Kylläpäs tänään on pää tyhjänä. Olen istunut koneen ääressä kymmenisen
minuuttia ja vain tuijottanut ruutua. Tekstiä ei vain irtoa, ei millään.
Mutta koitetaan nyt jotain kuitenkin.
Masennuksen päivä päivältä hellittäessä otettaan äidin mielessä, on into harrataa liikuntaa jälleen iskenyt hampaansa kiinni. Alkuun innostuin juoksemisesta, sen helppouden takia. Sen kuin vain iskee kengät jalkaan ja painelee ovesta ulos. Mutta, kuten jo ennen ensimmäistäkään juoksumetriä epäilinkin, polveni ei kestä juoksemista. Vanha, leikattukin, rustovaurio ei kestä juoksemisen aiheuttamaan tärähdystä.Hetken olin hukassa, että mitäs sitä nyt sitten. Ensin suunnittelin kävelyä painot jalassa, kunnes selvisi ettei sekään ole hyvä laji nivelongelmista kärsiville. Sitten muistin vanhan ja rakkaan harrastuksen: pyöräilyn. 20 vuotta palvellut maastopyöräni kaivettiin esiin varaston takaa ruostumasta ja yllätys oli suuri. Se on edelleen ajokunnossa. Viimeiset nelisen vuotta se kun on vain seissyt ruostumassa. Raskausajat ja nämä hulvattomat pikkulapsivuodet ovat syyllisiä pyörän kohtaamaan syrjintään.
Mieheni rasvattua ketjut ja katsottua, että kaikki osat toimii (eikä se pyörä edes ollut ruosteessa!), painelin innokkaana heti ensimmäiselle lenkille. Sitten iskikin seuraava tenkkapoo. Haluaisin lähteä koko perheen voimin pyöräilemään ja retkeilemään. Saisimme yhdistettyä kuntoilun ja perheen yhteisin puuhailun. Ja siitä muistuikin mieleen miksi tuo pyörä on jäänyt unholaan tässä pikkulapsiaikana. Pyörääni ei saa kiinni lastenistuinta. Ja siitä se ajatus sitten lähti.
Meille kotiutui tälläinen: Qeridoon Speedkit2. Ja se on loistava peli! Kulkee kevyesti ja näppärästi pyörän perässä. Sen olemassaoloa ei oikeastaan oikein huomaa kuin ylämäessä. Silloin saa reidet kyytiä kun kiskoo tuota yhteensä 40 kiloa (molempien ipanoiden ollessa kyydissä) mäkeä ylös.
Lapset ovat viihtynyt kyydissä todella hyvin. Kumpikin on jo testannut nukkumistakin. Maisemia näkee tihrustella ikkunoista ja lelujakin pystyy lenkille ottamaan mukaan. Luukun eteen kun saa hyttyssuojan, jolloin lelujen matkan varrelle heitto ei ole ihan yksinkertaista. Kärrystä saa näppärästi tehtyä rattaat kiinnittämällä pikalukolla iso etupyörä paikalleen. Sen kanssa voi huristella vaikkapa kauppaan. Ostokset mahtuu takana olevaan tavaratilaan (joka ei tosin ole maailman suurin, mutta kyllä sinne kauppakassin-kaksi saa laitettua).
Ostettiin toiseenkin pyörään kiinnityspala, jolla kärry tulee kiinni. Kärryä voi vaihdella lenkin aikana pyörästä toiseen, jottei vain toisen tartte vetää koko lenkkiä yksin.
Mutta, kuten kuvasta näkyy, Neiti vie aika ison tilan kärrystä. Vielä Taika tuohon viereen mahtuu, muttei kovin kauaa. Nälkä on kasvanut syödessä ja haluamme toisen kärryn jossain kohdin. Molemmille oman, jolloin tilaa on ruhtinaalisesti kulkea kyydissä.
