keskiviikko 5. kesäkuuta 2013

Hyperemesis

Niinhän se kävi tälläkin kertaa, kuten edellisissäkin raskauksissa. Diagnoosina hyperemesis gravidarum eli voimakas raskauspahoinvointi. Noin prosentilla kuulemma se on näin voimakas. Ei kivaa.

Viikot ovat vierineet pää pöntössä ja koittaen keksiä mikä ruoka tänään pysyisi sisällä. Pitkälti olen syönyt vain hedelmiä, marjoja, vihanneksia ja rahkaa. Pieninä annoksina pitkin päivää. Toisinaan pysyy sisällä, toisinaan ei. Lämmintä ruokaa en voi edes kuvitella. Yök, jo pelkkä ajatus nostaa palan kurkkuun. Parina oikein hyvänä päivänä olen jotain hyvin suolaista lämmintä saanut syötyä, kuten ranskalaisia. Ja ylöshän se jonkun ajan päästä tulee. Turha siis edes koittaa.

Hyvänä päivänä olen saanut syötyä jotakin ja olen pystynyt toimimaan lähes normaalisti. Hyvänä päivänä menee leipäkin, tosin sekin on tarkkaa minkälainen ja millaisilla päällyksillä. Parina aamuna olen jopa pystynyt syömään puuroa. Tosin iltaa kohti vointi silloinkin huononee niin paljon, etten pysty enää pystyssä olemaan. Sängystä ylös nouseminen saa aikaan oksun. Paikallaan maaten saan pidettyä jotenkin mahan sisällön siellä, missä sen kuuluukin olla. Ja silloin ei voi katsoa telkkaria tai lukea. On vain maattava paikallaan ja tuijotettava tyhjää. Ja joka iltainen vastapuristettu appelsiinmehu pitää saada. Se rauhoittaa jostain syystä mahaa ja oloa. Paljon jäitä ja pillillä imien. Kun tuon pillin keksin, olen saanut myös vähän paremmin juotua, kun juoman haju ei tule suoraan nenään.

Juominen on suuri ongelma. Vettä ei pysty juomaan ollenkaan. Se tulee suoraan ylös. Jo pelkkä veden haju yököttää. Erilaisia variaatiota olen kehitellyt mitä pystyy juomaan. Omenamehu laimennettuna vedellä. Joku tuoremehu sotkettuna kuplaveteen. Joskus maistuu limukin. Hiilihapolliset juomat vain saavat vatsan kipeäksi, joten en pysty niitä paljoa juomaan, vaikka ne menisivät parhaiten. Kuivuminen onkin koko aika askeleen päässä ja olenpahan tipassakin joutunut olemaan.

Pahimmillaan tämä vaiva oli viikoilla 8-11. Olipa pätkä, jolloin ei mennyt alas mikään muu kuin mehujää ja jääpalat hitaasti imeskellen. Voitte arvata, että voimia arjen pyörittämiseen ei kauheasti ole. Kun ei voi syödä, ei vain jaksa. Ja jatkuva oksentaminen vie paljon voimia. Paha olokaan ei poistu oksentamalla, kuten vatsataudissa. Usein miten se jatkuu heti oksentamisen jälkeen.

Neidin raskaudessa pahoinvointi oli kaikkein voimakkainta ja silloin se jatkui viikolle 16. Taikan raskaudessa en joutunut tippaan ja en oksentanut päivittäin. Tosin pahoinvointi sitten jatkui viikolle 20, piti pienen tauon ja jatkui sitten koko loppuraskauden. Onneksi ei enää niin voimakkaana, mutta vähintään kerran viikkoon oksensin koko raskauden. Nyt jännitän miten kauan tämä jatkuu. Onneksi helpotusta on jo näkyvissä ja tosiaan saan jotain jo syötyä eikä arkea tarvitse yrittää pyörittää pelkän mehujään voimin. Tosin tuo jotakin on kovin suhteellista. Eilen se tarkoitti kahta omenaa, kahta leipäpalaa ja yhtä jäätelöä. Ei siis kovin paljon normaaliin nähden, mutta paljon paremmin kuin aikaisemmin. Enkä oksentanutkaan kuin kaksi kertaa. Eli oli hyvä päivä.

Yllättävää tässä on ollut se, että moni ei ymmärrä mistä on kysymys. Saan kovasti vinkkejä mitä tehdä, mitä syödä ja olla ajattelematta asiaa. Varmasti toimiiikin normaalissa raskauspahoinvoinnissa, mutta nyt ei kyseessä ole sellainen. Nuo kommentit loukkaavat. En minä halua olla syömättä, enkä minä halua olla pää pöntössä. Ei tämä mitään juhlaa ole, vaan maanpäällinen helvetti, joka oikeasti vie voimat ja vetää mielen matalaksi. Yritän ajatella, että harvalla on kokemusta tämmöisestä pahoinvoinnista eivätkä he voi siten ymmärtääkään. Mutta pönttöä halatessa ymmärtäminen on melko vähissä.

