Negatiivisuus on positiivista

Eilen oli juhlan paikka. Saimme viime viikolla otetun lypin vastaukset: näyte on puhdas!!!!! Iso kivi vierähti taas sydämeltä. Joka ikinen kerta sitä vain jännittää sydän syrjällään.

Nyt on ollut niin monta puhdasta näytettä viime syksyn positiivisuuden jäljiltä, että lypit harvennetaan jo otettavaksi neljän kuukauden välein. Jännittävää ja huojentavaa. Lääkäreillä on siis jo uskoa, ettei siellä mitään pommia ole muhimassa. Eihän tuota lypin ottoa muuten harvennettaisi. Mutta samalla kaihertaa äidin mielessä: mitä jos kumminkin. Kuka opettaisi äidin sydämelle ottamaan rennosti ja lakkaamasta jännittämästä? Vai pystyykö vanhempi edes siihen?

Verikokeetkin harvennettiin otettavaksi kahden viikon välein. Veriarvot ovat olleet tasaisen hyvät ja halutuissa viitearvoissa. Leukkariarvo ei siis saa olla myöskään liian hyvä, vaan silloin lääkkeiden annosta nostetaan.

Tyhmä hiivakin on nyt saatu kuriin. Lääkäri ei oikein osannut sanoa mistä se voi johtua. Hetken vielä annamme Diflucania (sienilääke), jotta varmasti jokainen pikku hippunenkin on kadonnut. Jos hiiva vielä uusii, sitten otetaan jo enempi kokeita, jotta saadaan selville mistä lajista on oikein kyse.

Tästä on oikein hyvä jatkaa kohti kesää. Aurinkokin jo lämmittää mukavasti ja henki kulkee vanhemmilla jälleen helpommin.