maanantai 5. elokuuta 2013

Dg. placenta previa

Tänään oli tuo odotettu rakenneultra. Pienellä oli kaikki juuri niin kuin pitääkin ja mitat vastasivat tarkalleen viikkoja. Ässä potki ja heilutteli reippaasti. Välillä meni sormet suuhun ja nähtiinpä jopa pikkuisia nielemisliikkeitä.

Olen itse laskenut päivän väärin viikkoja ja tänään onkin 20+5, itse olin menossa päivässä 20+4. Mutta eipä tuolla päivällä ole tässä kohdin merkitystä.
Heippa kaikille!

Mutta etinen istukka eli placenta previa sai varmistuksen. Istukan reuna on kohdun suun päällä. Mutta reunaa on sen verta reilusti yli kohdun suun, että kätilö epäili ettei se siitä raskauden ja kohdun kasvun myötä nouse pois. Pieni mahku tälle kuitenkin on. Jos synnytystapa ei olisi jo muutenkin sektio, olisi se tällä diagnoosilla varmistunut. 

Kätilö konsultoi tilanteesta lääkäriä ja selitti tilanten. Nostelukielto jatkuu ja samoin lepokäsky. Jos vuoto ja kipeät supistukset helpottavat, saa supistusten rajoissa liikkua. Mutta jos tulee kipeitä supistuksia säännöllisesti tai enempi veristä vuotoa, pitää lähteä heti päivystykseen. Seuraava ultra on syyskuun alussa lääkärille. Onneksi kohdunkaula oli ihan kiinni ja pitkä, joten toistaiseksi supistelu ei ole saanut mitään aikaiseksi. Näin saa luvan jatkuakin.

Neiti aloittaa nyt tämän takia sitten jo huomenna eskaritaipaleensa. Alun perin oli sovittu neljästä päivästä viikossa, mutta vaihdoimme sen viideksi päiväksi. Tämä helpottaa jo kummasti, kun on vain yksi lapsi päivisin vastuulla ja hoidettavana. Taikan hoitokuvioita selvitetään, mutta mummi pystyy jonkun verran työaikojaan sumplimaan ja siten auttamaan Taikan hoidossa. Huomenna tapaan myös neuvolan perhetyöntekijän ja katsotaan pystyvätkö he auttamaan jotenkin tässä tilanteessa. Toivottavasti. 

Pahallehan se tuntuu, kun pitää lapset laittaa toisille hoitoon, kun itse on kotona. Noh, Neiti olisi aloittanut joka tapauksessa varhennetun eskarin ensi viikolla. Mutta pakko se on ajatella myös tuota pientä masu-asukkia.

Hoitoisuuden raja muuten Naikkarilla on 24+0 eli enemmän kuin toisissa lähteissä on. Hirmu pitkälle ajalle tuntuu. Vaikken millään muotoa tahdo, että tämä pieni syntyy jo tuolloin, niin helpottaa se henkisesti kuitenkin, kun tietää, että toisen eteen tehdään jo jotain. Nyt selviämismahdollisuus on tasan 0. Sitten on edes pieni. 

Kätilön sanoin: "Ette te nyt kyllä helppoa raskautta ole saaneet kokea. Stressitön ei ole tämäkään."


10 kommenttia:

  1. Noin muistelinkin, että hoitoraja on 24+0 eikä 22+0 :( Mutta! 23+0 on jo mahdollista jäädä henkiin, pitää osata vaatia ja riippuu vähän henkilökunnastakin.

    Toivon kumminkin koko sydämestäni, että raskaus menee PALJON noita viikkoja pidemmälle <3 (ihan meinaa taas itkettää... kyyneleet jo valuu, kun mieleen tulee meidän Sofian sairaalakaveri joka syntyi 23+ viikoilla ja toisessa sairaalassa antoivat vaan surunvalittelut.. lähtivät itse toiseen sairaalaan ja vauva selvis ja pääsi kotiinkin rv 38+)

    Joo, nousee vain tunteet ja ajatukset taas pintaan.

    <3<3<3 kaikkea hyvää teille.

