Olo kuin lottovoittajalla!

Tekisin riemusta kärrynpyöriä, jos osaisin. Labratulokset olivat enemmän kuin hyviä.

Jäännöstautia on 1,9%; lääkärin mukaan erinomainen tulos. Helpotuksen huokaus kuului sekä äidin että isin suusta. Lääkitystä ei tarvitse koventaa, sitä itseasiassa jonkun verran kevennetään. Maksaa suojaava lääke jäi pois, nesteytystä vähennetään, pissoja ei tarvitse punnita eikä virtsan pH:ta seurata. Millä ihmeellä me nyt kulutamme aikamme osastolla???  ;)

Eikä siinä vielä kaikki. Kaupan päälle Neiti saa olla päivässä muutaman tunnin ilman nesteytystä. Ei siis letkuja koko aikaa! Lisäksi saamme käydä ulkoilemassa!!!!!! Reviirimme laajenee moninkertaisesti. Neitikin pääse ottamaan kunnon vauhdit keinussa. Se kun on hänen lempipuuhaansa. Raitis ilma tekee taatusti hyvää meidän kaikkien kolmen nenälle.

Kotiin pääsystäkin on jo puhuttu. Nyt kuitenkin pitää ensin sitkeä ja sinnikäs Petteri-pöpö taltuttaa. Serpit pyörii 20-30 välillä. Antibiootti siis jatkuu vielä jonkun aikaa. Neiti-Nallukka on onneksi edelleen hyvävointinen ja pirteä. Petteri-pöpö ei vaikuta vointiin.
Lisäksi valkosoluarvojen pitää nousta jonkin verran. Oletuksena on, että ne nyt pikku hiljaa hilautuu ylöspäin. Jos nappiin menekin näiltäkin osin, niin varmaakin noin parin viikon sisällä on kotiutus.

Mutta pelkästään tuo ulkoilumahdollisuus tuo päivään todella paljon vaihtelua ja helpotusta. Olemme kaikki oikein tyytyväisiä jo tuosta. Kotiin päästään kun sen aika on.

Jotta ei aivan leijumiseksi menisi, niin äiti-rukka on kotiarestissa. Minua on tänään aivastuttanut, joten kotiutin itseni ettei vaan Petteri-pöpö saa seuralaista. Katsotaan kuinka vointini tästä etenee. Ikävä on ja olo haikea. Sydän istuu tiukasti osastolla. Samalla kuitenkin tekee myös hyvää saada hieman taukoa sairaala-arjesta. Hetki hengähtää ja nauttia hiljaisuudesta.

Äiti lähettää isot halipusut osastolle Napsukalle!