Kotona!

Pääsimme tänään kotilomille!!!! Vihdoinkin on koko perhe saman katon alla. Aivan mahtavaa.

Keskiviikon tietämillä jo näytti, että reissu pitkittyy. Pirpanalla tuli yön aikana muutama apnea. Hän kuitenkin korjasi ne ilman lisähappea. Äidin ja isin tunteetkin kerkesivät käydä jo aallon pohjalla ja pelko hiipi takaisin pintaan.

Sittemmin apneat ovat pysyneet taas poissa ja saturaatiotkin ovat jo pidempään pysyneet hyvinä. Tänään, aivan puskista, saimme sitten luvan kotilomille. Olin varautunut, että vähintään menee ensi viikon alkuun ennen kuin lomista puhutaan uudestaan. Lääkäri pääsi yllättämään!

Kotiuduimme apneamittarin kanssa. Sitä saa pitää kiinni niin paljon kuin haluaa, mutta koko aikaa ei ole pakko. Yöt aiomme mittarin pitää päällä, jotta saamme itse rauhassa nukkua eikä tarvitse hengitystä vahtia. Päivät koitan pärjätä ilman ja luottaa omaan silmään lapsen vointia arvioidessa. Sylissähän tuo valtaosan ajasta kulkee, aivan kuten siskonsakin aikanaan.

Syöttöpunnituksiaakaan ei sitten kotona enää tehdä. Vähän minua jännittää, kun nyt pitää ihan vain arvioida paljonko Pirpana on syönyt. Tississä kun ei ole mitään mittaria. Voisiko sellaisen jostain siihen saada? Olihan tuo Neitikin täysimetyksellä ja hyvin kasvoi. Vaan nyt on niin tottunut siihen, että ruokamääriä vahditaan, että luottoa ei vielä ole syntynyt. Ruoka-ajoistakaan ei ole tarpeen orjallisesti pitää kiinni, vaan enemmän lapsen tahtisesti saadaan mennä. Tärkeintä on saada vuorokauden aikana tarvittava määrä maitoa. Vaan mites arvioida, että tuo määrä tulee täyteen? Ehkäpä tähän tulee varmuus tämän kotiloman aikana. Luotto itseeni ja lapsen haluun syödä riittävästi.

On tämä vain niin erilaista kuin täysiaikaisen lapsen kanssa. Vaikkakaan tuota en ole koskaan päässyt kokeilemaan, vaan eipäs kovin moni täysaikainen lapsi kotiudu hälyttimien, ruokamäärien tarkkailun ja nenämahaletkun kanssa.

Koti <3