että pärjäisi pienemmilläkin virtauksilla. Toivon kovasti, että tilanne olisi jo edistynyt.

Koitan ehtiä kirjoittaa lisää tarkemmin missä mennään. Nyt kutsuu pieni tissitakiainen <3

torstai 17. lokakuuta 2013

Ässä 6 vrk

Tässäpä meidän kuulumisia. En muista kerroinko jo pienen mittoja, mutta strategiset mitat olivat 1610 g, 41,5 cm ja hattu 28 cm. Pieni rääkäisi heti synnyttyään ja osoitti olevansa varsin topakka ja luonteikas pieni herra.


Alku on mennyt hyvin pieniä vastoinkäymisiä lukuunottamatta. Rds-diagnoosi hänelle tuli, eli keskosen keuhkosairaus. Tarkemmin tuo tarkoittaa sitä, että keuhkoista puuttui sufraktanttia eli ainetta, joka pitää keuhkoja auki. Ässä laitettiin hengityskoneeseen muutaman tunnin päästä syntymästä ja tuota kyseistä ainetta annettiin keuhkoihin. Hengityskonetta hän tarvitsi yhteensä 13 h. Sitten hän pääsi takaisin nasaaliin (cpap).

Pieni oli ärtynyt ja selvästi kipuili alkupäivinä. Hän itki kovasti käsittelyissä. Nasaalissa ei saisi itkeä, jotenkin tekemistä sen kanssa, että ponnistelee kovasti ylipainetta vastaan. Mahdollisesti tästä syystä  (syy ei ole varmaa) keuhkoihin tuli pieni reikä ja ilmaa on päässyt vuotamaan väärään paikkaan.

Nasaali vaihdettiin Opti-flow viiksiin, joissa on myös ylipaine, mutta on kuitenkin hellävaraisempi kuin nasaali. Ässä jaksoi niilläkin hyvin hengittää ja porskuttaa menemään.


Kaksi-kolme ensimmäistä päivää Ässä oli hieman kipeän oloinen, mutta siitä on vointi on tasaisesti parantunut ja vointi on ollut tasainen. Vuoto keuhkoissa on koko ajan pienentynyt, hengitykseen tarvitaan tukea yhä vähemmän, vatsa on alkanut vetämään maitoa. Paino tippui aluksi 200 g, joka on paljon näin pienelle. Hän oli kovin turvonnutkin. Mutta nyt turvotus on poissa ja paino on kääntynyt nousuun. Maha toimii ja maitomäärää nostetaan tasaisesti ylöspäin.

Muutaman kerran on pötkötetty sinivalon alla, joka on ihan peruskauraa näille keskosille. Aivot ja vatsa on ultrattu ja ne ovat kunnossa, nuokin ihan rutiinitutkimuksia keskosilla. Sydämen ultra on vielä tulossa. Mitään epäilyksiä sydänviasta ei ole, halutaan vain tarkistaa tilanne.

Jonkun verran pieni välillä laskettaa sykettä ja saturaatioita, parisen ihan oikeaa apneaa on ollut, mutta nämäkin on ihan viikkoihin liittyviä ja kehittymättömyyteen kuuluvia juttuja eikä mitään syytä huoleen ei ole. Kovin paljon niitä ei edes ole ollut. Taika aikanaan oli paljon hurjempi apneoimaan vaikka viikot olivat isommat syntyessä. Taikaan verrattuna Ässä on paljon tasaisempi voinniltaan.

Hyvin on siis pienellä mennyt ja lääkärit ja hoitajat ovat tyytyväisiä pienen vointiin ja olemukseen. Vielä Ässä asustaa K7:lla eli vastasyntyneiden teholla, mutta siirrosta jatkohoitopaikkaan on jo varoiteltu. Se voi olla edessä tässä päivänä minä hyvänsä.

Mutta ennen kaikkea, äiti ja isi ovat molemmat saaneet jo usemman kerran pienen pojan syliin. Voi sitä pientä ja hentoa linnunpoikaa, joka on jo osoittanut olevansa varsin sitkeää tekoa. Mikään ei ole ihanampaa kuin saada poika syliin ihoa vasten pötköttämään. Niin kuin vauvan kuuluukin olla <3


perjantai 11. lokakuuta 2013

Ässä

Pikainen päivitys. Äiti ja Ässä voivat tilanteeseen nähden hyvin. Leikkaus meni odotettua paremmin ja pieni sissi on toistaiseksi pärjännyt ihan nasaalilla. Tosin väsymystä voi vielä tulla ja tarvitaan hengityskonetta.

