Pieni lämpöpatteri

Pikku-Neidillä oli heti aamusta lämpöä ja tämän päivän lomailut peruuntui. Pettymys oli suuri, ainakin isille ja äidille. Loma oli kovasti kaivattu ja odotettu. Mutta Nallukan hyvinvointi tietenkin ajaa kaiken edelle. Lämpökin onneksi päivän mittaa laski ja Neiti piristyi.

Mummi tuli pelastamaan väsyneet vanhemmat ja me kävimme kotona siivoamassa. Nyt on joka nurkka ja ovenkahva puunattu. Kotia kehtaa taas katsella päivänvalossa. Itsellekin tuli parempi mieli huhkiessa hiki hatussa luudan varressa. Pettymys hikoili itsensä ulos. Vaikka normaali perussiivous kotona on riittävä sytostaatti-hoitojen aikana, tuli itselleen turvallisempi mieli suursiivon jäljiltä. Niin se on minustakin kuoriutunut bakteerikammoinen ja nuhapoliisi.

Osastolla meitä odotti pirteä Neitonen. Mummin kanssa oltiin käyty sairaalan leikkipuistossa keinumassa. Siellä oli ollut myös järjestettyä ohjelmaa. Tytön takissa komeili hieno Nalle Puh -rintamerkki muistona reissusta. Seuraavalle keinunta-reissulle pitää ottaa vaari matkaan, jotta saadaan naurut ikuistettua dvd:lle.

Neiti on taas hämmästyttänyt uusilla taidoilla. Keskiviikkoisin on osastolla McDonald's -päivä. Neidin eilinen herkkuannos koostui ranskalaisista ja Sherk-hahmosta. Tyttö halusi kovasti itse laittaa ranskalaisia suuhun, mutta kun ne taipuivat rontit joka suuntaan. Mutta ei hätää! Isi pilkkoi ne pienemmiksi ja niin Neiti tyytyväisenä napsi kourallisen kerrallaan suuhun ja syödä puputti. Tekniikka vaatii vielä pikkuisen hiomista. Nyrkillinen ranskalaisia kun ei oikein mahdu kerralla suuhun. Osa tippui siis rinnuksille, josta äiti poimi ne takaisin rasiaan. Koko satsi tuli syötyä pienestä ohivuodosta huolimatta :)

Tänään seurailin hipihiljaa Neidin kirjan lukutuokiota. Nallukka on kova lukemaan kirjoja ja niitä osataan jo hienosti käännellä. Kirja on myös oikein päin, kukas sitä kuvia nyt nurin niskoin katselisi. Äidin suu loksahti siinä kohtaa auki, kun Neiti hienosti vilkutti takaisin kirjan kuvalle! Kuvassa äiti työntää lasta rattaissa ja vilkuttaa lastenhoitajalle. Isolla vieressä lukee: "Hei hei!". (Toimituksen huomio: kirja on osaston kirja, joten ei ole moneen kertaan läpiselattu opus!) Olin niin ylpeä Neidistä, että sydän meinasi haljeta. Minun iso pikku-tyttö!

Hyvää mieltä lisäsi hoitajien kehut. Sekä lastenhoitaja että sairaanhoitaja ovat molemmat menettäneet sydämensä Neidille. Lastenhoitaja jo uhkaili viedä Neidin mennessään kotiin. Siihen Neiti tuumas: "Leipää!" Viesti oli selkeä, ruuan takia teen mitä vain! Myös sairaanhoitaja kehui Nallukkaa herttaiseksi. Hän tuumasi Neidin olevan hyvätasoinen down-tyttönen. Hoitajan lähipiirissä on 15-v ds-heimolainen. Vaikka vanhempien rakkauden määrä ei ole riippuvainen kehitystasosta, niin silti kehujen kuuleminen lämmittää mieltä. Mutta se taitaa olla sisäsyntyistä kaikissa vanhemmissa!

Illalla äiti ja Neiti taas hepuloivat. Isoimmat puhdit karistettiin kaatuilemalla pitkin sänkyä, tyynylle ja äidin jalkojen päälle. Voi sitä naurun määrää. Tahdin hiipuessa Neiti päätti laittaa päänsä tyynyliinan sisään. Sieltä kuului hihitys äidin ihmetellessä, että mihin se Nallukka nyt katosi. Lopulta Neiti kävi pötkölleen ja pyysi äitiä laulamaan. Äidillä unohtui kesken laulun sanat ja joukkoon pistettiin vähän omia. Sekös Neitiä nauratti. Oikein sydämen pohjasta. Näin paljon ei olekaan nauru raikunut vähään aikaan. Iltahepuli alkoi jo muistuttaa sitä vanhaa tuttua, tytön vielä ollessa terve.

Aamu kankeudesta huolimatta päivä sujui positiivisissa merkeissä. Äidillä ja isillä oli oikein hyvä mieli sulkiessaan huoneen oven Neidin jäädessä nukkumaan. Hyvää yötä Pikku-Neiti!