Kolmosta mietittiin tarkkaan. Yksi syy, miksi kolmas lapsi ei ollut ollenkaan itsestään selvää, on juurikin tämä minun vointini. Ja voin kertoa, että lapsiluku on sitten tässä. Ei minulla ole voimia käydä tätä enää kertaakaan läpi. Monta kuukautta kärsimistä on pitkä aika taistella arjessa eteenpäin. Ja kun ei vain voi maata, kun on nuo isommat lapset. On vain juostava oksentamaan välissä ja maattava jokainen hetki, minkä levätä ehtii.

Tänään mieli on erityisen surkea. Olen kaiken tämän päälle vielä kuumeessa ja räkätaudissa. Yskiminen provosoi kivasti oksentamista. Eikä olo ole todellakaan kaksinen. Juoda pitäisi entistä enemmän, vaan kun ei pysty. Katsotaan kutsuuko se tippa kohta.

Melkoinen valitusvirsi. Pakko vain saada purettua ulos tätä oloa. En tiedä ketään muuta, joka näin voimakkaasta pahoivoinnista on kärsinyt. Vertaistuki on siis kovin ohkaista eikä ympärillä olevat ihmiset kunnolla ymmärrä mistä on kyse. Muistan jo edellisessä raskaudessa miehelleni huikanneeni, että tule ottamaan tätä nyt videolle ja näytä kun alan puhumaan seuraavasta lapsesta. Pää pöntössä huikkasin asiani.

26 kommenttia:

  1. Etsippä blogimaailmasta Mutsis on, joka kärsi myös tosi pahasta raskauspahoinvoinnista ja oli monta kertaa tipassa! Ainakin sieltä yhdenlainen vertaistuki :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vinkistä. Pitää etsiä kyseinen blogi.

      Poista
    2. Kiitos vinkistä. Pitää etsiä kyseinen blogi.

      Poista
  2. Uhhuh, täältä ei heru noita "ootko kokeillu syödä aamulla jotain ennenkuin nouset sängystä" -vinkkejä, kun tiedän omasta kokemuksesta että eipä se paljoa auta. Oisin itse voinut kirjoittaa ihan saman tekstin. Kolmannen raskauden vielä jaksoin, mutta neljättä mukulaa ei meillekään tule, juuri samoista syistä. Mulla oli eka aika hirveä (tipassa päivittäin kahden viikon ajan), toinen siedettävä (ruoka pysyi kutakuinkin sisällä, kun pysyin vaakatasossa pari kuukautta) ja kolmas oli jotain ihan hirveää (paino tippui 9 kiloa ja hengissä pysyin vaakatasossa kaurapuuroa syöden). Mutta tuloksena oli ihana tyttönen ja oli se sen väärti. Mutta silti, ei enää ikinä koskaan...!

    t. RiikkaS

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huh,helpolla et ole sinäkään päässyt. Sissi olet, kun kolme raskautta jaksoit. Ei tätä kyllä kenellekään toivo, mutta lohduttavaa kuulla, etten ole ainua.

      Poista
  3. Ei auta varsinaisesti pahoinvointiin, mutta ehkä siihen seinien tuijotteluun.. Suosittelen kokeilemaan äänikirjoja, joita saa kirjastosta ja joiden "käyttö" onnistuu asennosta riippumatta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vinkistä. Kuinka ei ole edes tullut mieleen. Pitää heti kokeilla.

      Poista
  4. Umh, minulla hiukan lievempänä tuo pahoinvointi. Mutta koko 9 kk mukana kulkenut molemmissa raskauksissa. Ensimmäisessä 24 h/vrk ja toisessa pääpaino oli aamuissa... Mikään ei auta :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sepäs se kuin mikään ei oikein auta. Ei voi kuin vain lusia tämän pahoinvoinnin. Onneksi sentään synnytys auttaa.

      Poista
  5. Kylläpä teidän perhettä koetellaan, vaikeimman kautta tuntuu menevän niin hyvät kuin pahatkin asiat.
    Olisiko sulla joku henkilökohtainen sähköpostiosoite? Siellä voisin kertoa yhdestä asiasta, joka ainakin auttaisi saamaan elimistöön niitä "rakennuspalikoita", joita uuden ihmistaimen kasvattaminen vaatii. Niitä ei tuollaisella yökkimisellä taida kovin kummasti kertyä. Niitten pitäisi kyllä vahvistaa omaakin oloasi; yhtä pakettiahan äiti ja vauva ovat.
    Ei mikään ihme, että lapsiluku on täysi. Eihän kukaan voi omaa elämäänsä laittaa vuosikausiksi jäähylle odottamaan parempia aikoja. Helpotusta sulle toivon!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Postia voi laittaa osoitteeseen neidinaiti miukumauku gmail.com

      Syön koko aika monivitamiineja ja maitohappobakteereja. Muistaessani vielä omegakapseleita.