Painoa oli reilu 1600 g, tarkkaa painoa mies ei muista. Pituutta ei ole mitattu. Pikkaisen keskivertoa enempi oli painoa.

Kirjoitan myöhemmin tarkemmin, miten homma meni.

Jännitystä ilmassa.

Uneton Seattlessa. Aamulla tapahtuu, on Ässän aika syntyä maailmaan. Supisteluja on alkanut olemaan reilusti enemmän ja oma olo onkin ollut, että kaukana ei ole synnytys. Supistelut ovat provosoinut vuotoa, mutta maltillista sellaista. Sen päälle kun sekä lapsivesitesti että synnytystä ennakoiva testi näyttivät positiivista, päätyivät lääkärit sektioon.

Huomenna aamusta sitten minut kuskataan hybridisaliin, jossa leikkaus tehdään. Ja jännittää niin maan pirusti (anteeksi kielenkäyttöni liene nyt ymmärrettävää). Iso operaatio edessä, joka pelottaa. Lisäksi Ässän vointia jännitän. Onneksi viikkoja on jo 30+2, joten päästiin juuri ja juuri oikealle kymmenelle, mutta pienihän tuo on silti ja
useamman viikon sairaalamatka edessä.

Päivitän kun pystyn miten kaikki meni, mutta siihen voi mennä aikaa. Ehkä jotain pikaista ehdin täältä sairaalastakin laittaa, mutta kotona koneelta sitten paremmin.

sunnuntai 6. lokakuuta 2013

Iso tyttö

Äidin iso tyttö täytti eilen viisi kokonaista vuotta! <3 Juhlistimme synttäreitä täällä sairaalassa. Paikalla olivat myös ukki ja mummi. Neiti valitsi ihan itse kakun, lähileipomomme kinuskikakku näytti herkulliselta ja sitähän se oli. Lahjaksi Neiti sai Sylvanian families -sarjan apinaperheen ja norsuperheen. Ja ne olivat todella mieluisia. Pikku apina- ja norsufanille. Suurta hittiä on muutenkin kaikki nukkekotileikit. Tosin nuket on aika eiei, mutta eläimet seikkailevat ja asustelevat talossa ja puuhaavat monenlaista.

Isot synttärit vietämme sitten kun tämä sairaala-arki on ohi ja tilanne tasaantunut. Ensimmäistä kertaa kolmeen vuoteen näet voimme juhlia synttäreitä kunnolla. Infektioeristys kun on vain muinaismuisto. Neiti on isot juhlat ansainnut.

Kuvia minulla ei täältä sairaalasta käsin ole laittaa eilisestä juhlakalusta.

Onnea vielä kerran Äidin Kulta <3

lauantai 5. lokakuuta 2013

29+3

Täällä ollaan, vielä yhdessä kasassa. Onneksi, vaikka koville tämä päivästä toiseen makaaminen ottaa.

Jännitystäkin on koettu. Pari yötä sitten olin taas tarkkailussa vuodon ja supistelun takia. Tällä kertaa onneksi vuoto oli huomattavasti maltillisempaa kuin aikaisemmin. Ja loppui taas aikanaan. Mutta ihan puun takaa vuoto alkoi. Pötköttelin ihan rauhaksiin sängyllä katsomassa telkkaria, kun yhtäkkiä taas mentiin. Pitää varpaillaan, kun ei yhtään tiedä milloin seuraavan kerran lorisee.

Viime yönä supisteli jälleen. Pari tuntia kesti, mutta saatiin lääkkeillä kuriin. Onneksi ei saanut vuotoa aikaiseksi. Nyt on mennyt säännöllisesti supistuksen estolääkitys edellisestä vuodosta lähtien, mutta viime yönä tarvittiin lisäapuja.

Huvittavaa on, että estolääke on oikeasti verenpainetta alentava lääke. Ja kun nuo minun paineet ovat surkeat alun pitäen. Hoitajat vuoroperään raapivat päätä ja miettivät uskaltavatko antaa. Tänäänkin lopulta piti kävellä hetki, kun mittari näytti sitkeästi 94/58. Saatiin tuolla konstilla yläpaine kohoamaan jopa 104:n. Onneksi lääke ei alenna kuitenkaan painetta entisestään. Voisi jo tulla hölmö olo.

Vauvahautomo jatkaa toistaiseksi kasassa ja toivottavasti päästään yli kolmenkympin. Lähtölaskenta siihen onkin jo alkanut.

torstai 26. syyskuuta 2013

28+1

Tärkeä rajapyykki ohitettu. Viikko 28 lähti käyntiin ja vauvan mahdollisuudet selvitä mahan ulkopuolella paranivat selvästi. Sen kunniaksi ystäväni toi minulle pitsan ja turisimme ja nauroimme ajan kanssa eilen illalla. Tärkeitä hetkiä tylsään sairaala-arkeen, jotta taas jatkaa.

