maanantai 10. lokakuuta 2011

Osastolle vai ei?

Tänään on luvassa jännitysnäytelmä nimeltään osastolle vai ei. Neidin veriarvot ovat edelleen seilanneet, pysyen enempi alavireisenä kuin ylävireisenä. Lääkitys on jälleen kerran tauolla, jotta arvoja saataisiin nostettua. Hemppakin roikkuu jo 80 pinnassa.

Huoli on taas nostanut päätään. Miksi ihmeessä arvot eivät nyt yhtäkkiä pysy kohdillaan? Tätä on jatkunut jo kuukauden päivät. Uusiminen kummittelee sitkeästi takaraivossa. En varmastikaan pääse tuosta ajatuksesta eroon ennen kuin seuraava lyppi on otettu. Onneksi aamun verinäytteet ottanut kotisairaanhoitaja lupasi jättää soittopyynnön lääkärille. Jospa saisin edes jotain vastauksia.

Tänään olisi tarkoitus aloittaa tämän hoitojakson viimeinen osastojakso ja sytostaattikuuri. Mutta, neutrofiiliarvot ovat olleet pielessä, joten emme tiedä miten tässä nyt käy. Iltapäivällä saamme tietää tuleeko lähtö osastolle vai pitääkö jäädä odottelemaan arvojen nousua. Olemme lähtökuopissa viitsimättä kuitenkaan vielä pakata valmiiksi.

Kovasti toivon, että arvot olisivat kohentuneet ja pääsisimme osastolle. Saataisiin lusittua tämä viimeinen sytostaattikuuri alta pois. Minulle tuo tietää osastoleskeyttä. Pienempi nappula kun ei saa tulla osastolle, edes käymään. En ole ihan varma kuka on kenellekin se infektioriski. Pienempi osaston potilaille vai sairaala pienelle. Ymmärrän kyllä tilanteen, mutta minulle se tietää harmia ja kovaa ikävää isommasta Neidistä. Yksinhuoltajuus pienelle vauvalle tulee taas tutuksi viiden-kuuden päivän ajan.

Korvikkeet on ostettu varastoon. Pullot odottaa vielä pesua. Tänään kokeilemme suostuuko tuo tarkan markan tyttö koko korvikkeeseen koskemaan. Pikkuisen on vielä maitoa pakkasessa pahan päivän varalle. Pumpulle ei juurikaan heru. Pumpulla saisin istua useamman kerran päivässä, että saisin edes yhden syöttökerran maidot Pirpanalle. Vaikka minun tekee jostain syystä todella tiukkaa tuo korvikkeen antaminen, koitan olla itselleni armollinen ja käyttää pumpulla istumisen sijasta aikani johonkin mukavampaan. Lienekö tuo keskosstartti tässä osana, että koen niin tärkeäksi äidinmaidon. Moista en murehtinut Neidin kohdalla. Silloinkaan kun en saanut pumpattua juuri mitään. Sen muutaman kerran, kun Neiti hoidossa oli, annoimme murehtimatta korviketta.

Me jännitämme täällä miten meidän käy. Peukut on pystyssä, jotta pääsisimme aloittamaan kuurin!

1 kommentti:

  1. Peukut pystyssä täälläkin! :(

    (Ja uskonpa että tuo imetys/korvikeasia on nimenomaan keskosuuden takia niin "tärkeä". Mutta jätä ihan huolella se aika muuhun, kyllä sillä korvikkeella kasvaa.) :)

    VastaaPoista