      Poista
  6. Kuulun siihen samaan prosenttiin, ja tekstisi tuo elävästi mieleen viime kevään, etenkin toukokuun. Se oli maanpäällinen helvetti, niin kuin sanoit. Olin käytännössä koko toukokuun makuuhuoneessa, välillä kävin vessassa oksentamassa. Ehkä mieli suojelee (toista lasta kuumeilevaa), kun ei sitä oloa pysty muistamaan nytkään. Omenaa ja porkkanaa pystyin syömään jotenkin, välillä pysyivät sisällä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kummasti sen olon tosiaan unohtaa. Nyt muistan taas elävästi mitä se oli kahdessa edellisessä raskaudessa. Mutta sen tiedän, että enempää en tätä enää jaksa. Kolme ipanaa onkin jo hyvä luku!

      Poista
  7. Ja tuosta flunssasta tuli vielä mieleen, että sitten kun paha olo oli jo helpottanut heinäkuussa ja sain vaellukselta flunssan, niin erehdyin laittamaan vicksiä, sitä flunssamentholvoidetta, selkään. Helvetti oli irti ja pahempana kuin koskaan. Oksensin tunteja lähes tauotta, kun limat lähti liikkeelle. Kun viimein tajusin yhteyden vicksiiin, tyyliin ryömin suihkuun ja istualtaan sain suihkuteltua vicksit pois. Elämäni hirvein kokemus. E tiedä mitä tämä nyt auttaa tämä omien kauhujen kertaus, mutta tunnen tuskasi ja toivotan äärettömästi tsemppiä ja voimia!

    VastaaPoista
  8. Jaksamista ja parempaa oloa <3

    VastaaPoista
  9. Sain ystävältäni linkin tekstiisi.
    Lokakuussa 09 sain itsekkin diagnoosin hyperemesis gravidarum. Kuvotus tulee nytkin vaan mietin sitä aikaa. Oksensin yötä-päivää, juominen sekä syöminen oli mahdotonta niinkuin nukkuminen. Olo oli mitä kauhein. Lopuksi jouduin osastolle missä olin tipassa 2vkoa ja kilot tippu melkein 15kg. Olin kirjaimellisesti luuranko.
    Raskauden puolessa välissä alkoi helpottaa, onneksi. Aloitin akupunkiton myös ja uskon että siitä oli joksikin apua. Mistään pahoinvointi rannekkeista kun ei ollut.

    Kun tyttö syntyi ja menin äidilläni käymään missä oksensin myös, tuli huono olo. Kaikki muistui mieleen sekä yks pyjama meni roskiin, en pystynyt vaan käyttämään koska kaikki muistui.

    Tyttö täytti juuri 3v ja vauvakuumetta en silleen ole kokenut vielä, pelkään niin sitä pahoinvointia.

    Voin myös sanoa että he ketkä eivät ole kokeneet tälläistä pahoinvointia ei oikeasti voi ymmärtää mistä on kyse.

    Todella, todella paljon jaksamisia sulle! ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hui, hirmuinen on ollut sinunkin pahoinvointi. Tuota akupunktiota pitää varmaan itsekin kokeilla. Olen muualtakin kuullut siitä hyvää. Jospa vihdoin pystyisi syömään normaalisti.

      Mulla on muuten käynyt samoin, että yhdistän pahoinvoinnin joihinkin asioihin enkä pysty niitä enää käyttämään. Kuvotus iskee heti, kun näenkin esineen.

      Poista
  10. Voi voi, kyllä hurjalta kuulostaa! Eikä varmaan ole herkkua kahden naperon paimentaminen muutaman sadan kalorin voimin... Toivottavasti helpottaisi mahdollisimman pian. Pidän peukkuja. Mutta uutinen (=vauvan odotus) on mitä hienoin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, onneksi jo helpotusta on ilmassa. Saan jo paremmin jotain syötyä, vaikka ulos osa tulee edelleen. Mutta jaksan jo vähän paremmin arkea pyörittää. Imeytyy sentään osa ruuasta.

      Poista
  11. Hei!

    Olen joskus satunnaisesti blogiasi lueskellut ja nyt sattui aihe, joka pakotti kirjoittamaan.

