tiistai 20. syyskuuta 2011

Seitsemän peninkulman saappaat

 


Niin hassunkurisen touhun nään
suu tuos on sepposen seljälään

suu pieni ja hampaaton

Se naurua on!

Suu pieni, mikä sua naurattaa?

Mikä ilo noin sirriin silmät saa?

Näin kyselen turhaan lapseltain.

Se nauraa vain.

Se on lämmintä maitoa pullollaan.

Sil on äidin suukkonen otsallaan.

Se on kurkkua myöten kylläinen

peto pikkuinen.

Sinä paljon vaadit Ja paljon saat

Sinä siunaat kättemme toukomaat.

Nyt vasta ne tähkän kantaa:

Sinä annat meidän antaa.

Aarro Hellakoski






 
Sivelen armaita kasvojasi,
poskesi pientä omenaa.

Siroja, kirkkaita kulmiasi,

tukkaasi silkinruskeaa.

Nenääsi pientä ja lystikästä

-sinua ilman en elämästä

mitään saataisi aavistaa.

Vain sinun luonasi rakkaani, pieni,

löysin kirkkaan selkeän tieni,

iloni yksinkertaisen.

Olen vain suojeleva syli.

Kasva kauas äitisi yli,

äitisi tietämättömän.

Aale Tynni



2 kommenttia:

  1. Miten taitava Likka!

    Onnea upeasta uudesta taidosta!

    VastaaPoista
  2. jaaaaaaaaa nyt mä itken taas kun luin tuon Aale Tynnin runon. Se on ihan mun lemppareita.

    BYÄÄÄÄÄÄÄÄ...Liikkis.

    VastaaPoista