Yllättäviä käänteitä

Onpas ollut jännitävä päivä. Aamulla suuntasimme kohti Lastenklinikkaa. Huoneeseen nro kaksi sujahdimme, aivan kuin poissa emme olisikaan edes olleet. Saimme luvan pikaisesti hakea Neidin uudet lasit, jotka olivat valmiina. Sitten eikun hoitoja aloittamaan.

Palatessamme rillien hakureissulta, oli huoneemme tyhjä. Kylmä hiki alkoi kohota. Mihin läppärimme ja kameramme on lähtenyt? Kolusimme laatikot ja nurkat epäuskoisina. Lopulta soitimme kelloa: hoitaja tänne ja äkkiä.

Kaikeksi onneksi paljastui, että tavaramme olivat toisessa huoneessa. Ihmettelimme kovasti tavaroiden siirtoa, mutta kipitimme itse kiltisti perässä. Neidin oma hoitaja tuli paikalle ja kertoi viimeisemmät uutiset. Hoitoja ei päästäkään aloittamaan. Neidillä on vauvarokko!

Olimme todella puulla päähän lyötyjä. Vauvarokko!? Mitään oireita ei ole. Neiti on itse pirteys eikä lämpökään ole edes yrittänyt lähennellä 37 astetta. Verikokeet kuitenkin kertoivat karua totuutta. Lääkäri tuli juttelemaan kanssamme ja saimme selvyyttä asiaan. Myöhäinen tehostusvaihe siirretään nyt kolmella viikolla. Hoitoihin olennaisena osana kuuluva Dexal (kortisoni) voi villiinnyttää viruksen ja johtaa jopa hengenvaaralliseen enkefaliittiin.

Neiti on tuon ajan tilapäisesti ylläpitohoidolla. Vanha tuttu suunkautta otettava sytostaatti palaa takaisin, nyt joka päivä nautittuna. Torstaisin annetaan Trexan. Sama lääke, joka on mennyt edellisessä hoitojaksossa tippana, mutta silloin monikymmen kertaisena annoksena. Hydrokortisoni jatkuu, rasitustesti on taas tiedossa. Onneksi hydrokortisoni menee pienillä annoksilla, sillä se voi yhtälailla villiinnyttää viruksen. Antibioottikin kuuluu ohjelmanumeroon kolme kertaa viikossa, suojalääkkeenä. Johan se kerkesi viikon olemaan tauolla. Vanha tuttu sienilääke jatkuu, luultavasti koko leukemiahoidon ajan. Tähän kun on päälle vatsansuojalääke ja tarvittaessa annettava ulosteen pehmityslääke, eivät vanhemmat pääse vanhenemaan ennen aikojaan lääkityksestä huolehtiessaan.
Normaalista ylläpitohoidosta poiketen Neiti saa jatkohoitoa odotellessa kaksi kertaa lihakseen sytostaatin.

Kaikeksi onneksi viimeisin lyp oli puhdas. Neiti voidaan laittaa hetkeksi ylläpitohoitoon. Tilanne olisi eri, jos näin ei olisi. Näin pitkää taukoa ei voitaisi pitää. Varmuuden varoiksi, tehostusjakson vihdoinkin alkaessa, otetaan uusi lyp. Vaikka lääkäri vakuutteli, että ei tässä hätää pitäisi olla, niin kyllä sydän alaa kaivaa pelko. Mitä jos leukemia nyt uusii tämän takia? Vauvarokkokin kummittelee takaraivossa. Viruksiin kun ei ole oikein lääkkeitä.

Kaikeksi onneksi Neiti voi toistaiseksi hyvin ja lämpöäkään ei ole. Vointia on tarkkailtava entistä tehostetummin ja herkästi tulee lähtö päivystykseen.

Kaikkea sitä voi matkan varrella kohdata.