Tilanne on nyt pysynyt stabiilina. Pientä vuotoa on ollut joka päivä, mutta se on pysynyt hyvin pienenä eikä supistelua ole ollut yhtä yötä lukuunottamatta. Jokainen päivä eteenpäin ja yhdessä läjässä on positiivista.

Seuraava iso etappi on viikko 30. Yritän kuitenkin olla ajattelematta tuonne asti, koska se tuntuu niin mahdottoman pitkälle ajalle. Nämä päivät sairaalassa ovat hitaita ja ainoan rytmin päivään tuovat ruokailut. Nyt vielä on osastollakin hiljaista kuin meren pohjassa eikä juttuseuraa ruokatilassa ole. Nykytekniikka on kovassa käytössä päiviä piristämään. Miten ihmeessä ennen on saatu aika kulumaan? Nyt on puhelinta, pädiä, Netflixiä ja e-kirjoja. Kun yksi kyllästyttää, vaihdan toiseen. Onpahan tullut pelattuakin kaiken maailman ilmaispelejä, joita en kyllä tavallisesti pelaisi :)

Tänään tehtiin taas kasvukontrolli ja nassikka oli jo 1200 g. Iso nassikka. Hienosti jatkaa kasvuaan keskikäyrällä. Ässällä siis kaikki edelleen hyvin ja vilkas kaveri on.

maanantai 23. syyskuuta 2013

Jänniä käänteitä

No niin, saippuaoopperamme jatkuu saaden uusia jännittäviä käänteitä. Viikko sitten maanantaina minua supisteli koko päivän. Ässäkin ryhtyi jo lopulta vaisummaksi supistelujen kyydissä. Lähdin heti Naikkarille, kun mies palasi töistä kotiin. Kumma kyllä supistelut sitten rauhoittui sairaalassa ja pääsin ultran jälkeen lähtemään kotiin.

Kotimatkalla alkoivat supistelut uudestaan ja kipeämpinä. Kotona painuin heti sängyn pohjalle ja supistelut kyllä rauhoittui, mutta erikoinen olo mahaan jäi. En osaa sitä kuvailla, mutta sanoin miehelle, etten ihmettele, jos tänä yönä lähden takaisin. Tunnin siinä kerkesin olemaan ja sitten tuntui kuin jotain valuisi. Vessaan ja punaistahan se. Ja vessassa sitten oikein lorahti kunnolla verta. Ei kun ambulanssia soittamaan. Makasin sängyssä pyyhekeiden päällä odottamassa lanssia ja tunsin koko aika kun vain valuu ja valuu. Onneksi lanssi lopulta tuli. Tälläkään kertaa ei lanssimiehet olleet ihan ajantasalla asioista, mutta lopulta laittoivat pillit päälle ja totesivat kyydin kiireellisesksi.

Matka oli pitkä. Koko ajan pelkäsin, että veri tulee vauvasta ja se on nyt menoa. Sairaalassa minut kärrättiin heti tutkimushuoneeseen, jossa odotti kaksi lääkäriä. Ihan ensimmäiseksi laitettiin ultra mahalle ja tarkistettiin pienen vointi. Sydän löi ja Ässä jaksoi liikkua. Iso helpotus. Toinen lääkäri piti ultraa koko aika mahalla ja seurasi Ässän vointia muiden keskittyessä minuun. Paikalle tuli vielä anestesialääkäri ja lääkäreiden lisäksi oli kolme kätilöä. Vilinää riitti. Ambulanssissa laitetun viggoon lisäksi laitettiin toinen. Heti lähti tippumaan Ringer ja sokeritippa. Veripalveluun soitettiin ja tilattiin verta, neljä pussia yhteensä varaukseen. Pikahemppa tarkistettiin ja lopulta vauva myös saatiin käyrälle. Ensimmäinen kortisonikin tuikattiin jo pyllyyn. Onneksi vuoto alkoi laantua ja minut kuskattiin tarkkailuhuoneeseen. Olin yön kovassa nesteytyksessä, koko ajan käyrällä ja tiukassa vuodelevossa. Hoitaja oli vieressä koko yön. Yöllä minulle aloitettiin myös magnesiumtippa vauvan aivoja suojaamaan, synnytyksen pelättiin olevan käsillä.

