Neiti

Neiti auttaa äitiä suunnitelemaan uutta terassia.

Eilen oli lääkärikäynti kympillä. Nykyisin käymme vain kerran kuussa lääkärillä, jos ei mitään ihmeellistä tule matkan varrella. Verikokeetkin otetaan vain kerran viikossa tai joka toinen viikko, riippuen sen hetken veriarvoista. It-lääke, eli selkäydinnesteeseen laitettava Metotrexaatti, tulee kahdeksan viikoin välein. Muuten popsimme pillereita kotona. Elo tuntuu alun hullun myllyyn verrattuna varsin tavalliselta ja rauhaisalta. Ei enää sovittuja osastojaksoja tai jatkuvaa verikokeissa laukkaamista. Tämähän on jo melkein lomailua. 

Neidin näkemys. Aika hieno ja värikäs.

Tässä välissä ehtii jopa unohtamaan koko leukemian. Se ei ole koko ajan mielessä kummittelemassa ja maalamassa maisemaan mustaksi. Mutta nämä lääkäri- ja sairaalakäynnit nostavat taas mörön pään pystyyn. Muistaa, ettei Neiti vielä ole selvinnyt puhtaille papereille. Että taivalta tässä on vielä pitkä pätkä edessän ennen kuin voi todella huokaista helpotuksesta. Eilinenkin käynti muistutti, että Neiti on kuolemanvakavasti sairas. Ahdistus puristi rintaa ja pelotti.

Syksyllä vilahtanut jäännöstauti on vienyt luoton äidiltä. Sokean luoton siihen, että tauti todellakin selätetään. Toivon sitä, täydestä sydämestä. Moni asia tuntuu täysin merkityksettömältä toiveeseen nähden. Ja siihen, että saan tuon tytön vielä pitää luonamme. Pikkuisen luottoa on tullut takaisin lyppien oltua vilahduksen jälkeen puhdas, mutta samaa luottamuksen tasoa en taida enää saavuttaa. Pelko on takapuolessa. Ääneen ei uskaltaisi sanoa, että nyt menee hyvin, jottei se kolahda heti nilkkaan. Pelkkään manaavani huonoa onnea uskaltamalla sanoa asioiden olevan nyt hyvin. Vaikka tärkeää olisi osata nauttia tästä tilanteesta ja murehtia vasta sitten, kun siihen on syytä. Mutta, ehkä tämä mörkö on vain niin suuri, karvainen ja pelottava, että se koko ajan varjostaa onnea. Toisinaan vain pienen ohuen pilven riekaleen verran. Toisinaan synkän ukkospilven verran.

Taika toimi laskin vastaavana. Toistaiseksi terassin mittasuhteet ovat täsmänneet.

Lääkärikäynnillä kaikki oli kuitenkin hyvin. Lääkemäärät ovat nyt sopivat ja veriarvot ovat pitkään pysyneet tasaisesti tavoitearvoissa. Jatkamme siis Merkaptopuriinilla ja Trexanilla. Lääkärikin totesi, että Neidistä huomaa voinnin olevan hyvä. Vauhtia ja menoa vastaanotolla riitti. Tämä lääkäri näkikin viimeksi Neidin silloin, kun oli kovaa pahoinvointia sytostaateista. Hän sanoi, että ero on suuri. Kiva kuulla lääkärinkin suusta, että Neiti näyttää hyvinvoivalle ja pirteälle.