Tapahtuipa eräänä iltana kaukana, kaukana K10:n osastolla. Osaston Prinsessan äiti soittaa kysyäkseen miten yö on lähtenyt sujumaan. Edellisenä yönä kun oli ollut sykkeen romahus.
-¨Tässä on Napsukan äiti, hei!
-No hei!
-Onkos neiti tänä yönä yrittänyt heittää veivinsä?
-Mitä tehnyt? kysyy hoitaja kummastuneena.
-Yrittänyt heittää veivinsä.
-E-eei, naurahtaa hoitaja väkinäisesti, eihän nyt semmoista. Hyvin on nukkunut.
-Ööö, okei. Hyvä juttu. Hyvää yötä sitten.
-Hyvää yötä.
Seuraavana aamuna aamukierroksellaan lääkäri kyselee varovaisesti Prinsessan vanhemmilta: "Teillä oli kuulemma kuolemanpelkoa?". Hetken hölmistyneet vanhemmat ovat hiljaa. Sitten sytyttää lamppu Isin päässä.
-Aah, eilen iltaisen keskustelun perusteella? Se oli Äidin omituista huumoria.
Olen useampaan otteeseen osastolla huomannut, että huumorini ei taida olla sieltä hauskimmasta päästä ;) Hoitaja onkin alkanut vakavissaan minulle selittämään ja olen joutunut siihen toteamaan: "Öh, en ollut ihan tosissani....". Hieman hämilläni.
Mutta välillä on vain pakko saada nauraa. Kaivaa asiasta edes yksi positiivinen puoli. Etsiä huumorinhippu jostakin. Aina kun ei tiedä itkeäkö vai nauraa. Usein valitsen silloin nauramisen. Se on minun tapani käsitellä vaikeaa tilannetta. Purkaa sitä. Koko ajan ei vain jaksa itkeä tai synkistellä. Muuten minun viimeisten vuosien kyyneleillä voisi kastella Saharan autiomaan!
Buhaha!
VastaaPoistaNää on parhaita :)
Mä välillä mietin, että ottekote olleskaan ihan normaaleita tai siis, kun me ei ainakaan olla? Kun mielummin nauraa ja vääntää jotain juttua kun istuu kuin tatti tunkiolla synkistelemässä. Hoitajat ei oo tainnu tottua ihan kauheesti tohon huumoriin...
Hyviä nauruja ja makeita kikatuksia sekä erinomaista hihitystä hoitajien omituisille ''TÄH?!'' ilmeille!
K10:llä huumoria ei järin tunnuttu hoitohenkilökunnan taholta viljeltävän. Meidän normi-sairaalassa sen sijaan kyllä.
VastaaPoistaTiedän kyllä vanhempien sitä huumoria siellä K10:llä viljelleen kautta aikojen. Hassua, jos se vielä hoitohenkilökuntaa yllättää. Ehkä hoitajien vaihtuvuus on niin suuri ja osaston "label" nuoria aloittelevia hoitajia jännittää?
Kyllä se huumori noilla osastoilla, vanhemmilla ja osalla lapsistakin, on aika sairaan mustaa. Niin sen on oltava, ei sitä muuten jaksa.
Voimia ja Valoa teille.
Olen useampaan otteeseen osastolla huomannut, että huumorini ei taida olla sieltä hauskimmasta päästä ;)
VastaaPoistaOikeus olla eri mieltä. On se kumma kun sun seurassas alkaa melkein kärsimään virtsankarkailuoireista kaiken maailman down-kohtausten lisäksi. Nih.
Mitä?? Jollain muullakin samoja ongelmia!
VastaaPoistaSuuri asia millä jaksan koko tyhmää tautia, on huumori. Ja aina olen ongelmissa sen kanssa! Tyhmä kun olen niin avaan suuni ja pohdin asioita ääneen.
Kuten kun mulla on tää laktoosi-intoleranssi, niin tulisiko mun maha kipeäksi myös iv-maidosta? Kysymys liittyi ainoastaan Kabiven-letkuruuan (siis suonensisäistä ravitsemusta) ja nukutuslääke propofolin maitomaiseen väriin ja koostumukseen. Sitten olinkin uhannut kuulemma laittaa maitoa suoneen????
Tai toteamus että syöpä laihduttaa, pitää suositella muillekin ylipainoisille. Ja tadaa minulla on kuulemma syömishäiriö..
Ja näitä kuule riittäisi. Jos olen reipas ja revin iloa pienistäkin asioista olen laitostunut. Jos olen ihan romuna ja makoilen vaan, olen masentunut.. Miten päin pitää olla että kelpaa.
Tsemppiä teidän hassulle perheelle. Vaikken teitä tunne, olette ajatuksissani!