Tissitakiainen

Äidin haaveissa on yöuni. Nukkua yhtenä yönä yksi pidempi unipätkä. Toki edistystä on tapahtunut yöunissa. Alkuunhan tuo Pirpana syödä lutkutti puolentoista tunnin välein vuorokauden ympäri, aivan kuten isosiskonsakin. Kasvukin tuli tuossa vaiheessa melkoista tahtia, jopa 65 g päivässä, joten pakkohan se oli tankatakin. Pelkällä maidolla kun kasvaa. Pikku hiljaa syöttövälit ovat pidentyneet, nykyisin ovat noin kaksi-kolme tuntia. Yössä ensimmäinen unijakso on jo jopa viisi tuntia. Kun vain äitikin nukahtaisi aina samaan aikaan kuin Pirpana. Toisena haaveena onkin saada samanlaiset unenlahjat kuin vauvalla tai minun miehellä. Kun pään painaa tyynyyn tulee unikin.

Mieheni tarttui asiaan ja alkoi järjestämään äidille yöunta. Mummilta ja ukilta udeltiin varapatjaa. Nurkissa ei pyörinyt ylimääräistä, joten isovanhemmat suunnistivat kauppaan hakemaan moisen. Pakkanen tarkistettiin riittävän maidon varalta. Minäkin koitin lypsää lisää, vaan saalis on nykyisin kovin surkea. Pumpulle ei vain enää heru. Sovimme, että mieheni antaa ensimmäisen ruuan ja saisin nukkua tokaan ruokailuun asti. Alkuyön rytmi on säännöllisen jämpti. Ensimmäisen syöttö klo 01 korvilla ja seuraava 03 tietämillä. Siitä eteenpäin onkin ihan arvoitus kuinka yö sujuu. Toisinaan nappula nukkuu kuuteen asti kuin pikku enkeli kainalossa tuhisten. Useinmiten tissitellään, natistaan ja kitistään ja lopulta noustaan ylös klo 05.

Ilta koitti ja minä suunnistin onnellisena sängyn pohjalle. Korvatulpat korviin ja tartuin kirjaan. Tarkoituksena vaientaa päivän hulinat mielestä. Pikku hiljaa alkoi silmät luppaamaan ja kirjan teksti näkyä kahtena silmissä. Samaan aikaan alkoi itkukonsertti olohuoneessa. Huokaisin. Nousin ylös ja hain nappulan viereeni. Onneksi kello ei ollut vielä edes yhdeksää. Minä ehtisin vielä nukkumaan hyvän pätkän. Tissi suuhun ja Pirpana sammui lähes välittömästi.

Puoli pökkyräinen äiti kömpi isomman Neidin makkariin, jonne varapatja oli sijattu. Neitikin oli viimein nukahtanut iltahepulikäkätyksen kautta. Minäkin sain vihdoinkin painaa pään tyynyyn ja nukahtaa. Isillä ei käynyt yhtä hyvä tuuri.

Klo 23 napsahti pienemmän tytön silmät auki. Pari minuuttia ähellystä ja kitinää: "Ruokaa ja äkkiä!". Lämmityksen kestäessä tuon parin minuutin varoajan yli, alkoi jo kitapurjeet heilua. "Mikä on kun kestää?". Vihdoin maito oli valmista ja tyttökin rauhoittui. Mutta vain hetkeksi. Alkoi kahden tunnin itkuhuuto-torkun-kitisen-huudan uudestaan-torkun-kitapurjeiden esittely -kierre. Pirpana ei suostunut nukkumaan. Ei ilman äitiä. Minä havahduin toisinaan tuohon huutoon, mutta en riittävästi. Väsymys oli niin valtava. Enkä osaa sanoa montako kertaa ja millä aikajanalla.

Lopulta uppoutui minunkin väsyneisiin aivoihin, että tätä itkua on tainnut nyt jatkua aika kauan. Kömmin horjuen patjalta ja suuntasin vanhempien makkariin. Siellä kiljui pienempi tuskaisen näköisen isin sylissä. Välittömästi, kun Pirpana kuuli minun ääneni, katkesi myös itku. Vihdoin ne tissit tulivat takaisin. Taisi mennä kokonainen nanosekuntti, kun Pirpana sammui tissille.

Niin minä sitten nukuin sen samaisen unipätkän alkuyöstä kuten aina ja loppu yön Pirpana nukkui tiivisti minun kainalossa. Onnellisena tuhisten.

Kyllähän siinä tuli itselle tärkeä olo, kun ei kelpaa öisin kuin vain äiti ja tissit. Mutta univelka on jo sen verta mahtava, että ilomielin soisin isin myös kelpaavan öisin ja saisin toisinaan vähän lyhennettyä tuota velkaa. Ehkä minä erikoistun päiväuniin.