Takkuamista

Blogin päivitys on viime aikoina takunnut ja pahasti. Aikaa ei oikein ole ollut ja asiakin on vähissä. Lopettaminenkin on käynyt mielessä. Kuviakin postaisin niin kovin mielellään, mutta kun ei ole oikein löytynyt aikaa ja innostusta niiden käsittelemiseen. Vaikken kummia edes kuville tee. Koko koneen käyttö on ollut viime aikoina jäässä.

Kesä on pitänyt kiireisenä. Pihaprojekti edelleen vie ajan ja ajatukset. Nakutamme, sahaamme ja ruuvaamme. Illalla on niin väsy, ettei ajatus oikein kulje.

Elämämmekin on tällä hetkellä ihanan tasaista. Neidin hoidot jatkuu tasaisen varmasti. Mitään yllätyksiä ja ihmeellisyyksiä ei ole ollut. Elämme arkea ja jopa välillä unohdamme koko leukemian. Lepoa ajatuksille ja tunteille.

Vaikka lopettaminenkin on mielessä käynyt, en vielä ole siihen ajatukseen valmis. Blogi pysyy edelleen elossa, mutta päivittelen nyt hitaaseen tahtiin. Joten älkää ihmetelkö pidempiäkin taukoja. Tarvitsen nyt tuumaustaukoa, mihin suuntaan viedä blogia vai muutanko mitään. Ja keräillä rauhaksiin ajatuksia, että mitä ihmeen sanottavaa minulla tällä hetkellä on. Otan nyt itselleni rennon bloggailun asenteen. Päivitän, kun on päivitettävää. Nyt on tuntunut, että on pakko käydä jokin merkki itsestään antamassa, vaikka asiaa ei edes ole.

Linjoilla siis pysyn, mutta päivitystahti harvenee.

P.S. Jos lukijoilla on ideoita tai toiveita, mistä haluatte blogissani kuulla, otan ilolla niitä vastaan!