    Tiedän tunteen ja tiedän mitä hyperemesis on.
    Meillä on kaksi lasta, sekä lukuisia keskenmenoja. Myös keskenmenneissä olen ehtinyt pahoinvoinnin joka kerta kokemaan.
    Esikoisen raskausaikana pahoinvointi ja oksentaminen alkoi rv 6, kestäen hänen syntymäänsä. Sairaslomalla olin alkaen rv 7. Käytännössä kaikki mitä söin, tuli ulos hetimiten. Pahoinvointi ja oksentaminen olivat läsnä 24/7, joka päivä.

    Olimme miehen kanssa ihmeissämme, tämäkö oli sitä "aamupahoinvointia". Kävin tiputuksessa, sekä terveyskeskuksessa vuodeosastolla, mutta synnytys oli ainoa, joka oksentamisen lopetti. Ensimmäisen lapsen kohdalla toki myös sai levätä sen verran, mitä tarvitsi ja silloin kun itse halusi. Pahimpina päivinä ei jaksanut edes lähteä vessaan oksentamaan.
    Toista lastamme yritimme yli kaksi vuotta, kärsien keskenmenoista. Olin henkisesti valmistautunut siihen, että jos raskaus kestää loppuun asti, tulisi se erittäin todennäköisesti olemaan samanlainen koitos, kuin esikoisenkin aikaan. Tosin siinä vaiheessa omat fyysiset kärsimykset tuntuivat pieneltä sen rinnalla, jos saisimme lapsen elävänä syliin asti.

    Toisaalta toisen loppuun asti menneen hyperemesiksen kanssa eläminen oli helpompaa ensimmäiseen kertaan verrattuna sen vuoksi, että asia oli jo tuttu. Esikoisen kohdalla odotin päivittäin sitä, milloin "alkuraskauden pahoinvointi" loppuu, kun taas kuopuksen kohdalla valmistin itseni henkisesti heti alussa siihen, että tiedossa on sama pyöritys, kuin esikoisen raskausaikanakin.
    Ja niin olikin - oksentelu ja pahoinvointi alkoi rv 4, jatkui kuopuksen syntymään asti päivittäin ja sen 24/7.
    Kävin jälleen lukuisia kertoja tiputuksessa ja hyvinä päivinä sain jopa syötyä sämpylän - ja pidettyä sen sisälläni :)
    Ja kuopuksen raskausajan kohdalla fyysistä raskautta lisäsi toki myös se tosiasia, että minulla oli lisäksi esikoinen (ja kaksi koiraa) hoidettavana.

    Koin myös itse, että ihmisillä on hyvin vähän tietoa tällaisesta - ja onneksi se harvinaista onkin, eihän sitä kenellekään toivo.
    Kyllä itse silti muistan pahoittaneeni mieleni useasti, kun toiset raskaana olevat tuntuivat valittavan vain "normaaleista" raskausajan vaivoista, liitoskivuista ja sen sellaisista. Teki usein mieli sanoa, että vähänpä te tiedätte vaikeasta olosta...

    Meillä lapsiluku on tässä. Minulla on korkea kipukynnys ja sisua tarvittaessa löytyy, joten kolmas hyperemesis olisi asia, jonka voisin vielä elää läpi.

    Tämä henkinen puoli, lukuisat keskenmenot, minun hormoniongelmat (kuopus saatu OI:lla ja hormonituennalla) ja muut ovat syy siihen, miksi meille ei enempää lapsia tule.

    Paljon, paljon, paljon voimia ja jaksamista sinulle! Itse yritin pahimpina päivinä vain pitää mielessä sen hetken, kun lapsen sitten saa viimein syliin.
    Se palkitsee kaiken kärsimyksen.
    Ymmärrän täysin miltä sinusta tuntuu, et ole yksin, vaikka en enää raskaana olekaan. Keskustelen asiasta mielelläni lisää, jos sinulla on jotain kysyttävää.

    - Iitu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huh huh, melkoisia koettelemuksia raskautesi ovat olleet. Ja vielä koko raskauden.

      Ymmärrän miksi lapsiluku on täynnä. Itsellänikin on kolme keskenmenoa taustalla ja kyllä pohdin monta kertaa haluanko vielä kerran pelätä alkuraskauden, jaksanko jos tuleekin taas keskenmeno. Se valtava pettymys ja tunneaallokko on raskas käydä läpi mikä liittyy keskenmenoon.

      Itselläni onneksi nyt on jo pahin pahoinvointi takana. Olo ei vieläkään ole normaali ja energinen, mutta niin paljon parempi kuin aikaisemmin, että olen tyytyväinen jo tähän. Toki olisi kivaa, jos voisi syödän ihan normaalisti. Mutta nyt voin jo syödä ja jaksan puuhatakin. Parin-kolmen viikon takaiseen verrattuna olo on loistava!

      Poista
    2. <3 valtavasti halauksia teille molemmille (en tosiaan muistanutkaan, että iitu sinullakin on ollut noin rankka vielä fyysisesti se raskausaika)

      Poista