Rakastan pyöräilyä, ja ehdottomasti pitää saada peräkärry meillekin. Yksi olisi kavereilta meille mahdollisesti kotiutumassa, mutta en vielä tiedä mitään sen soveltuvuudesta meille. Tuskin maltan odottaa siihen tutustumista. Tosin on niin pieni tämä kuopuksemme (kohta 5 kk), että voi mennä ensi kevääseen ennen kuin meidän perhe pyöräilee koko porukalla.
VastaaPoistaHeippa. Vauvoille on olemassa ihan oma istuin joillain valmistajilla! Kantsii hieman tutkia. Muistaakseni tuolla Qeridoollakin oli sellainen olemassa.
PoistaNäissähän on vain taivas rajana. Jos rahaa on pistää, niin aina vaan ominaisuudet paranee. Meillä on nyt tämä noin keskiluokan kärry testissä. Jos oikein innostutaan, niin ehkä joskus sitten panostetaan rahallisesti enemmän. Neiti kun ei vielä moneen vuoteen itse kyllä aja pyörää, ainakaan niin, että lenkille pääsisimme, tulee meille varmaan jossain kohdin tarve ostaa hänelle korkeampi ja isompi. Kalliimmat mallit käyvät jopa kuusivuotiaaseen asti. Tässäkin riittäisi painoraja kyllä, mutta katon korkeus tulee vastaan jossain kohdin.
Mutta nyt tämä on ihan loistava ja riittävä meille ja päästään hurrutelemaan pitkin pitäjää.
Onpas melkoisen pätevän näköinen vehje. Olen jonkun verran noita lasten kuljetuskärryjä nähnyt käytössä. Tää oli kyllä uutta, että sopii muuhunkin kuin pyöräilyyn. Turvallisuuteenkin valmistajan kuvien mukaan panostettu. Sitten vaan reippailemaan ja reisilihaksia kehittämään!
VastaaPoistaPätevältä on tosiaan vaikuttanut. Kaikki mallit eivät muutu myös rattaiksi, mutta aika moni malli alkaa jo olla sellaisia. Lisää ehdottomasti kärryn käyttömahdollisuuksia ja paikkoja mihin mennä, kun voi jatkaa ilman pyörää lapset kyydissä.
PoistaKiva huomata että muutkin ovat ostaneet samaa pyöräkärryä, johon mekin päädyttiin. Tosin meidän ei ole tullut vielä kotiin asti ja kärryn valintakin hiukan epäilytti. Nyt ei epäilytä enää, kiitos tekstisi! Toimii varmasti meilläkin käytössä ja kiva kuulla ettei kovin tunnu perässä vetäessä tasaisella. Nyt kovasti täällä odottelen että meidän kärry tulisi ja pääsen koeajolle pojan kanssa! :)
VastaaPoistaJään varmasti seuraamaan blogiasi muutenkin, imaisi niin mukaansa. Jaksamista teille kaiken keskellä, vaikka teksteistä ymmärsinkin että teillä on helpompi kausi nyt menossa Neidin hoidoissa ja muutenkin. Toivotaan että se myös jatkuu niin, ihan varmasti olette jo enemmän kuin oman osanne vastoinkäymisiä saaneet!
-Kassun äiti
Tervetuloa blogiini!
PoistaKärry on ollut tähän mennessä täysin hintansa arvoinen. Hauskoja pyöräreissuja myös teille!
Mekin miehen kanssa satsattiin peräkärryyn (Burley solo) ja on ollut vapauttavaa kun on päässyt liikkeelle meidän kävelytaidottoman nuorimmaisen kanssa. Me ollaan oltu merkkiin tyytyväiset, vaikka pulittaahan siitä sai. Mutta tohon saa jalakset alle tai juoksupyörän, niin on tosi monikäyttöinen myös.
VastaaPoistaMe ollaan oltu kanssa tosi tyytyväisiä peräkärryyn. Tytöt tykkää olla kyydissä ja päästään koko porukka pyöräilemään. Meillä on myös istuin isin pyörän pakkarilla, mutta siinä nuo ipanat ei viihdy ollenkaan niin hyvin. Melko pian alkaa kitinä ja natina.
PoistaKelpo peli kaikin puolin. Suosittelen lämpimästi!