Hurja päivä

Tätä menoa olen kyllä haudassa ennen aikojani. Sellainen oli päivän meno tänään.

Aamulla saavuimme osastolle sovitusti. Neidin vuoro oli ensimmäiseksi mennä nukutukseen ja odottelimme koska operaatio alkaa. Neiti istuskeli sängyllä lukemassa kirjaa, isi lähti vessaan ja minä istuin neulomassa. Yhtäkkiä neiti alkoi heiluttamaan päätä ja ihmettelin mitä hän pelleilee. Neiti kääntyi kasvot minuun päin ja huomasin, että silmät pyörivät päässä miten sattuu. Nappasin hädissään Neidin syliin ja katsoin pelleilikö hän vai mitä ihmettä tapahtuu. Järjetön pelästys ja huoli iski päälle ja tajusin, että nyt tyttö kramppaa. Pyörin hetken lattialla ja ihmettelin mitä minun pitää tehdä. Pitääkö hakea mies vessasta vai mitä ihmettä. Sitten muistin soittokellon. En löytänyt sitä mistään. Lopulta huomasin seinässä napin. Painoin ja lähdin kuitenkin Neiti sylissä juoksemaan kansliaan hoitajien luokse. Aikaa tuossa ei tosiasiassa varmaan paria minuuttia enempää mennyt, mutta hädissään tuo aika tuntui ikuisuudelta.

Kansliasta hoitaja lähti heti hakemaan Neidin omaa hoitajaa ja molemmat tulivat huoneeseen todella nopeasti. He katsoivat hetken tyttöä ja totesivat saman. Neiti kramppaa. Silmät pyörivät miten sattuu ja pää nyki. Liikkeet olivat holtittomia. Neiti oli kuitenkin koko aika tajuissaan, joten en pelännyt epilepsiakohtausta. Minä pelkäsin aivoinfarktia. Mistä lie sekin tuli päähän. Neiti laitettiin välittömästi happisaturaatiomittaukseen ja kuume mitattiin. Lääkäri kuulutettiin paikalle. Ja lääkäri tuli, todella nopeasti.

Neidiltä mitattiin verensokeri. Se oli vain 1,9 eli todella matala. Onneksi on katetri ja tippa saatiin nopeasti laitettua. Lääkäri määräsi aluksi tipan todella nopealle. Parissa minuutissa alkoi nykiminen helpottaa ja noin viidessä minuutissa Neiti oli taas oma itsensä. Tuossa vaiheessa otettiin uusi mittaus ja verensokeri oli jo yli kolme. Tilanne kun alkoi laueta, muuttui Isi todella kalpeaksi ja meinasi pyörtyä. Jännitys alkoi laueta. Itsellä tärisi kädet.

Kohtauksen jälkeen Neiti oli aika väsynyt ja vain istui minun sylissä. Istuimme lähemmäs tunnin ja minä lauloin varmaan kaikki laulut, jotka osaan. Pienen pyytäessä aina lisää kun edellinen loppui.

Puolen päivän aikaan Neiti meni lopulta nukutukseen. Nukutuksessa oli happisaturaatio yhtäkkiä tippunut ja Neidille oli joudutta antamaan lääkettä, joka laukaisee kurkun kramppia. Onneksi sillä happi alkoi taas paremmin kulkemaan. Tähän syssyyn myös katetri on lakannut antamasta verta. Nukutuksessakin yritettiin saada sitä pelittämään, mutta verta oli saatu vain hukkaputki. Lopulta näytteet otettiin pistämällä. Suonia ei oltu löydetty millään ja Neitiä oli pistetty useampaan kohtaan. Onneksi pieni on ollut silloin nukutettu. Nyt näyttää siltä, että katetrista ei näytteitä saa ja hoitaja puhui niiden ottamisesta pistämällä. Siihen ei vanhemmat suostu. Jos näytettä ei saada edes nukutuksessa, niin miten ihmeessä se onnistuu hereillä olevalta lapselta, joka panee hanttiin. Lisäksi emme suostu, että Neitiä pistämisellä kiusataan. Jos nykyinen katetri ei enää toimi, saavat he luvan laittaa uuden. Kerran on Neitiä kiusattu tuolla pistämisellä ja se oli viimeinen kerta kun niin tapahtuu. Niin kamala kokemus se oli sekä vanhemmille että lapselle. Sen seuraumuksia paikattiin monen monituisen päivän ajan.

Hoitoja ei siis päästy tänään aloittamaan. Kouristuskohtaus johtui todennäköisesti verensokerin liian matalasta arvosta, mutta myös vauvarokko voi olla syynä siihen. Tätä nyt tutkitaan. Selkäytimesta otettiin nestettä, josta tarkistetaan onko sielläkin vauvarokkoa. Verikokeista tarkistetaan tämän päivän viruksen määrä. Arvot ovat taas jostain syystä ollut koholla ja on mahdollista, että rokko on aktivoitunut. Tällä hetkellä on ihan auki kuinka hoidot tästä jatkuvat. Aloitetaanko lääkitys vauvarokkoa vastaan? Päästäänkö sittenkin pian aloittamaan myöhäinen tehostusjakso? Lääkäritkään eivät nyt tiedä mitä tuleman pitään.

Itsellä on ahdistus ja valtava huoli puristanut rintaa tämän päivän. Nyt pelottaa, että syöpä pääsee uusiutumaan kun hoitoja ei voida antaa. Pelottaa myös voiko tämä ollakin kohtalokasta Neidille. Jos rokko onkin liian hurja tauti päihitettäväksi. Sydäntä puristaa.