Meillä on kotona menossa taisto. Tahtojen taisto. Pikku-Neiti on sitä mieltä, että Äitiä saa nipistää naamasta. Nenästä, huulesta, mistä nyt vain saa kiinni. Äiti on taas sitä mieltä, että nipistäminen ei ole kivaa ja niin ei saa tehdä. Tuota taistelua käydään pitkin päivää. Nukkumaan mennessä, sylissä, leikkiessä....
Tahtojen taistoon on pistetty vastakkain kaksi kovapäistä. Toinen kieltää sitkeästi, ottaa kädestä kiinni tai laskee sylistä lattialle. Yrittää selittää, että nipistäminen sattuu. Toinen yrittää nipistää sen minkä kerkiää. Kun kielletään, niin pitää yrittää mahdollisimman nopeasti uudelleen. Jos Äiti ei vaikka ehtisi huomamaan. Tai sitten nauretaan kiellolle ja eikun uudestaan yrittämään. Välillä tulee lopulta lohduton itku ja painetaan pää Äidin rintaa vasten.
Vielä ei ole voittaja selvinnyt. Taisto on käynnissä. Kumpi voittaa? Äiti vai Pikku-Neiti?
Vaikka tapa on kauhea ja siitä päästään eroon, voi vaan juhlia että Pikkasella on alkava ymmärrys oikeasta sekä väärästä; ja ennen kaikkea Oma Tahto. T: Pirjo Peruspositiivi
VastaaPoistaVoimia tahtojen taistoon!
meidän kolmivuotias puri minua eilen pakarasta. Sitten väännettiin kättä anteeksipyytämisestä. Tyttö sanoi, että jos ihan pienellä äänellä pyytää...
VastaaPoistaJust nyt kuullostaa niin tutulta :/. Täälläkin Tahdot taistelee.
VastaaPoistaHienoa, että tahtoa riittää. Veikkaan, että noin suloisen pikkutytön kohdalla käy niin, että tyttö voittaa. ;)
VastaaPoistaLuin kirjoituksiasi itkien ja jäin täysin sanattomaksi. Myssyprojektiin olen siskoni ja serkkuni kanssa osallistumassa. Apu tuntuu niin pieneltä, voisinpa tehdä jotakin enemmän.
Ihanaa, että olette päässeet kotiin välillä. Onnea siitä! Valtavasti lämpöisiä ajatuksia ja voimia teille!
Hehee, voi miten tutulta tuo kuulostaa!! Meillä on kohteena mutsin kutrit. En tiedä tuntuuko teistä joskus sydäntäsärkevältä kieltää erityistänne, mä en haluais kieltää siltä omaltani ikinä mitään, edes tukkani pelastaakseni. Mutta pakkohan se on tai kohta on hirviö talossa. Napukka se vaikuttaa tahdon tädiltä. :)
VastaaPoistaHih, tervettuloa vaan sitten naarmunenäisten äitien kerhoon :)
VastaaPoistaVaikka onhan se hienoa että lapsi hakee rajoja. :))
Riikka: täällä hihiteltiin Pikkuiselle. Nään sieluni silmin tilanteen, kun toinen keksii iskeä hampaansa takapuoleen :D
VastaaPoistaElina: Kiitos myssykamppikseen osallistumisesta. Voin kertoa, että vaikka itsetäsi tuntuu pieneltä teolta, niin vastaanottajasta se tuntuu suurelta teolta.
Anu: minusta on varsinkin Nallukan sairastumisen jälkeen tuntunut vaikealta kieltää mitään. Tekisi mieli hemmotella toista loputtomiin asti!
Jatketaan kaikki tahtojen taistoa. Niinhän sitä sanotaan, että se on hyvää harjoitusta murrosikää varten ;)
Ihanaa, että pääsette taas nauttimaan näistä normaaliarjen mukanatuomista pienistä jutuista :)
VastaaPoista