Pikku-Neiti on ollut ihan mahdottoman levoton viime öinä. Taustalla on varmastikin taasen osastolla vietetty yö. Iltaisin nukuttajaa ei päästettäisi millään vierestä pois. Silmät aukeavat saman tien, vaikka kuinka kuvitteli Neidin jo olleen sikeässä unessa.
Napero on nukkunut minun kainalossa parit viime yöt. Koitamme näin saada taas turvallisuuden tunnetta takaisin. Äidin yöunet vain ovat kovin heikoilla pikku väkkyrän nukkuessa vieressä. Eilen illalla Neiti nukahti jo kohtuu aikaisin ja ajattelimme hyödyntää vapaa-ajan herkuttelemalla mozzarellatikuilla. Mutta, pikku vihikoirammehan heräsi tuoksuun ja mönki pystyyn. Käsi vaatien ilmoitti: "Minä haluan oman osuuden herkuista!" Siellä me sitten koko perheen voimin istuttiin sängyssä syömässä juustotikkuja ja juomassa Napapiirilimua. Ai että, kun Neidille kelpasi. Hampaanpesu meni uusiksi ja Neiti suosiollisesti kellahti takaisin tyynynpäälle pötkölleen.
Hetken odoteltuani hän nukahtikin. Varovasti yritin nousta sängystä, mutta ei. Neidin silmät rävähtivät auki. Äkkiä tartuttiin äidin paitaan ja vedettiin takaisin. Ei auttanut, siinä pötkötettiin päät samalla tyynyllä. Aina kun vähänkin liikahdin, Neiti raotti silmiään ja tarkasti etten ole lähtenyt. Pikku sormet nypersivät äidin paidan kaula-aukkoa kuin varmistaakseen, että äiti siinä tosiaan myös pysyy. Lopulta alistuin kohtalooni ja päätin jäädä lukemaan Neidin viereen. Varovasti käänsin selkäni Neitiin päin ja otin kirjan esille. Ei tainnut mennä kuin minutti, niin selkäni joutui pikku jalkojen rummutuksen kohteeksi. Lopulta käännyin katsomaan, että mitä ihmettä sängyssä oikein tapahtuu. Siellähän se Neiti napitti minua silmät selkosen selällään. Äiti rontti oli julennut kääntyä selin häneen. Käännyin ympäri ja Neiti sulki silmänsä huokauksen kera tyytyväisenä ja jatkoi uniaan.
Lopulta onneksi Neiti vaipui tarpeeksi syvään uneen ja sain siirrettyä hänet vähän kauemmaksi, jotta minäkin mahduin kunnolla nukkumaan. Sen minkä väkkyrän vieressä pystyin. Välillä oli kättä silmässä ja varvasta suussa. Neiti myös vinkui ja vikisi, kitisi ja kiljahteli unissaan. Huoh. Toivottavasti yöunet pian taas rauhoittuvat!
Voi pikkuista <3 Toinen varmistaa että sä todellakin pysyt siinä. Ei ihme, halu kiinni äitin kylkeen on pienen hylkeen sanoo joku vanha runo.
VastaaPoistaVoimia sinne! ps. voidaan vastaanottaa ylimääräistä ruokahalua meidän lapselle, pistä postiin ;)
Voi pientä ihmistä! Ihan samanlailla käyttäytyy pikkumies täälläkin, kun on ollut jotain hätänä. Varmaan nuo hoidot ovat rankkoja lapsellekin henkisesti ja sitten pitää varmistaa että on turvallisesti kotona ja äiti paikalla. Toivottavasti pienen olo rauhottuu muutamassa päivässä ja saat sinäkin nukkua :)
VastaaPoistaPs. Lupasin sillon kerran että teen sulle pari cd:tä tietyistä jutuista. On pitänyt sanoa että se ei ole unohtunut vaan että se polttaminen ei onnistu jostain syystä.
Tässä kohtaa alkaa tosiaan mietittymään se osaston periaate ettei vanhempi saa olla yötä sairaalassa, kun kotona yöt jatkuu noin rauhattomina. Voihan se olla että osasyynä on myös se kortisonin piristävä vaikutus.
VastaaPoistaToivottavasti yöt kuitenkin rauhoittuvat!
Tsemppiä ja voimia!
Äiti77