Siskokset kuin ilvekset

Olisi niin paljon asiaa ja niin vähän aikaa. Mistähän päästä aloittaisi kertomisen?

Pirpana on kasvanut hienosti. Perjantaina oli 3kk (7vkoa) neuvola. Kokoa oli 5260g, 56,5 cm ja hattu 39,4 cm. Kaikki mitat menevät +1 käyrillä. Hienoa Pirpana, jatka samaan malliin kasvua! Korttiin on kirjoitettu: "Kasvuja tullut hienosti rintamaidolla. Vatsallaan hienosti, suositellaan harjoituksia ja tarkastamaan käsien asentoa. Hymyilee ja juttelee kivasti." Käsien asennon tarkistaminen tarkoittaa sitä, kun tämä vauhdikas Pirpana on keksinyt, että pään painon avulla voi keikauttaa itsensä takaisin selälleen eikä pysyisi yhtään vatsallaan. Nyt levitetään käsiä sen verta ettei pääse käyttämään kikkaansa. Terkkari kehui kovasti kuinka on tarkkaavainen ja menevä tyttö. Sanoikin, että teillä taitaa vauhtia riittää, kun Pirpana tuosta liikkeelle lähtee.

Tämä äiti on ihan äimänä tuosta lapsen kehityksen vauhdista ja vielä enemmän tarkkaavaisuudesta (Neiti kun oli lähes sokea pienenä). Tuntuu vallan ihan oudolle, että tämänkin tapauksen kanssa neuvolassa suositellaan lattialla pitoa ja vatsallaan pitäisi olla parisenkymmentä kertaa päivässä (kuka ihme tuon ehtii tekemään päivän muiden hommien ohessa?). Kun tuota kehitystä ja taitoja on jo nyt putkahdellut eikä me mitään kommervenkkejä olla asian suhteen tehty. Vatsallaan on jo hienosti kyynärnojassa, ollut jo pitkään. Mikä on minusta aivan käsittämätöntä. Toinen on kehitysikää vasta kahdeksan viikkoa. Lienekö tuo neuvolan kehoitus sitten peruja sittereiden käytöstä? Kehoitetaan vanhempia pitämään lasta myös lattialla. Mene ja tiedä.

Tämmöisen tavisipanan kanssa on ihan omituista käydä neuvolassa. Kehitys menee just niin kuin pitää ja mitään ihmettelyn aiheita ei ole, mitä nyt pikkuisen tuon keskosuuden takia. Esikoisen kanssa kun ei oikein osattu vastata mihinkään äidin mieltä askarruttavaan kysymykseen ja totesinkin, että erityislapsen kanssa neuvola on paikka missä mitataan, punnitaan ja rokotetaan. Kysymykset on syytä kysyä muualla, jos vastausta kaipaa. Mutta meidän neuvolatädin eduksi on rehellisyyden nimissä sanottava, että hän on aina asennoitunut Neitiin kuin keneen muuhun lapseen hyvänsä. Kehunut ja lörpötellyt. Vaikka kehitys on laahannut, on aina löytynyt kehuttavaa ja ihasteltavaa. Mutta tuo tietopuoli on sitten ollut se miinuskohta.

Nämä sisarukset ovat luonteiltaan kuin yö ja päivä. Siinä missä Neiti on toki määrätietoinen ja topakka, hän on kuitenkin rauhallinen ja ilmaisee ilot ja varsinkin surut varsin maltillisesti. Uhmakohtauksetkin ovat olleet lepsuja. Tahtoa siitä huolimatta Neidillä on vaikka muille jakaa. Sen ovat huomanneet kaikki terapeutitkin. Mutta sitä tahtoa ei vain ilmaista niin, että naapuritkin kuulee. Neiti on myös erittäin tarkka kuinka tavaroiden pitää olla. Kirjaa luettaessa hän asettaa sen millin tarkkuudella oikein. Ruokalappua oiotaan syödessä, jos pikkuisenkin väärin. Annas olla, jos äiti tai isi menee ja koittaa laittaa lelun tms. toisella tavalla, kuuluu heti öhöh (Neidin tapa sanoa ei) ja hän korjaa sen oikein. Joskus kirjan lukemisessa ei meinata päästä alkuun, kun sitä pitää asetella just oikein. Tämä pikkukakkonen on sitten aivan toista luokkaa. Kun ei miellytä, niin sen ilmaistaan sitten niin, että kitapurjeet heiluu. Kiihtyvyys on avaruusraketin luokkaa. Hereillä ollessa Pirpanaa on viihdytettävä tai kuuluu vastalause. Vauva-asennossa ei ole saanut enää vähään aikaan kantaa. Pystyssä pitää olla ja naama menosuuntaan. Leikkimatollekin halutaan katselemaan ja kummastelemaan, mutta vain sinä oikeana Pirpanan valitsemana hetkenä tai saamme kuulla asiasta. Yhteistä tytöille on topakka luonne ja tahto, ilmaisujen intensiteetti on sitten aivan eri luokkaa. Mutta aivan ihania tyttösiä molemmat!