Äiti-tytär päivä

Pienokaisen syntymän myötä äidin ja isomman tytön omat yhteiset hetket ovat olleet vähissä ja lyhykäisiä. Tissitakiainen kun on vaatinut oman osansa, äänekkäästi. Päätin tehdä korjausliikkeen ja viettää aamupäivän yhdessä Neidin kanssa. Kaksistaan. Vaikkakin tuo reissu oli samalla sairaalareissu.

Neidin hymy oli leviä, kun hän aamulla huomasi, että tällä kertaa, pitkästä aikaa, lähteekin äiti hänen kanssaan sairaalaan. Isi ei saanut edes pusua lähtiessä, vaan huidottiin kiivaasti pois ja vilkutettiin. "Minä menen nyt äidin kanssa."

Taksi matka hölpötettiin ja pölpötettiin iloisesti. Neiti tutustutti äidin matkan varren nähtävyyksiin ja ihmeisiin. Oravakin viitottiin tavoilleen uskollisesti. Niin kuin aina taksimatkalla sairaalaan. Mutta vain mennessä. Vanhemmilla ei ole mitään havaintoa miksi tuo orava aina viitotaan.



Neiti oli nukutuksessa ensimmäisenä vuorossa. Lyp napattiin ja pian sain tytön takaisin osastolle. Pöllähtäneen näköinen neitokainen istuskeli kainalossani ja hypisteli kättäni ja peittoa. Istuimme hiljaa ja nautimme toistemme läheisyydestä. Pian alkoi isoimmat lääkehöyryt hävitä ja leikki  voitti rötköttelyn.

Pääsimme ulos käymään ennen kuin punasolut aloitettiin tiputtamaan. Neiti keinui hymy naamalla ja komensi äitiä laulamaan. Uudestaan ja uudestaan. Läpi käytiin Teletapit, Maisa hiiri, Hello Kitty ja monet muut. Järjestys oli tarkka ja montaa kertaa ei saanut samaa laulua laulaa peräkkäin. Oli keksittävä uusi. Lopulta alkoi äidin suu olla melkoisen kuiva hoilottamisesta ja palasimme sisälle.

Neiti nukahtikin melko pian sisälle päästyään ja nukkui loput pökkyrät unilääkkeestä pois. Pitkiltä unilta herättiin tukka pystyssä ja silmät ristissä. Meidän hidas herääjä oli entistä hitaampi myöhään menneiden ja lääkepöhnäisten päiväunien jäljiltä. Hieman huojuen istua tökötettiin ja tuijotettiin tyhjää. Kysyin: "Haluatko äidin kainaloon pötköttämään?" Läps läps = haluan. Siinä me sitten möllötimme, molemmat selällään sairaalan sängyllä. Pieni nyytti kainalossa tuhisten. Kehuin pikkuista Äidin Muruksi. Naamalle levisi niin valloittava ja muikea hymy. Neiti oli onnellinen. Juuri siinä, äidin kainalossa.


Illalla mummi kurvasi hakemaan meidät kotiin. Mumminkin korvaan piti laittaa kala. Ilmeisesti se toimi kuumemittarina. Kyseisellä kalalla oli tutkittu useamman ihmisen korvat sinä päivänä. Kotonakin oltiin Äidin tyttöjä. Isi ei kelvannut ollenkaan. Oli tuo päivä tarpeeseen, äidille ja Neidille. Vaikka sairaalassa sen vietimme.






P.S. Voin kertoa, että tissit huusivat hoosiannaa iltapäivästä eteenpäin. Pikku takiainen kun ei tehtäväänsä päässyt hoitamaan. Emme tienneet etukäteen, että punasolutkin tiputetaan samalla reissulla. Olisimme päivän järjestäneet jotekin toisin, imetyksen takia.