    Ja kyllä se taika ja neiti saa vielä vanhempien huomiota ja hellyyttä, äkkiä se laskettuaikakin koittaa ja sitten on neitillä ja taikallakin yksi ihana leikki- ja tappelukaveri lisää. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hui, oliko pieni vielä mahassa, kun vaihtoivat sairaalaa vai miten onnistuivat? Onneksi tarinalla on onnellinen loppu ja pieni taisteli sitkeästi.

      Poista
    2. Lapsivedet oli "vain" menneet ja supistuksia tuli. Toki kyse oli ensinmäisessä sairaalassa ei-yliopistollisesta sairaalasta, mutta olisihan sitä voitu ambulanssi laittaa liikkeellee jne. Mutta olivat vain kiven kovaa sitä mieltä, että noin pienille ei ole mitään tehtävissä - missään. Itse sitten ajoivat yliopistolliseen, vauva syntyi (elävänä), tehtiin kaikki mitä voitiin, vietiin teholle, painoi 660g, pääsi kotiin rv 38+ ja voi ihan hyvin, pienikokoinen mutta aivoverenvuodoista ei ole jälkeäkään eikä ole tarvinnut astmalääkkeitä toisin kuin taas meidän Sofia.

      Jotenkin mua kauhistaa aina foorumillakin lukea, kuinka toisille on sanottu ettei mitään voi tehdä ja käsketty synnyttää tai lähetetty kotiin ja lapsi menehtynyt. Ja toiset on samoilla viikoilla samoilla oireilla otettu sairaalaan, pääalaspäin mukaan, supistuksen estoa ja lopulta vauvankin eteen tehty kaikki, vaikka tämä olisi syntynyt. IHAN JÄRKYTTÄVÄ ERO HOIDOISSA! Riippuen sairaalasta ja henkilökunnasta, joka kohdalle sattuu. :'(

      Olin emman raskaudessa niin varautunut siihen, että jos joudun enne rv 24+0 rajaa synnyttämään, niin hukkaan neuvolakorttini ja väitän viikoiksi tuon rajan, jotta edes yritetään tehdä kaikki. Ja kuinka kiukuttelen ja raivoan ja kerron esikoisen sairaalakavereista, jotka on syntyneet noilla varhaisemmilla viikoilla.

      Niin. Haluan kai vain sanoa, että ei saa luopua toivosta ja taistele hoidosta tarvittaessa. Toivon kumminkin, että pääsette paljon pidemmälle eikä tuommoisia ongelmia tule. Rajapyykki kerrallaan. <3 :)

      Poista
    3. Hurjia eroja tosiaan tuntuu olevan sairaaloiden ja lääkäreiden välillä. Ei niin saisi olla, onhan se epäreilua, että ihan sattuma vaikuttaa siihen hoidetaanko vai ei. Sattuma kenet lääkärin tapaat. :(

      Poista
  2. Ei teille tosiaan ole ongelmattomia raskauksia/vauva-aikoja suotu :(
    Rukoilen että tämä pikkuinen saa köllötellä kohdun suojissa ihan täysiaikaiseksi saakka.

    VastaaPoista
  3. Miten voikin teille sattua aina näitä elämää hankaloittavia tekijöitä?
    Toivottavasti neuvolan perhetyöntekijä on tilanteen tasalla ja järjestää apua. Halvemmaksi se kuitenkin tulee, kuin muut vaihtoehdot tilanteitten kehittymisen suhteen.
    Pysy pikku-poika piilossa pitkään!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuule, sanos muuta. Joskus tuntuu kuin eläisin jotain huonoa saippuaoopperaa :) Helpolla ei ole lapset meitä päästäneet. Onneksi elämä ei muilla osa-alueilla ole tälläistä, vaan rullaa tasaisesti eteenpäin, ongelmitta.

      Päivittelen perhetyön tilanteesta tarkemmin myöhemmin, kun asiat tästä vielä lisää selviintyvät, mutta apua on onneksi jo luvattu!

      Poista
  4. Toivon mahdollisimman hyvää loppuraskautta sinne ja pikkuiselle pitkää masussa oloa! Voimia! Toivottavasti saatte myös neuvolasta pikaista apua.

    VastaaPoista