Yö oli kuitenkin rauhallinen. Vuoto ei kokonaan loppunut, mutta rauhoittui selvästi. Aamulla olikin jo toiveikkaampi olo. Kunnes, aamupäivällä tuli yksi selvästi tiukempi supistus. Ja hanat aukesivat. Ja tällä kertaa sitä verta tuli! Sitä tuli niin, etten edes tiennyt niin kovan vuodon olevan mahdollista. Jo alkoi taas tapahtua. Nesteytykset takaisin täysille. Äkkiä ultraan, jossa aloitettiin katsomaan istukan tilannetta uhkaavan synnytyksen takia. Eli miten istukka vaikuttaa sektioon. Minä aloin olemaan todella huonossa kunnossa ja olin pyörtymisen rajamailla. Lopulta silmät kirjaimellisesti pyöri päässä, kun taistelin pyörtymistä vastaan. Ultraa ei pystytty tekemään loppuun. Alkoi taistelu aikaa vastaan. Loppuuko raju vuoto vai joudutaanko hätäsektioon.

Kaikeksi onneksi vuoto tälläkin kertaa loppui. Sain punasoluja, hemppa oli tippunut 113:sta 90:n. Verenpaine oli luvattoman matala ja pelko ja jännitys aiheuttivat omansa olotilaan. Näin kahtena ja toinen silmä oli outo ja olo todella heikko. Iltaa kohti onneksi punasolut ja nestetankkaus auttoivat ja olo koheni.

Jäin luonnollisesti osastolle seurantaan. Pikku hiljaa loppukin vuoto rauhoittui ja tilanne tasaantui. Puolentoista vuorokauden paaston jälkeen sain ensimmäisen mehulasillisen. Ja se oli hyvää! Siitä pikku hiljaa sain alkaa taas syömään. Edelleen olin tiukassa vuodelevossa, joten makuullaan oli syötävä.

Istukan magneettikuvaa kiiruhdettiin, jotta sataisiin lisätietoa tilanteesta. Perjantaina sainkin kuulla sen tulokset ja samalla tehtiin ultra, jotta kaikki mahdollinen tieto on käytettävissä tulevassa sektiossa.

Uutiset eivät olleet hyvät. Istukka on siis totaali previa. Isot suonet kiinnittyvät juuri kohdunsuun yläpuolelle. Esimerkiksi laskimo kulkee juuri suun yläpuolella. Se selittää valtavan vuodon. Noh, nämä jo tiedettiin. Mutta sen lisäksi istukka on kiinnittynyt kohtulihakseen ja erittäin todennäköisesti myös virtsarakon pinnalle. Edessä on siis iso leikkaus. Lääkärit eivät usko, että kohtua voidaan säästää, vaan se joudutaan leikkaamaan pois sektiossa. Sektiota ei voida tehdä Naikkarilla, vaan se tehdään Meikussa, jossa on parempi välineistö ja paikalla on myös gynegologi. Leikkauksessa on suuri verenvuotoriski. Nyt toivotaankin, että leikkausta ei jouduta tekemään päivystysaikana, vaan hallitusti. Kyseessä on oikeasti vaativa leikkaus.

Hirveästi ei ole tehnyt mieli ripaskaa riemusta tanssia. Aika hiljaiseksi tämä tilanne on vetänyt. Pelottaa jopa selviänkö koko leikkauksesta. Nyt makailen Naikkarilla ja kotiinpääsystä ei ole tietoa. Tänään kätilö sanoi, että todennäköisesti synnytykseen asti. Sektio tehdään viimeistään viikolla 34, sen pidemmälle ei uskalleta antaa mennä. Se tietää vielä seitsemää viikkoa. Turvallisempihan se täällä toki on olla, jos vuoto taas alkaa niin massiivisena kuin tiistaina (ja se todella oli massiivinen, ei vain minusta vaan myös lääkäreistä, isommilla viikoilla minut olisi jo kuulemma leikattu), mutta ikävä kotiin on suuri. Mieli ei ole ihan kaikkein juhlavin tällä hetkellä.

Positiivista on, että nyt on kaikesta huolimatta päästy viikko eteenpäin hurjasta tilanteesta huolimatta. Näillä viikoilla ihan jokainen päivä mahassa parantaa lapsen ennustetta, jos syntyy. Viikkoja on tänään 27+5. Vielä pikkuisen reilu kaksi viikkoa olisi jo hyvä, mutta ultimate toive ja tavoite on tuo viikko 34.

