lauantai 2. kesäkuuta 2012

Syyllinen

Tässä se on. Aikavaras. Todistettavasti syyllinen.
Tukipuut pystyssä ja eikun paneloimaan.
Jokainen liikenevä minuutti on käytetty hyväksi ja paukutettu varastoa kasaan. Mummi ja Ukki ovat olleet kovasti apuna. Toinen nikkarina ja toinen lapsenvahtina. Mutta haastetta on riittänyt. Lähinnä lasten saralta. Isovanhemmat kun ovat töissä käyviä ihmisiä, joten arkena olemme koittaneet ihan isseksemme varastoa naputtaa kasaan.

Lattian nakutusta.
Varasto on jo paneloitu.
Purimme siis vanhan, 70-luvulla rakennetun varaston ja autokatoksen. Varaston pään purimme kokonaan pois ja autokatoksesta jätimme vanhan rungon pohjille. Se kun oli vielä hyvässä kunnossa, joten hyödynsimme perustukset ja tukipuut uuden varaston rungoksi. Piha avartui todella paljon. Varasto oli turhan suuri (ja huono kuntoinen rumilus).
Kattokin alkaa jo hahmottua paikalleen.
Puuliiteri

Autokatos oli niin suuri, että päätimme jakaa varaston kahtia. Toiseen päähän teimme pienen halkovaraston, jonne saamme piiloon halkopinot. Ihka oma liiteri siis. Halkoja pinotessa mieli kulkeutui omaan mummolaan ja lapsuuteen. Muistan ison liiterin, joka tuoksui puulle ja oli ääriään myöten täynnä halkoja, klapeja, keppeja ja sytykkeitä. Liiteri oli maalattialla ja etuosassa säilytettiin sahapukkia, sahaa ja kirvestä. Ovi oli iso ja painava. Sisälle astuttiin korkean kynnyksen yli. Puita oli pikkuisen jännittävää hakea liiteristä. Enon avuksi puutöihin suorastaan hinguttiin. Eno oli mielestäni todella taitava ja rohkea, kun hän tarttui moottorisahaan ja pilkkoi puita. Sillä moottorisahasta meitä lapsia varoiteltiin ja kerrottiin kuinka vaarallinen se on ja ettei sillä saa leikkiä. Moottorisaha ääni ja tuoksu palauttaakin edelleen minut heti kesieni mummollaan. Kesiin, jolloin aina paistoi aurinko. Kesiin, jotka jatkuivat loputtoman pitkään.


Nyt varasto on pientä pintasilausta vaille valmis. Muutama peitelauta puuttuu, ne pitäisi vallan kaupasta asti hakea. Varaston puolen ovikin on tekemättä. Päässä kuhisee, kun pohdimme kummoisenko oven varastoon teemme. Se odottelee vielä hetken aikaa parempaa, sillä olemme jo käyneet terassin rakennus puuhiin. Vanhan varaston tilalle, sen vakaita perustuksia hyväksi käyttäen, teemme terassin pergolalla ja kesäkeittiön. Siitä kuvia myöhemmin.

Mutta on tässä keritty lämpimistä keleistäkin nauttia. Omenapuun kukkimista ihailemme joka päivä. Kiipesipä yksi pieni apinanpoikanenkin omenapuun oksalle nakottamaan.


 

2 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Kiitoksia. Niin se kesä vaan taas tuli, ihanaa. Vielä kun saadaan pihahommat paremmalle mallille, päästään ihan rauhassa nauttimaan vihreästä luonnosta.

      Poista