Luin Cathyan viimeisimmän kirjoituksen ja jäin miettimään positiivisuutta. Viimeinen vuosi on mennyt enemmän ja vähemmän suossa rämpiessä. Negatiivisten ajatuksien parissa. Masennus vie mennessään, ruokkii itseään ja mässäilee mustuudella. Synkkyys ja mustat ajatukset olivat hiipineet mieleeni jo ennen masennuksen kuilua. Pikku hiljaa, jo edellisestä kesästä lähtien. Elämä oli heitellyt ja töninyt. Ei ihme, jos mieli alkaa mustumaan. Luottamus tulevaisuuteen katoaa.
Tuon kirjoituksen myötä tajusin, että oma minäni on alkanut taas hiipiä pintaan. Se oikea minä ei jaksa räytyä ja murehtia liikoja. Velloa murheissa koko aikaa, ei edes puolta päivää. Olen peruspositiivinen ihminen. Tuo minä on vain ollut hukassa pitkään. Piilossa lukkojen takana, masennuksen vankina. Nyt kalterit eivät minuutta enää pysty pitämään kahlittuna. Positiivisuus pyrkii pintaan. Tarttuu kiinni hameen helmaan ja kulkee matkassa. Sitkeästi.
Psykiatrisen sairaanhoitajan kanssa (jonka luona käyn säännöllisesti) olemme pohtineet minun minuuttani ja selviytymistä vaikeuksista. Nyt kun masennuksen kahleet alkavat kadota, huomaan katsovani luottavaisin mielin tulevaisuuteen. Neidin leukemiahoidoista huolimatta.
Huomaan myös ihan tietoisesti pyrkiväni eroon negatiivisuudesta. Jos huomaan olevani seurassa, jossa kieritään negatiivisessa energiassa, vaihdan seuruetta. Työelämässäkään en viihdy niiden seurassa, jotka päivästä toiseen haukkuvat pomoa, huonoa palkkaa ja tyhmiä työtovereita. Sillä uskon negatiivisen energian ruokkivan itseään, aivan kuten positiivinen energiakin ruokkii itseään. Negatiivinen energia on vain todella kuluttavaa, se ei anna mitään.
Se mitä elämä tuo tullessaan, on jonkun muun kuin minun käsissäni. Mutta se, annanko niiden vaikuttaa negatiivisesti minuun koko loppu elämäni, on minun käsissäni. En minäkään kohtaa vastoinkäymisiä zenmäisen tyynesti. Purnaan ja kiukkuan. Itken ja raivoan. Mutta (ilman masennusta) en jää tuohon tunteeseen vellomaan. Päästän irti.
Tosi mahtavasti sanottu usea asia! Se Nipsu jonka olen tavannut, on positiivinen, energinen, nauravainen, huumorintajunen ja helposti lähestyttävä ihminen. Eikä se tietnkään ole mihinkään kadonnut nytkään, vaikka masennus-mörkö on yrittänyt sitä piilottaa. On mieletöntä lukea että SINÄ on palaamassa! Ja uskon että ihmiset jotka kömpii ylös tuollaisesta kuin sinä, täytyy olla jotain aivan tähtitaivaallisen uskomatonta voittajakaartia! Mä luulen että monella on opittavaa sinulta. :)
VastaaPoistaSe, että kykenee purnaamaan ja kiukkuamaan silloin, kun niiden hetki on, on paljon. Ei se lainkaan ole ristiriidassa mahdollisen zenimäisen ajattelutavan kanssa. Irti päästämisessä piilee elämänilon ja -tahdon voima.
VastaaPoistanegatiivinen energia ruokkii itseään ja kiertää kehää, joka paisuu lopulta valtavan kokoiseksi kehäksi niiden ympärille, ketkä sen valtaan antautuvat. Onkin syytä astua sivuun niistä kehistä.
Voimia ja Valoa!
Kiva lukea tällaista!
VastaaPoista-H