Ässä on kaiken keskellä voinut hyvin ja melskaa menemään. Käyränottoa hän inhoaa ja potkii menemään ihan hulluna. Toissa aamuna sydänkäyrää ei juuri liittynyt, mutta potkukäyrä oli melkein tasainen musta palkki :) Vauhtiveikko!

perjantai 13. syyskuuta 2013

Unikoulu

Rauhaisat yöunet ovat vihdoinkin laskeutuneet taloomme. Taika kävi läpi unikoulun nukkumisen mentyä ihan mahdottomaksi. Yölliset kauhukohtaukset ja pelkääminen toi tullessaan sen, että Taika tottui saamaan palvelua öisin. Yhtäkkiä huomasimme, että itku on muuttanut laatuaan ja tuo pikku ryökäle vaati vanhempia nukkumaan vieressä ja pitämään kädestä koko yön. 

Oli vuorossa unikoulu. Palvelut poistuivat ja Taikalla alkoi uuden opettelu. Emme enää antaneet kättä nukahtamiseen, vaan istuimme vieressä. Vajaan viikon Taika protestoi ja rajusti. Jouduimme jopa siirtämään Neidin meidän huoneeseen pinnasänkyyn (johon toinen on jo melkoisen iso), jotta hän sai nukuttua. Neiti kun alkoi myös protestoimaan nukkumaanmenoa, kun Taika huusi ja raivosi omassa sängyssään. Pari ensimmäistä iltaa Taika huusi kurkku suorana, paiskoi peittoa ja tyynyä ja raivosi. Voi että osasi pieni lapsi olla vihainen. Sitten alkoi raivo laantua ja nukahtaminen onnistui jo nopeammin. Minun ei auttanut näyttää naamaani tuolloin ollenkaan Taikalle tai raivo alkoi alusta. Nukuttamiset olivat siis isin hommaa.

Nyt unikoulua on käyty parisen kuukautta. Edelleen on parempi, että isi nukuttaa, jostain syystä äidin kanssa nukahtaminen on vaikeampaa. Mutta nykyisin voin jo käydä sanomassa hyvää yötä molemmille tytöille sänkyyn ilman, että se saa itkua ja raivoa aikaiseksi. Taika kyllä vastustaa nukkumaan menoa, mutta ei enää itke ja raivoa. Hän pyörii ja hyörii sängyssä ja tuumaa ettei tarvitse käydä nukkumaan. Mutta kun ei kiinnitä touhuun huomiota, istuu vain tyynenä huoneessa odottamassa, käy Taika lopulta pötköttämään ja nukkumaan. 

Mutta herkästi menee sekaisin tuon tytön yöunet. Vaikka hän on rasavilli ja melkoisen voimakastahtoinen, on hän myös hyvin herkkä ja erikoiset asiat menevät uniin. Vilkas mielikuvitus saa mörköjä esiintymään monessa paikassa. Hammaspeikkoja etsimme eräänä iltana kaapeista ja sängyn alta ennen kuin uskallettiin käydä nukkumaan. Meidän pieni Taika <3

keskiviikko 11. syyskuuta 2013

Positiivispläjäys!

Iloisia uutisia. Taika pääsi samaan päiväkotiin kuin Neitikin. Vajaan kolmen viikon päästä alkaa päikkytaival. Ihana, helpottava uutinen. Yhden pysähdyksen taktiikalla saan ipanat hoitoon.

Kesäloma-anomus on nyt töissä vetämässä, jotta voisin pitää kertyneitä lomapäiviä pois ennen mammaloman alkua ja en tipahda tulottomaksi. Onneksi päähäni yhtäkkiä pälkähti nuo lomapäivät. Kumma juttu on, jos niitä en pois saa pitää. Onhan ne lakisääteiset lomapäivät ja kun en kuitenkaan olisi töissä tuona aikana, ei niitä voi evätä työtilanteeseen vetoamalla.

Mahan tilanne on nyt ollut rauhallinen, karmeasta yskästä huolimatta. Supistelu on siis pysynyt poissa, kun muistan vain olla pahemmin rehkimättä. Viikkojakin on jo komiat 26+0! Kaksi viikkoa vielä ja selviytymisprosentti nousee jo 90%, jos pieni päättää syntyä. Tavoite on edelleen kuitenkin 30+ paremmalle puolelle.

Asiat siis suttaantuu ja etenee. Kivilasti harteilla on jo pienenmpi!

tiistai 3. syyskuuta 2013

Ultrakuulumisia

Ihan hirveästi ei tee nyt mieli tehdä kärrynpyöriä. Tänään oli erikoislääkärin vastaanotto. Uutiset eivät mieltä ylennä.

