torstai 26. syyskuuta 2013

28+1

Tärkeä rajapyykki ohitettu. Viikko 28 lähti käyntiin ja vauvan mahdollisuudet selvitä mahan ulkopuolella paranivat selvästi. Sen kunniaksi ystäväni toi minulle pitsan ja turisimme ja nauroimme ajan kanssa eilen illalla. Tärkeitä hetkiä tylsään sairaala-arkeen, jotta taas jatkaa.

Tilanne on nyt pysynyt stabiilina. Pientä vuotoa on ollut joka päivä, mutta se on pysynyt hyvin pienenä eikä supistelua ole ollut yhtä yötä lukuunottamatta. Jokainen päivä eteenpäin ja yhdessä läjässä on positiivista.

Seuraava iso etappi on viikko 30. Yritän kuitenkin olla ajattelematta tuonne asti, koska se tuntuu niin mahdottoman pitkälle ajalle. Nämä päivät sairaalassa ovat hitaita ja ainoan rytmin päivään tuovat ruokailut. Nyt vielä on osastollakin hiljaista kuin meren pohjassa eikä juttuseuraa ruokatilassa ole. Nykytekniikka on kovassa käytössä päiviä piristämään. Miten ihmeessä ennen on saatu aika kulumaan? Nyt on puhelinta, pädiä, Netflixiä ja e-kirjoja. Kun yksi kyllästyttää, vaihdan toiseen. Onpahan tullut pelattuakin kaiken maailman ilmaispelejä, joita en kyllä tavallisesti pelaisi :)

Tänään tehtiin taas kasvukontrolli ja nassikka oli jo 1200 g. Iso nassikka. Hienosti jatkaa kasvuaan keskikäyrällä. Ässällä siis kaikki edelleen hyvin ja vilkas kaveri on.

11 kommenttia:

  1. Kovasti tsemppiä sairaalassa lonnimiseen! Sairaala-arki on niin puuduttavaa ja sitä on teillä kyllä ollut riittämiin. Toivon koko sydämestäni teille tämän seikkailun jälkeä tasaista ja leppoisaa perhearkea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia. Toivon minäkin, että tämä olisi nyt viimeinen sairaalareissu meidän perheessä hyvin pitkään aikaan ja pääsemme nauttimaan ihan tavallisesta lapsiperheen arjesta jatkossa.

      Poista
  2. Oi miten kuulostaa ihanalta että raskaus edelleen jatkuu ja olet jo noin hyvillä viikoilla! Jos tarkkoja ollaan niin nythän lähti sulla jo 29.s raskausviikko käyntiin kun takana on jo 28+1! Kun itse olin raskaana ja supistelin kivuliaasti just noilla viikoilla niin oma äitini lohdutteli että lakkaa stressaamasta,noilla viikoilla hoidettiin onnistuneesti vauvoja jo 1970-luvulla jolloin itse synnyit.No,äiti tiesi mistä puhui kun on itse jo silloin ollut keskolassa töissä!:) Tietty sulla on noita istukkaongelmia ja vuotovaaraa tuossa lisänä,mutta hyville viikoille olet jo selvinnyt ja hoito on parasta siellä missä olet.Voimia ja kärsivällisyyttä makoiluun! Täällä taustalla pidetään varpaat ja peukut pystyssä puolestanne! Onko kotona kaikki hyvin ja isompien hoidot järkkääntyneet niin ettei sun sitä tarvii murehtia? reetta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Isompien hoito on onneksi saatu järjestettyä. Saimme vielä entisestään aikaistettua Taikan päiväkodin aloitusta. Hänestäkin tuli nyt pikku päiväkotilainen ja hyvin on viihtynyt. Ukki hakee iltapäivällä molemmat ipanat pois, joten päivästäkään ei tule ihan mahdottoman pitkä. Isillä kun työmatkoineen menee lähemmäs kymmenen tuntia.

      Nuo viikkoista puhumiset ovat niin sekavia. Tiedän, että tämä on jo 29. viikko, mutta kun taas täällä sairaalassa kaikki puhuvat viikko 28:sta, on se tarttunut minuun. Mieluiten kerronkin viikot 28+1 muodossa, jotta sekaannuksia ei tulisi.

      Poista
  3. Ai hurja millaista kyytiä taas, ihan pahaa tekee kun mietin miten paljon olette jo joutuneet kestämään. Toivottavasti pääsette 30+ viikoille. Jaksamista sinulle ja miehellesi *halaa*

    VastaaPoista
  4. Tsemppiä sairaala-arkeen! Toivottavasti tilanne rauhoittuisi ja pääsisitte vauvelin kanssa mahdollisimman pitkille viikoille. Ja saisit ajan kulumaan. Miten olis ristiäis-/nimiäiskutsujen väkerrys hiukan etuajassa, jos sellaiset meinaatte pitää? :)

    VastaaPoista
  5. Oikein paljon jaksamista koko perheelle. Kun vauva syntyy, niin toivon sydämestäni teille "normaalia" vauva-aikaa ja elämää.

    VastaaPoista
  6. Hei, Voimia loppuraskauteen. Olen ollut juuri samanlaisessa tilanteessa sinun kanssasi v.2008 ja jouduin vuodon takia sairaalahoitoon 28+1, jolloin kortisonit pistettiin. Totaali previa. Kandit saivat ultrailla ja hämmästellä. Poika syntyi 35+1 ja lyhyen tehohoidon jälkeen kaikki kunnossa ja nyt vietimme 5-vuotis synttäreitä :) Tiedän pelon, toivon ja odotuksen tunteen. Voimia voimia. P.S.Ajankuluksi : joulukorteiksi askartelin pieniä piparkakku ukkoja ja akkoja mustalle pellille. Niitä leikkaamalla ja tursuttamalla purin huolta ja pelkoa. Ikkunalaudalla kuivuivat ukkelit ja akkelit. Mielenterveys oli koetuksella :)

    VastaaPoista
  7. Onnea taas uudesta viikosta!

    VastaaPoista
  8. Onnea täältäkin uudesta viikosta! Mä makasin vuonna 2004, ja olin syvästi kateellinen naapurimakaajalle, jolla oli läppäri =D Mulla oli vaan kirjat, ja jos hyvä tuuri kävi eikä viereisessä sängyssä ollut kaveria näin vilauksen telkkarista. Senkin vain jos makasin vasemmalla kyljellä, kun oli pakko vaihtaa kylkeä en enää nähnyt.Tuntui kyllä aika pitkältä, kyllä. Tsemppiä!!! T:Hanna

    VastaaPoista