torstai 27. lokakuuta 2011

Elämä jatkukoon?

Valtava ahdistus on ollut seurana viime päivinä. Varsinkin iltaisin. Se käpertää minut kasaan ja tekisi mieli repiä sydän paljain käsin rinnasta saadakseen hetken helpotuksen. Hengittäminen on hetkittäin raskasta ja hengitettävä ilma tuntuu tunkkaiselta, paksulta.

Onneksi päivän askareet tuovat oloon jossain määrin helpotusta. Ahdistus on vain kolkuttava tunne taka-alalla, poistumatta kuitenkaan kokonaan. Neitiä on halattava ja syliteltävä vähän väliä. Yritän painaa nämä hetket mieleeni ja tallentaa muistiini. Jotta muistaisin lapseni juuri tuollaisena. Iloisena, leikkivänä ja kauniina. En huonona, täynnä piuhoja ja letkuja ja hyvin sairaana.

Mutta sitten koittaa ilta ja hiljaisuus. 

Neiti on ollut nyt kovasti äidin perään. Iltaisin pitää päästä kainaloon kupottamaan ja päivälläkin on sylittelyhetkiä. Ikään kuin hänkin heittäisi hyvästejä. Järjellä kuitenkin tajuan hänen todennäköisemmin reagoivan vanhempien ahdistukseen.

Pikkusisko roikkuu tässä kaikessa mukana. Hän on aivan paitsiossa. Tämä tunneaallokko ja ahdistus on niin kuluttavaa, että aivot käyvät pitkälti tyhjillä eikä siellä liiku muuta kuin Neidin tilanne. Se on heti mielessä kun silmänsä unilta avaa. Ja illalla kun päänsä tyynyyn painaa. Pieni kaipaisi seurustelua ja höpöttelyä. Huono omatunto seuraa matkassa pienen takia. Sääli häntä kohtaan millaisen alkustartin hän joutuu kokemaan.


14 kommenttia:

  1. Voimia! Mulle ei maallikkona se "0.6 leukemiasoluja" kerro oikeastaan paljonkaan, joten jos jossain vaiheessa jaksat ja pystyt ja haluat, kerrotko tarkemmin, mikä tilanne on? Voivatko ne solut olla jäännöstä edellisestä erästä, vai onko tuomio nyt armottomasti se, että sairaus on uusimassa? :( Voi miten pahoillani olen puolestanne, vaikka en teitä edes tunne. Lähetän positiivista energiaa koko perheelle niin paljon kuin suinkin pystyn ♥

    VastaaPoista
  2. Neidin lypit ovat olleet jo pitkän aikaa puhtaat, joten nyt ilmestyneet ovat siis uusia soluja. Nyt odotetaan seuraavaa lyppiä ja sen tuloksia ennen kuin tehdään päätöksiä jatkosta. Ensi viikon perjantaina on tuo lyp-päivä ja siitä menee reilu pari viikkoa kunnes saadaan kaikkien testien vastaukset.

    Lääkäritkään eivät voi ja osaa vielä sanoa mitään varmaa mistään. Vaan seuraava lyp on se ratkaiseva tekijä. Seurataan mitä on tapahtunut, nousua vai laskua solujen määrässä.

    Mutta hoitojen tässä vaiheessa uusiutuva leukemia on ennusteeltaan huono, ihan kenellä lapsella tahansa. Silloinhan solut eivät vastaa halutulla tavalla sytostaatteihin, koska kovien hoitojen aikana tulevat takaisin.

    Nyt on tiedossa pitkä ja epätoivoinen kuukausi ennen kuin saamme tietää lisää tilanteesta. Välillä on ihan varma, että tuo on mittavirhe (johon on pieni marginaalinen mahdollisuus) ja Neitihän selättää tämän taudin. Välillä ja enimmäkseen on niin alamaissa ja alhossa ja näkee tulevaisuuden ilman pikkuista tyttöämme. Ahdistus on valtava.

    VastaaPoista
  3. En muista koska olisin myötäelänyt näin vahvasti toisten ahdistusta ja huolta. Olette jokapäivä meidän ajatuksissa vaikka ei teitä kunnolla tunnetakkaan. Sormet ja varpaat ristissä että asiat järjestyy ja kyseessä olisi tuo mittavirhe <3

    VastaaPoista
  4. Olen pitkään lukenut, mutta en ole tainnut kommentoida. Nyt kurkkua kuristaa. Kaikki voimat teille mitä maailma kantaa!

    VastaaPoista
  5. Uskon, että sylittelyn ja halittelun lisääntynyt tarve on neidin reaktio vanhempien ahdistukseen (olematta mikään psykologi).

    Toivotaan että seuraava lyppi näyttää paremmalta. Minäkään en noista leukemiasoluista kauheasti ymmärrä. Kuulostaa vaan niin pieneltä lukemalta mutta kun näissä tuo pienikin on AIVAN liikaa.

    p.s.Toivottavasti mikään "sanomani" ei pahoita mieltäsi. Tarkoitukseni on vain lohduttaa ja toivon, että kaikki kääntyy parhain päin.

    Terv Äiti77

    VastaaPoista
  6. Kokeillaanpa nyt antaako nyt kommentoida.
    Teille hurjasti jaksamista ja lämmin halaus!

    VastaaPoista
  7. Voi kumpa se olisi mittavirhe! Voi kumpa! <3

    VastaaPoista
  8. Myotaelamme taalla sormet tiukasti ristissa! Olet ajatuksissamme!

    T. lukija

    VastaaPoista
  9. Paljon voimia teille kaikille, erityisesti pienelle urhealle neidille<3! Voin vain aavistaa mitä kaikkea joudutte käymään läpi ja toivon niin paljon kaikkea hyvää teille, että asiat selviäisivät ja kyseessä olisikin mittavirhe!

    VastaaPoista
  10. <3 Voimia teidän köörille <3
    Kaikki toiveet ylemmille tahoille siitä että asiat kääntyisivät paremmin päin.

    VastaaPoista
  11. Kaikkea hyvää teidän perheelle täältäkin.
    Joka päivä käyn kurkkaamassa mitä teidän perheelle mahtaakaan kuulua ja onko tullut uutta tekstiä. Mukana eletään siis täälläkin.

    VastaaPoista
  12. Olen niin kovin pahoillani tilanteestanne :(

    Paljon voimia perheellenne raskaaseen aikaan ja kaikki toiveet nyt siihen, että asiat kääntyisivät parhain päin pienellä tytöllänne.

    VastaaPoista