Istukka on edelleen kohdunsuun päällä ja reilusti. Mutta ei siinä vielä kaikki. Napanuora on kiinnittynyt nyt niin, että napasuonet tulee suoraan kohdunsuun päälle. Jos siis alkaa verenvuoto, on olemassa iso riski, että se vuotaakin vauvasta, ei äidistä niin kuin yleensä etisessä istukassa. Jos vuoto todella tulee vauvasta, ei ole juurikaan peliaikaa, että kaveri saadaan ulos mahasta turvaan. Lääkäri kysyikin jo, että asummeko kaukana sairaalasta, kuinka nopeasti ehdin Naistenklinikalle, jos alkaa vuotamaan.

Nyt on ihan kaikki vatsaonteloon kohdistuva paine kielletty. Ihan kaikki. Lääkärin sanoin, edes isoa hätää ei saa ponnistaa... Sopivasti olenkin tässä kovassa flunssassa ja yskin ja aivastelen. Että se siitä paineen välttelystä :( Arkeen tämä tuo nyt oman ongelmansa. Millä ihmeellä hoidan lapset? En saa heitä edes autoon, jotta voin viedä eskariin Neidin. Pistää kyllä nyt paletin taas ihan sekaisin. Pohdinnassa on nyt miten tämä ratkaistaan ja pystytäänkö jollain aikaistamaan Taikan päiväkodin aloitusta. Oikein kun muita vaihtoehtoja ei ole.

Päivystykseen on lähdettävä todella herkästi. Synnytyssupistuksia tilanne ei kuulemma kestä ollenkaan. Vuotoa, supistelua, heti on lähdettävä Naikkarille. Seuraava ultra on neljän viikon päästä. 31+ viikolla otetaan magneettikuva istukan tilanteesta, josta nähdään sitten vielä tarkemmin suonitus ja onko istukka kaiken lisäksi kiinnittynyt kohtulihakseen. Nyt onneksi näyttäisi ettei ole, mutta ultralla sitä ei kuulemma varmaksi näe. Viikoilla 34-36 ollaan jo hyvin herkästi leikkausliipaisimella. Minulle jäi kuva, että varsin suurella todennäköisyydellä tuolloin tämä ipana viimeistään syntyy.

Aika pelko persiissä tässä on tämän päivän ollut. Hitto soikoon, saadaankohan tätä ipanaa edes elävänä ulos masusta vai koituuko verenvuoto kohtaloksi? Pelottaa, suututtaa ja ärsyttää. Ikinä, IKINÄ en enää ole raskaana.

torstai 29. elokuuta 2013

Pesänrakennusvietti?

Enenevissä määrin on viime aikoina päässä pyörinyt kodin valmistaminen vauvan tuloon. Pinnasänky onkin jo taas kasassa, tosin se on pystytetty Taikan takia. Uniongelmien takia jouduimme nukuttamaan ipanoita jonkun aikaa eri huoneissa (kerron joku päivä tässä kuinka olemme edistyneet Taikan kanssa) eikä nyt viitsitä sitä enää purkaa poiskaan muutaman viikon takia. 

Vaatteille meillä ei ole yhtään kaappitilaa. Ongelma, johon en vielä ole keksinyt ratkaisua. Asumme asunnossa, jossa ei ole ainuttakaan kiinteää vaatekaappia. Kaikki olemme siis jälkikäteen tänne laittaneet. Nyt pitäisi siis keksiä Ässän vaatteille joku paikka. Lastenhuoneeseen ei mahdu, kaappitilaa on todella huonosti jo noiden tyttösten vaatteille. Eikä lisäkaappiakaan mahdu huoneeseen. Jollain konstilla on varmasti meidän vanhusten huoneeseen Ässän vaatteet laitettava. Tosin meidän kaapissa ei kyllä juuri enemmän tilaa ole. Ehkä siivoamalla ja kirpparille ylimääräistä kuskaamalla? Katsotaan. 

Toinen pohdinnan kohde on ollut hoitopöytä/taso. Hommatako vai eikö. Neidillä moinen oli käytössä. Hänellä oli ihan kaappi, jonka sai lisäkappaleella levitettyä laidalliseksi hoitotasoksi. Ja kyllähän se oli ahkerassa käytössä vauva-aikana. Sittemmin se myytiin, koska lastenhuoneen tilantarve muuttui ja tarvitsimme korkean kaapin leluja varten. Taikalla ei ollut käytössä ollenkaan hoitopöytää tai tasoa. Hänellä oli vain sellainen pehmuste hoitopöytää varten ja sängyllä vaihdoimme vaipan ja teimme hoitotoimet. Hyvin pärjäsimme enkä silloin kaivannut hoitopöytää. Joten ihan ääripäistä on kokemusta ja molemmin on ollut hyvä. Nyt en sitten osaa päättää pitäisikö kuitenkin joku hoitotaso keksiä vai mennäkö samallalailla kuin Taikan kanssa. Pikkuisen alan kallistumaan siihen, että tekisimme pienen rempan tuonne meidän vessaan ja pykäisimme pesukoneen päälle hoitonurkan. Syytän täysin pesänrakennusviettiä tästä hommasta. Jotain selvästi täytyy jo saada puuhata vauvantuloa ajatellen :) Oiva nurkkaus pesukoneen päällä olisi. Ja kun tuo nurkkaus pitäisi joka tapauksessa rempata, se jäi tänne muuton yhteydessä tekemättä, olisi tässä nyt oiva kannuste vihdoinkin tuokin kohta loppuun viedä. Hmmm. Saanko mä lähteä Ikeaan hypistelemään kaikkea ihanaa hyllyä ja koukkua nurkkausta varten?

Äidit ja niiden vietit :)

keskiviikko 28. elokuuta 2013

24+0

Jipii! Keskosen hoidonraja saavutettu. Vielä neljä viikkoa sitten tuntui tämä etappi kaukaiselta ja vaikealta saavuttaa. Mutta niin vain tänne pääsimme. Kakkukahvin paikka.

Tilanne on ollut rauhallisempi viime aikoina. Kun vain maltan pysyä rauhaksiin liikkeessä enkä suuremmin mitään nostele, olen pärjännyt arjessa hyvin. Kävelylenkit on tältä raskaudelta nyt kävelty eikä leikkipuistoon ipanoiden kanssa ole asiaa. Erehdyin viime viikolla käymään yhtenä päivänä Taikan kanssa leikkipuistossa sillä tuloksella, että supisteli kaksi päivää.

Seuraava etappi on 28+, jolloin pienellä on jo hyvät mahdollisuudet selviytyä. Isompi etappi on 30+ ja sen jälkeen olen jo enemmän kuin tyytyväinen. Enää kuusi viikkoa ja viikkoluku alkaa paljon kivemmalla numerolla kuin nyt.

Mutta pitkä tämä raskaus on kuin nälkävuosi. Raskausviikot etenee turhan hitaasti.

keskiviikko 14. elokuuta 2013

Kelalotto

Hui, äitiyslomapaperit toimitettu Kelaan. Hain tällä kertaa mammalomaa varhennettuna. Ajatus taustalla on, että mammarahaan ei vaikuta Taikan päiväkotipaikka, joten hain tuosta samaisesta päivästä eteenpäin hänelle paikkaa. Katsotaan onnistuuko sama päiväkoti kuin siskolla.

Miksi sitten päiväkotipaikka Taikalle? Miksi en hoida lastani, vaikka olen itse kotona? Varmasti blogia säännöllisesti lukeneet jo arvaavat. Raskauteni on riskiraskaus ja jo nyt on nostelukielto. Helppoa näin lasten kanssa kotona toteuttaa. Ennenaikaisuuden riski on kohonnut ja etinen istukka vaikuttavat tilanteeseen. Istukan sijainnin takia on verenvuotoriski. Ja se on lanssikyyti suoraan sairaalaan, jos vuoto alkaa. Kotiin ei saa jäädä odottamaan laantuuko. Verisenä elimenä istukka voi vuotaa verta paljon. Jos nyt jo supistelee ja pitäisi ottaa rauhallisesti, ei tilanne varmastikaan ole helpompi raskauden edetessä. Varmistelemme siis tilannetta jo näin ajoissa. Jos joudun kokonaan vuodelepoon jossain kohdin, on paikka jo haettu. Tai jos lapsi syntyy ennenaikaisesti, toivottavasti vasta 30 paremmalla puolella, on lapsilla päivähoito varmistettu ja joku rutiini jatkuu elämässä. Minun aikani menee sitten keskolassa päivisin.

Miksi ei sairauslomaa? Pitkään kodinhoidontuella eläneellä ei ole kunnollista turvaa sairastuessa/sairauslomalla. Hänellä on hurja 55 päivän karenssi. Se on pitkä aika ilman mitään tuloja. Lasten on syötävä myös äidin sairastaessa. Varhennetulla mammiksella varmistan, että ainakin tuosta päivästä eteenpäin on minulla tulot. Mutta toivon ettei sitä ennen tapahdu mitään dramaattista, vaan voimme jatkaa niin kuin tähän asti.

Ihan sinut en ole tämän päiväkotipäätöksen kanssa. Olin ajatellut pitää Taikan kotona vauvan synnyttyä ja nyt raskaana ollessani. Neitihän käy jo eskaria, joten hänen kohdallaan on eri tilanne. En arvostele kenenkään päätöstä lastenhoidon suhteen. Jokaisella on taustalla omat tekijänsä, joten perheet tietävät itse parhaiten kuinka toimia. Olin vain itse ajatellut toisin ja kokenut, että hylkään isommat lapset vauvan synnyttyä, jos heidät toiselle hoitoon laitan. Mutta nyt tilanne on tämmöinen ja minun on otettava huomioon myös tämän masuasukin vointi ja terveys. Onneksi Taika on reipas ja sopeutuvainen, lapsi joka kaipaa tekemistä ja ohjelmaa. Hän on aina mukana, kun vien/haen Neidin eskarista ja painelee muiden joukkoon leikkimään. Hän on kuin kala vedessä Neidin eskarissa. Vetäjät naureskelevatkin etteivät he edes huomaa, kun Taika sulahtaa joukkoon mukaan. En ole huolissani hänen sopeutumisestaan ryhmään. Uskon, että tämä puolipäivähoito on jopa hänelle parempi kuin kotona olo äidin kanssa, joka ei tällä hetkellä pääse edes leikkipuistoon hänen kanssaan. Puhuimmekin mieheni kanssa, että vauvan synnyttyä, jos päikyssä on mennyt hyvin, Taika jatkaa tovin ryhmässä puolipäiväisenä, mutta lyhennettyä viikkoa. Katsomme tilannetta sitten uudestaan kun siellä olemme.

Nyt jännitän onnistuuko sama päikky. Kuskaaminen olisi paljon helpompaa yhteen paikkaan kuin kahteen.


tiistai 13. elokuuta 2013

154 päivää takana

Masua on käytetty tänään näytillä neuvolassa. Huomenna, jos ihan tarkkoja ollaan, on 154 päivää raskautta takana ja on aika hakea tuet. Päädyimme ottamaan mammapaketin tällä kertaa. Tyttöjen vauvavaatteet kun on jo suurimmaksi osaksi myyty ja annettu eteenpäin, joten vaatteille on tarvetta. Eikä sitä toista ehkä vaaleanpunaiseen mekkoon viitisi muutenkan pukea :)

Neuvolassa oli kaikki niin kuin pitääkin. Hemppa oli 113, joten kokeilussa on taas rautatabut. Pelkään jo niitä etukäteen. Ne pistävät mahan ihan sekaisin ja vessa tulee tutuksi. Edellisissä raskauksissa onkin todettu, että parempi on kun en syö, kun muuten ei kohta imeydy enää mikään ravintoaine ruuan juostessa suoliston läpi. Katsotaan miten käy, onko maha yhtään suosiollisempi tällä kertaa. Aikaisemmin on kokeiltu vaikka mitä tabletteja ja kapseleita ja mehuja ja ja ja ja.

Painoa oli tullut 1 kg viime kerrasta ja koko aikana 2600 g. Varsin maltilla. Jopa niin, että täti kysyikin syönkö minä. Syönhän minä. Mielestäni kuin hevonen. Ei vain nähtävästi tartu. Mutta jos vanhat merkit pitävät paikkaansa, tästä eteenpäin tarttuu. Molempien tyttöjen aikana painoa ei ekalla puoliskolla ole oikein tullut, mutta tokalla puoliskolla on alkanut tarttumaan. Tosin kiloja ei ole jäänyt kummastakaan raskaudesta, joten aikaslailla ovat olleet vauvaa, istukkaa yms. Katsotaan miten tällä kertaa.

Supistelu on pysynyt viime päivinä aisoissa. Vuotoakaan ei ole ollut. Olo on levollisempi tuon asian kannalta. Josko se pieni malttaisi mahassa vielä jonkun aikaa.

Ässä 21+6

keskiviikko 7. elokuuta 2013

Kotiorjat

Kun äidiltä on siivoaminen kielletty, otetaan avuksi pienet kotiorjat. Tytöt olivat ihan innoissaan ja jaksoivat huiskia rättien kanssa pitkään. Välillä rätit huuhdeltiin, kuten kuuluukin. Nyt on koti kiiltävän puhdas.

tiistai 6. elokuuta 2013

Telmivät tenavat

Meidän perheen hittipeli on Oppi&ilo-sarjan Telmivät tenavat. Emme vielä pelaa sitä varsinaisena pelinä, mutta pyöritämme vuoroperään tehtäväkiekkoja ja teemme yhdessä tehtävän. Tenavat tykkäävät kovasti.

Kuvassa on vuorossa varpaat suuhun. Ei paljon lihakset kiristä tenavia :)